Never heard of a hobbit before - testissä kasa nevöhööd-viskejä

Tarussa sormusten herrasta entti nimeltä Puuparta ihmettelee pieniä olentoja, jotka ovat eksyneet hänen metsäänsä. Elokuvassa Puuparta päästää suustaan lausahduksen: "Never heard of a hobbit before". Viime perjantaina pääsin kokemaan Puuparta-tasoista ihmetystä kun suuntasin kotitastingiin, jonka mystisenä teemana olivat nevöhööd-viskit.

Pöytään oli isännän toimesta juoksutettu useampi skotlantilaisen viskikulttuurin outolintu ja vieraiden laukuista taisi pesue vielä muutamalla pullolla kasvaa. Yhteensä kahdeksan entuudestaan outoa tislaamoa ja viskiä lupasi mukavaa iltaa juomista maltaisimman parissa. Kattaus kokonaisuudessa nautintajärjestyksessä:

Allt-a-Bhainne SMWS 108.6 60%
Allt-a-Bhainne 1995/2013 The Ultimate Selection 46%
Mosstowie 1975/1994 Connoisseur's Choice 40%
Inchmurrin 1966/1996 OB 40%
Tamnavulin - Glenlivet 15yo Moon Import "The Birds"-series 45%
Glendullan 1993/2007 Murray McDavid 46%
Macduff 24yo Cadenhead 53,3%
Glenury 1980/2000 Douglas Laing 50%

Koko komeus.

Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi kaksi Allt-a-Bhainnea ja Mosstowie. Ensinmainittu on Chivas Brotherssin blendilehmä Dufftownin lähistöllä, Mosstowie on sen sijaan mielenkiintoisempi tapaus. Mosstowie on nimittäin Miltonduffin lomond-pannuilla tehtyjen tislauserien työnimi. Viskiä valmistettiin Miltonduffin tiloissa vuosina 1964-1981. Vain 17 valmistusvuotta takaavat sen, että tätä viskiä ei joka kuppilassa vastaan kävele.

Allt-a-Bhainne SMWS 108.6 60%

Tuoksu: Erittäin puhtaan ja selkeäpiirteisen oloinen. Koivunlehtiä, liimaa, salmiakkia ja kevyttä sitrusta.

Maku: Ilman vettä aika pommi ja maut tukossa. Vedellä antaa kielelle happamia sitrushedelmiä ja lehtivihreää. Yllättävän pitkä jälkimaku seikkailee salmiakin ja sitruksien maassa.

Allt-a-Bhainne 1995/2013 The Ultimate Selection 46%

Tuoksu: Sitruksinen, huomattavan paljon maltaisempi kuin "pikkuveljensä". Jotain koivunlehtien tapaista tässäkin on.

Maku: Koivu ja puut muodostavat makuelämyksen joka muistuttaa kesäsaunaa johon on kannettu tuore koivuvasta. Selkeästi makeampia kuin SMWS, mutta silti enemmän hapan kuin makea.

Mosstowie 1975/1994 Connoisseur's Choice 40%

Tuoksu: Kepeän marjaisa ja lämmin tuoksu sekottuu johonkin tammiseen. Miellyttävä.

Maku: Pyöreä, helppo, silti suussa mukavan pureksittava.Puu ja hedelmäisyys leikkivät kielellä mielyttävästi antaen lopussa ripauksen mentholia. Tasting noteissa lukee isolla: VALMIS PAKETTI.

Mosstowie selviytyi kolmikosta selkeäksi ykköseksi. Allt-a-Bhainnet eivät mitään "perustylsiä" olleet, mutta tässä seurassa ehkäpä heikoin parivaljakko.

Seuraavaksi tartuttiinkin kahteen outolintuun. Inchmurrin on eräs useista Loch Lomondin tislaamon single malt -brändeistä. Inchmurrin sattuu olemaan saari tislaamon edustalla. Tamnavulin puolestaan on White & Mackayn blendeihin tavaraa syytävä ison kapasiteetin, mutta pienen tunnettavuuden tislaamo.

