Paikalle oli saatu maahantuojana toimivan BrewSeekersin Janne Lehtinen kertomaan tuotteista. Wemyss Malts on uusi tulokas indiepullottajien laajassa katraassa, mutta on Suomessa saanut ihan kiitettävästi jo näkyvyyttä. Taisi viime vuoden Uisgeessa olla firman tuotteita maistissa ja Alkokin tarjoaa ainakin Peat Chimneytä rahaa vastaan. Kovin monen indiepullotajan tuotteita ei pitkäripaisesta löydy.
2005 perustettu Wemyss Malts on laittanut noin muutenkin isot pyörät pyörimään, sillä joulukuun alussa pitäisi tippua ensimmäiset pisarat heidän uudesta lowlandeille pystytetystä tislaamostaan. Kingsbarn tulee tislaamon nimeksi ja se tähtää nimenomaan oman single maltin tuottamiseen. Hieno, että alamaillekin saadaan uutta tislaamoa pystyyn.
Illan kattaus koostui viidestä Wemyss Maltin tuotteesta, joista alla lyhyesti, miltä ne minun suuhuni maistuivat. Janne veti asiapitoisen tastingin, vaikkakin pieni kiireen tuntu vaivasi tastingia. Ei kerennyt yhtä kunnolla tuoksutella, saati maistaa, kun kiirehdittiin jo seuraavan juoman pariin. St. Michael osoittautui myös lähes tekemättömäksi paikaksi kuvauksen suhteen, ainakin kännykkäkameralla. Pitäisi vissiin hankkia se järkkäri.
 |
| Ei se kuvaaminen nyt oikein... |
Linkwood 2000/2011 46% "Vanilla Zest"
Tuoksu: Vaniljaa, new makea, sitruunaa. Jopa hieman hiivainen. Tulee Hoegaarden sitruunanpalalla mieleen.
Maku: Kepeä runko, mutta yllätävän tyylikäs. Inkivääriä, mausteita, sitruunaa, mallasta. Yleisilmeeltään aika hapan.
Morhlach 1996/2011 46% "Vanilla Oak"
Tuoksu: Kevyen kukkainen, todella makeaa vaniljaa ja tammea.
Maku: Kehokkaampi kuin Linkwood. Sitrusta, mallasta, vaniljaa, mausteita ja lopussa ripaus salmiakkia.
Nämä kaksi olivat hyvin samankaltaisia viskejä. Oma ääneni meni kuitenkin Linkwoodille. Jotenkin raikkaampi ilmestys. Mortlach nyt vain toimii sherryn kanssa paremmin.
Glen Elgin 1995/2013 46% "Eastern Promise"
Tuoksu: Hajuvettä, minttua ja ruusuja.
Maku: Hapan, marjainen ja yllätävän lyhyt.
Todella outo viski. Soudin ja huopasin mielipiteeni kanssa, mutta kait se on todettava: tämä ei ollut minun viski. Ällöttävän hajuvesimäinen.
Ben Nevis 1990/2011 46% "Red Berry Cream"
Tuoksu: Öljyä, aprikooseja, happamia hedelmiä, sitrusta, Ipaa ja häivähdys new makea, jota ei näin iäkkäästä tuotteesta odottaisi,
Maku: Mallasta, likaista öljyä, hedelmiä, jotka jälkimaussa muuttuva mukavaksi mausteisuudeksi. Tässäkin IPA-maisia nootteja. Skittlesejä!
Tästä tuli mieleen VYS:in Old Buck, ja tämä on kehu. Tuoksun perusteella olin epäileväinen, mutta mausta irtosi vaikka ja mitä miellyttävää. Nam!
Cragganmore 1989/2013 46% "Evergreen Forest"
Tuoksu: Päärynää, mallasta. Todella raikas! Tuo mieleen nimensämukaisesti mieleen keväisen sekametsän piene sadekuuron jäljiltä. Olin kirjoittanut alkuperäisiin nootteihin, "ilmava" kuvaamaan tätä tunnetta.
Maku: Pähkinöitä, mausteita, omenoita ja päärynöitä. Taittuu mausteisiin ja salmiakkiin loppua kohden. Häivähdys jopa turvetta?
Parhaat oli säästetty loppuun ja kyllähän tämä Cragganmore porukan paras oli. Toki, olen tislaamon tuotteista aina pitänyt. Wemyssin arvostus kyllä nousi tämän tastingin myötä. Hävettää myöntää, mutta jotenkin firman pullojen muoto ja etiketit ovat olleet luotaantyöntäviä. Jälleen osoitus mielikuvien tärkeydestä markkinoinnissa. Jollain kelttijumalilla höystettynä nämäkin tuotteet olisivat kaikkien huulilla.
