Kymmenen kertaa Cuillin-vuorten laavaa

Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa tiedossa kotitastingia. Teematislaamona sai kunnian toimia Talisker. Jotta uhrilahja turhamaisuuden alttarille olisi täydellinen, piti käydä perjantaina ottamassa hiukan tuntumaa tislaamoon ennen lauantain koitoksia.

Olin useaan kertaan saanut kanssa harrastelijoilta vahvaa suositusta eräästä St. Michaelin hyllyistä löytyvästä Taliskerista. OB 20yo on nykyään kulttiviski ja menee huutokaupoissa aivan liian kalliilla. Nyt oli siis hyvä aika ottaa neuvosta vaari ja käydä tämä herkku testaamassa. Viereen lasi OB kymppiä ja kahden viskin pikatasting baariolosuhteissa oli valmis.

Talisker 20yo, 1981/2002, 62%

Tuoksu: Todella tuhtia sherryä. Kumia, öljyä, lähes chilistä poltetta. Autotallissa ylikypsiä hedelmiä kera chilin ja pippurin. Huumaava!

Maku: Ihanan likainen, tuhti, kuminen, mausteinen. Voltit ei häiritse pätkääkään vaan antavat tälle laavaryöpylle sen mahtavan rungon. En malttanut olla kuitenkaan kokeilematta vettä ja viski kyllä kestää sitäkin. Monitahoinen chilin ja pippurin johtaman mausteisuus nostaa vedellä päätään. Jälkimaku on sekä vedellä että ilman lähes loputon.

Viskikirjoissa Taliskerista käytetään usein vertauskuvana laavaa. Nykyisiä Taliskerin pullotteita siemaillessa tämä mielikuva on häilyvä. Sen sijaan vanhempi 20yo toi mieleen parin vuoden takaisen Islannin-reissun ja loputtomat laavakentät rikin, tuhkan, merellisen suolan täyttämine hengitysilmoineen. Jumalainen viski. Peruskymppi unohtui tämän kanssa seurustellessa lähes kokonaan, mutta onneksi lauantaina pääsi useamman nyky-Taliskerin kimppuun. Ja siten myös rauhassa keskittymään peruskymppiin.

Lauantain Talisker-suora näytti seuraavalta:

Talisker 10yo 45,8%
Talisker Skye 45,8%
Talisker Provenance Young & Feisty 2014 46%
Talisker 57 North 57%
Talisker Storm 45,8%
Talisker Port Ruighe 45,8%
Talisker Distillers Edition 2001/2012 45,8%
Talisker Distillers Edition 1993/2007 45,8%

Kattaus koko komeudessaan.

Ensimmäinen ihmetys oli seurueella Taliskerin alkoholiprosentti. Miksi kaikki OB Taliskerit ovat 45,8%? Pois lukien tietystä 57 North, jonka alkoholiprosentin alkuperän voi jokainen päätellä itsekseen. Valistuneina arvauksina heitettiin ilmoille muun muassa ajatus siitä, että 45,8% olisi tarkka raja kylmäfiltteröinnin aiheuttamille esteettisille haitoille viskissä. Oppikirjoissahan puhutaan, että raja olisi tasan tarkkaan 46%. Toisaalta, onhan tuo tapa erottautua. Sai minutkin googlaamaan puolituntia erilaisilla Talisker-aiheisilla hakusanoilla tämä jekku. Ovelia kavereita Diageon markkinointiosastolla. Ensimmäisenä lasiin lyötiin muuten peruskymppi ja uusi NAS-viritys, Skye.

Talisker 10yo 45,8%

Tuoksu: Ministi liimaa hyökkää ensimmäisenä nenää tervehtimään. Onneksi tuoksu taittuu pian maltaan, suolan ja kevyen turpeen puolelle.

Maku: Maussa mausteet pääsevät irti ja se odotettu pippuri kohtaa suolan kanssa. Mallasta. Koko komeus tuo mieleen meripihkan.

Talisker Skye 45,8%

Tuoksu: Mallasta, kypsiä marjoja. Turve tuo lähinnä likaisen nootin tuoksun keskelle.

Maku: Sekametelisoppa, josta ei oikein saa kiinni. Loppumaussa jotain epämiellyttävää palanutta juttua. Tummat hedelmät ja turpeen täältä tunnistaa.

Normikymppi on kyllä yksi suosikkejani. Pieni liimainen sivunootti häiritsi nenässä, mutta edelleen peruspullojen aatelia. Skye toi taas mieleen Lapparin PX:n. Ei sinänsä maultaan vaan profiililtaan: sekava ja huonolla tavalla likainen viski. En ostaisi.