Tamnavulinin tapauksessa mielenkiintoisempaa on pullottaja. Moon Import nauttii nimittäin keräilijäpiireissä kulttimainetta. 80-luvulla Italian viskimarkkinoille tavaraa pullottanut firma loi  "The Birds", "The Sea" ja "The Animals" julkaisusarjoillaan vahvan maineen itselleen. Erityisesti etiketit miellyttävät silmää. Muistuttavat itseasiassa meidän rakkaista lintumaalariveljeksistä, von Wrighteistä. Tamnavulinin kylkeen oli lyöty kasa hanhia. Onkohan tässä muuten flora & fauna -sarjan esikuva?

Inchmurrin 1966/1996 OB 40%

Tuoksu: Mentholia, mallasta, suolaa ja tupakkaa raikkaassa paketissa.

Maku: Kehokas ja pureksittava viski jossa tuoksun lupaavat maut sekoittuvat todella tasapainoiseksi ja miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Huippu viski!

Mikä sorsa tämä nyt on?

Tamnavulin - Glenlivet 15yo Moon Import "The Birds"-series 45%

Tuoksu: Jyviä ja mallasta ja ripaus mentholia. Hiukan vaisun ja hennon oloinen.

Maku: Hiukan ipa tyylistä hapokkuutta, kaverit löysivät jopa mantelia, mutta kokonaisuudessaan tästä oli todella hankala saada kiinni. Jos haluaa pahasti sanoa niin, perusmallasviski.

En tiedä kuinka paljon Tamnavulin kärsi maistelupaikasta, mutta ainakin loistavan Inchmurrinin jälkeen se oli setin isoin pettymys. Eikä vähiten pullottajan legendaarisen maineen vuoksi. Inchmurrin taas osoitti, että vaikka Loch Lomondin omaa nimeä kantavat single maltit eivät mitään ylistyssanoja ole keränneet, voi sieltä silti huippuviskejä ulos putkahtaa. Todella tyylikäs viski.

Viimeinen suora sisälti tässä seurassa nuorehkon Glendullanin, joka oli saanut osakseen hämmentävän rioja-punaviinitynnyrikäsittelyn, sekä kaksi ikääntynytt sherryjyrää Glenuryn ja Macduffin muodossa. Glenury on näistä kahdesta ehkä se mielenkiintoisempi sillä tislaamo on suljettu vuonna 1985. Tämän lisäksi se onnistui elinaikanaan hankkimaan viskiteollisuudessa suhteellisen harvinaisen kuninkaallisen huomionosoituksen. Tämän vuoksi tislaamo tuleekin usein vastaan nimellä Glenury Roal.

Glendullan 1993/2007 Murray McDavid 46%

Tuoksu: Vaniljainen, mausteinen ja marjaisa. Jotain keksimäistä myös havaittavissa. Makean oloinen.

Maku: Marjat ja makeus hallitsevat makua kunnes lopussa hento mausteisuus valtaa alaa mustapippurin muodossa.

Macduff 24yo Cadenhead 53,3%

Tuoksu:  No nyt! On kumia niin, että heikompaa hirvittää. Luumuja ja pellavaöljyä siellä jossain kumihanskojen keskellä kellui myös.

Maku: Kumi (!), kypsät hedelmät ja hapokkuudesta juontuva hento kahvi.

Glenury 1980/2000 Douglas Laing 50%

Tuoksu: Jos mahdollista, vielä voimakkaampi kumi kuin Macduffissa. Sellainen punainen pyörän sisäkumi tyylinen pommi. Likaista öljyä ja ylikypsiä hedelmiä tässäkin.

Maku: Kumia, kahvia, öljyinen ja hiukan happamia ipa-nootteja. Iso ja pitkä viski, joka kuivuu mahtavasti loppuun. Toppen!

Glendullan jäi valitettavan jalkoihin kahden sherryjyrän dominoidessa tastingin loppua. Käsittämättömän kumisia tapauksia molemmat, mutta Glenury tekee samat hyvät asiat vielä isommin ja paremmin. Pöydässä virisi myös keskustelua kumimaisen olemuksen alkuperästä ja vanhat parrat ohjeistivat junioria, että se tulee rikin ja vahvan sherryn yhdistelmästä. Uskon, kunnes toisin todistetaan.

Kokonaisuudessaan kattaus oli loistava. Nevöhööd-tasting voisi nimittäin olla myös aikamoinen painajainen. Parhaan viskin tittelistä kamppailevat Inchmurrin elegantilla ja tasapainoisella tyylillään sekä Glenury, jonka kuminen sherrymäisyys oli lähes aggressiivista ja pelottavaa. Yhtään oikeasti huonoa viskiä kattauksessa ei ollut. Tätä lisää!

Dufftown kotitasting

Perjantaina oli se päivä vuodesta kun oli minun vuoroni järjestää kotitastingia harvoille ja valituille mallasjuomien ystäville. Teemaksi valikoitui hieman yllätten Dufftown. Aloitin illan pienellä tarinalla, ja laitetaan samat jorinat tähän tekstimuodossa.

Noin vuosi sitten olin omalla viskirumspringalla Skotlannin ylämailla. Vietimme seurueemme kanssa muutaman yön Dufftownin legendaarisessa viskikaupungissa ja eräänä iltana tuli maistettua myös Dufftownin 15yo Flora & Faunaa, joka silloin oli oikeinkin suunmyötäistä. Matkapäiväkirjan tapahtumasta löydät klikkaamalla tästä. Toinen kokemus Dufftownien kanssa tapahtui ihan kotoisassa Oulussa kun St. Michaelin viskihyllyltä eteeni lyötiin Rare Maltsin 21yo Glenlivet-Dufftownia, joka oli sekin maittavaa kamaa. Näistä positiivisista kokemuksista innostus kyseistä tislaamoa kohtaan heräsi.

Vuonna 1896 perustetun tislaamon 5,8 miljoonan litran kapasiteetista vain n. 3% menee yksimaltaisiin. Leijonanosa tisleestä toimii raaka-aineena Diageon blendeihin, erityisesti Bell'siin. Diageon kolmanneksi suurimpana tislaamona voisi leikkisästi sanoa Dufftownin olleen Diageon Roseisle ennen Roseislea: Blendien saatavuuden takaava työhevonen.

Yksimaltaisena Dufftown on yllättävänkin uusi juttu. 60-luvulta löytyy 8-vuotiasta Pure Malttia OB:na, mutta vuonna 2006 lanseerattu Singleton of Dufftown on nykyisen rangen alkusysäys sen korvatessa 15-vuotiaan Flora & Fauna -pullotteen. Singleton tuotemerkki on Diageon kiertopalkinto, jota on yritetty lanseerata useampaan otteeseen. Ensimmäisen kerran Singleton nimellä myytiin Auchroiskia ja 2006 travel retail tuotteena lanseerattu Singleton of Dufftown sai lentokentille kaverikseen myös Singleton of Glendullan että Singleton of Glen Ord -tuotteet. Singleton of Dufftown lanseerattiin vuonna 2008 myös normimarkkinoille, mutta muiten Singleton tuotteiden kohtalosta en saanut tietoa ongittua.

Tällä hetkellä Dufftownia saa Singleton tuotemerkin alla 12-, 15-, ja 18-vuotiaina versiona. Tämän lisäksi Diageo on julkaissut muutaman erikoisemman Singleton of Dufftownin, joista mainitsemisen arvoinen on ainakin Diageon 2013 Special Release -sarjassa julkaistu 28-vuotias Dufftown. Myös lentokentillä saattaa törmätä perusrangen ulkopuolisiin kokeiluihin. Näitä en ole valitettavasti päässyt maistamaan. Dufftownin kohdalla pätee sama viisaus mikä valitettavan monen viskin kohdalla tänä päivä: järkevän hintaisten ja mielenkiintoisten pullotteiden perässä on hypättävä indie-pullottajien kelkkaan.

Koko kattaus.

Illan tasting sisälsi perusrangen lisäksi kaksi tynnyrivahvaa indietä. Toinen oli Signatoryn CS 1997/2013 ja toinen Riverstownin 1982/2011. Perusrangen pullojen kyljestä löytyvä teksti, "perfectly balanced, naturally rich & smooth", pelotti etukäteen, sillä edellä mainitut eivät kuulu äärimmäisyyksistä elävän egoni viskipreferensseihin. 

Varoitusteksti.