Talisker Provenance Young & Feisty 2014 46%

Tuoksu: Illan maltillisin nenä tarjosi nuorta mallasta, vaniljaa, trooppisia hedelmiä ja pienen turpeen pilkahduksen. Aivan hyvä!

Maku: Vaniljan, maltaan ja trooppisten hedelmien sekaan on maussa saatu mausteita ja ripaus turvetta. Myös suolaa löytyy. Runko on kuitenkin oudon vetinen ja voimaton. Pistämme nuoruuden piikkiin.

Talisker 57 North 57%

Tuoksu: Samojen Taliskerille tyypillisten juttujen piirissä liikutaan. Pippuria, suolaa, jotain makeaakin eksynyt mukaan.

Maku: Yllättävän hyökkäävää alkoholia. Nenä ei antanut moista hyökkäystä odottaa. Suolaa ja pippuria löytyy ja vahvat voltit kyllä tukevat menoa. Jollain tapaa silti yksiulotteinen.

North oli parempaa kuin muistin. Osan mielestä tämä oli illan paras viski. Rohkenen olla erimieltä. Hentoinen ja herkkä Provenance vaatisi rinnalleen ehkä jotain muuta kuin tällaisen pommin. Seuraavaksi tynnyrisekoilujen kimppuun.

Lasiin ilmestyi pää. Katso kuvat!

Talisker Storm 45,8%

Tuoksu: Tumma, jopa tuhkainen meno. Makeutta ja kevyttä turvetta. Jotain mynthonin kaltaista raikasta pastilliakin mukana.

Maku: Nyt leikitään Skyen kanssa samoilla vesillä. Sekamelska josta en saa kiinni. Tunkkainen ja maltainen. Sinänsä lupaava nenä ei kanna makuun ollenkaan.

Talisker Port Ruighe 45,8%

Tuoksu: Happamia, käyneitä marjoja. Itseasiassa todella hapan. Pieni pippurisuus ja kevyt turve onneksi taittavat pahimmat pihlajanmarjat pois.

Maku: Makukaaren alussa port-viimeistelyn tuomat marjat antavat mukavan makean meiningin kielenpäälle. Lopussa mausteiden ärhäkkyys täyttää miellyttävästi suun. Kärsii kuitenkin hiukan samasta ongelmas kuin Storm ja Skye: yleiskuva on sekava ja viskistä ei saa kiinni.

Stormista minulla oli negatiivinen muistikuva ja valitettavasti se piti paikkaansa. Yksinkertaisesti huono nasu. Port Ruighe oli enemmän minun makuuni. Aikoinaan samplen verran olen tätä maistanut ja silloin tykkäsin. Kyllä Port Ruighe Stormin mielestäni hakkaa, mutta valitettavan sekava ilmestys sekin oli.

Talisker Distillers Edition 2001/2012 45,8%

Tuoksu: Trooppisia hedelmiä, mausteita, kevyttä turvetta. Tasapainoisen oloinen. Tykkään.

Maku: Nenän antamien noottien tueksi kielelle ilmestyy mukava maltainen runko, joka kannattelee viskiä koko sen makukaaren. Lopussa salmiakkia. Nyt ollaan jo paremman äärellä.

Talisker Distillers Edition 1993/2007

Tuoksu: Happamia marjoja, puolukoita, mahonkia, pippuria ja mallasta.

Maku: Mausteinen, tasapainoinen marjojen ja pihkan täyttämä makuprofiili, joka katoaa suusta kauniisti ilman synkempää jynkytystä. Ikä on selkeästi tehnyt hyvää.

Distillers Editioneissa oli jo yritystä. Erityisesti jälkimmäinen, 2007 pullotettu versio oli jo oikeasti todella hyvä viski. Näiden lisäksi parhaiten kattauksesta jäi mieleen peruskymppi. Taliskerin nasurivi oli pelottava muistutus nasubuumin vaaroista. 57 Northia voisin ostaa, muut jättäisin kyllä suosiolla hyllyyn.

Sinänsä Taliskerin makuprofiili on tunnistettava ja miellyttävä. Pippuri ja suola yhdistettynä kevyeen turpeeseen vaan toimii. En nyt jaksa enempää itkeä, mutta St. Michaelin vanha 20yo oli noin valovuoden koko lauantain kattausta edellä. Yhtäkaikki, kivaa oli ja mielenkiintoista näitä tislaamojen rangeja on näin läpi kahlailla.