Singleton of Dufftown 12yo

Tuoksu: Hento, maltainen, omenaa, lakritsia ja puuta.

Maku: Todella helppo ja hiukan jopa vetinen. Jälkimaussa nousee vastaleikutta ruohoa ja hentoa mausteisuutta, mutta muuten vaisuhko tapaus.

Mielenkiintoisena pointtina viski tuntui elävän lasissa todella paljon. Vajaan tunnin jälkeen viski tarjosi lähes liköörimaista makeutta sekä nenään että kielelle. Tätä puolta pitää vielä tutkia enemmän.

Singleton of Dufftown 15yo

Tuoksu: Sama hento ja helppo meininki jatkuu. Tuoksusta hankala saada otetta sen, mutta ainakin mallasta ja pientä mausteisuutta sieltä löytyy.

Maku: Rungoltaan hiukan viinimäisempi ja 12-vuotiaan ruohomaisuus on vaihtunut jälkimaussa tammisuudeksi. Jollain oudolla tavalla myös hiukan hapokkaan oloinen. Erittäin samanlainen 12-vuotiaan kanssa jopa rinnakkain maisteltuna.

Singleton of Dufftown 18yo

Tuoksu: Mitä näistä nyt sanoisi? Tuoksuu täysin samalta kuin kaksi edellistä.

Maku: Maut ovat iän myötä integroituneet yhteen ja mausteisuus on enemmän enemmän läsnä, mutta onhan tämä edelleen aika vaisua kamaa.

Kokonaisuutena perusrange oli todella vaisu esitys. Hentoa ja helppoa ilman sen kummempia särmiä. Niin perusmaltaita kuin olla ja voi. Toisaalta, nämä eivät todellakaan ole hinnan kirossa ja saattavat toimia erinomaisina ensiaskeleina mallasviskin pariin. Itse en aioi näitä ostaa enää koskaan. Internetin suurin viskiauktoriteetti Serge on Dufftown arvioissaan todennut Dufftownin tarvivan reilusta enemmän voltteja kuin perusrangen tarjoaman 40%. Tätä taustaa vasten odotukset tynnyvahvojen indyjen suhteen olivat tapissa kun korkit poljettiin lattiaan kahdesta jäljellä olevasta pullosta.

Signatory Dufftown 1997/2013

Tuoksu: Makeita hedelmiä, mausteita, kukkia, ruohoisuutta.

Maku: Voltit todellakin antavat mukavasti kehoa viskille. Maut jaksavat leikkiä kielellä huomattavasti monimuotoisemmin ja pidempään. Pienellä vesilisällä viski aukeaa vielä lisää ja mukava mausteisuus tulee erityisesti jälkimaussa hyvin esiin.

Tässä oli jo enemmän yritystä, mutta aika peruselementtien kanssa tämäkin leikittelee.

Graafikot kännissä töissä?

Riverstown Dufftown 1982/2011

Tuoksu: Valkopippuria, hedelmiä, mallasta. Yllättävän nuorekkaan oloinen näin vanhaksi viskiksi.

Maku: Punaista lihaa, pippureita, vaniljaa ja jälkimaussa jotain salmiakkiin viittaavaa. Viereisestä tuolista ehdotettiin jopa wasabia. 

Kattauksen paras tapaus, mutta tämän pullon hinnalla saa koko perusrangen + puolipulloa Signatorya. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti ja ikä ei ainakaan minun suuhun ihan toivotulla tavalla tässä pullotteessa näy. Väsynyt tynnyri kenties?

Tämän kattauksen jälkeen Dufftown ei noussut kovin ylös lempitislaamojeni listalla ja ainakaan modernit OB:t kierrän tästä lähin kaukaa. Indie-pullotteita aion katsastaa tästäkin eteenpäin sen, mitä niitä eteen sattuu tulemaan. Alun tietopaketti perustuu pitkälti MaltMadnessin tislaamoesittelyyn, joka kannattaa vilkaista painamalla tästä.

Seuraava projekti.

Loppukevennyksenä todettakoon, että vaikka viski on tislattua olutta, ei Dufftown ole tislattu kuuluisasta Duff-merkkisestä mallaspirtelöstä.