Pöytään oli isännän toimesta juoksutettu useampi skotlantilaisen viskikulttuurin outolintu ja vieraiden laukuista taisi pesue vielä muutamalla pullolla kasvaa. Yhteensä kahdeksan entuudestaan outoa tislaamoa ja viskiä lupasi mukavaa iltaa juomista maltaisimman parissa. Kattaus kokonaisuudessa nautintajärjestyksessä:
Allt-a-Bhainne SMWS 108.6 60%
Allt-a-Bhainne 1995/2013 The Ultimate Selection 46%
Mosstowie 1975/1994 Connoisseur's Choice 40%
Inchmurrin 1966/1996 OB 40%
Tamnavulin - Glenlivet 15yo Moon Import "The Birds"-series 45%
Glendullan 1993/2007 Murray McDavid 46%
Macduff 24yo Cadenhead 53,3%
Glenury 1980/2000 Douglas Laing 50%
 |
| Koko komeus. |
Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi kaksi Allt-a-Bhainnea ja Mosstowie. Ensinmainittu on Chivas Brotherssin blendilehmä Dufftownin lähistöllä, Mosstowie on sen sijaan mielenkiintoisempi tapaus. Mosstowie on nimittäin Miltonduffin lomond-pannuilla tehtyjen tislauserien työnimi. Viskiä valmistettiin Miltonduffin tiloissa vuosina 1964-1981. Vain 17 valmistusvuotta takaavat sen, että tätä viskiä ei joka kuppilassa vastaan kävele.
Allt-a-Bhainne SMWS 108.6 60%
Tuoksu: Erittäin puhtaan ja selkeäpiirteisen oloinen. Koivunlehtiä, liimaa, salmiakkia ja kevyttä sitrusta.
Maku: Ilman vettä aika pommi ja maut tukossa. Vedellä antaa kielelle happamia sitrushedelmiä ja lehtivihreää. Yllättävän pitkä jälkimaku seikkailee salmiakin ja sitruksien maassa.
Allt-a-Bhainne 1995/2013 The Ultimate Selection 46%
Tuoksu: Sitruksinen, huomattavan paljon maltaisempi kuin "pikkuveljensä". Jotain koivunlehtien tapaista tässäkin on.
Maku: Koivu ja puut muodostavat makuelämyksen joka muistuttaa kesäsaunaa johon on kannettu tuore koivuvasta. Selkeästi makeampia kuin SMWS, mutta silti enemmän hapan kuin makea.
Mosstowie 1975/1994 Connoisseur's Choice 40%
Tuoksu: Kepeän marjaisa ja lämmin tuoksu sekottuu johonkin tammiseen. Miellyttävä.
Maku: Pyöreä, helppo, silti suussa mukavan pureksittava.Puu ja hedelmäisyys leikkivät kielellä mielyttävästi antaen lopussa ripauksen mentholia. Tasting noteissa lukee isolla: VALMIS PAKETTI.
Mosstowie selviytyi kolmikosta selkeäksi ykköseksi. Allt-a-Bhainnet eivät mitään "perustylsiä" olleet, mutta tässä seurassa ehkäpä heikoin parivaljakko.
Seuraavaksi tartuttiinkin kahteen outolintuun. Inchmurrin on eräs useista Loch Lomondin tislaamon single malt -brändeistä. Inchmurrin sattuu olemaan saari tislaamon edustalla. Tamnavulin puolestaan on White & Mackayn blendeihin tavaraa syytävä ison kapasiteetin, mutta pienen tunnettavuuden tislaamo.
Tamnavulinin tapauksessa mielenkiintoisempaa on pullottaja. Moon Import nauttii nimittäin keräilijäpiireissä kulttimainetta. 80-luvulla Italian viskimarkkinoille tavaraa pullottanut firma loi "The Birds", "The Sea" ja "The Animals" julkaisusarjoillaan vahvan maineen itselleen. Erityisesti etiketit miellyttävät silmää. Muistuttavat itseasiassa meidän rakkaista lintumaalariveljeksistä, von Wrighteistä. Tamnavulinin kylkeen oli lyöty kasa hanhia. Onkohan tässä muuten flora & fauna -sarjan esikuva?
Inchmurrin 1966/1996 OB 40%
Tuoksu: Mentholia, mallasta, suolaa ja tupakkaa raikkaassa paketissa.
Maku: Kehokas ja pureksittava viski jossa tuoksun lupaavat maut sekoittuvat todella tasapainoiseksi ja miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Huippu viski!
 |
| Mikä sorsa tämä nyt on? |
Tamnavulin - Glenlivet 15yo Moon Import "The Birds"-series 45%
Tuoksu: Jyviä ja mallasta ja ripaus mentholia. Hiukan vaisun ja hennon oloinen.
Maku: Hiukan ipa tyylistä hapokkuutta, kaverit löysivät jopa mantelia, mutta kokonaisuudessaan tästä oli todella hankala saada kiinni. Jos haluaa pahasti sanoa niin, perusmallasviski.
En tiedä kuinka paljon Tamnavulin kärsi maistelupaikasta, mutta ainakin loistavan Inchmurrinin jälkeen se oli setin isoin pettymys. Eikä vähiten pullottajan legendaarisen maineen vuoksi. Inchmurrin taas osoitti, että vaikka Loch Lomondin omaa nimeä kantavat single maltit eivät mitään ylistyssanoja ole keränneet, voi sieltä silti huippuviskejä ulos putkahtaa. Todella tyylikäs viski.
Viimeinen suora sisälti tässä seurassa nuorehkon Glendullanin, joka oli saanut osakseen hämmentävän rioja-punaviinitynnyrikäsittelyn, sekä kaksi ikääntynytt sherryjyrää Glenuryn ja Macduffin muodossa. Glenury on näistä kahdesta ehkä se mielenkiintoisempi sillä tislaamo on suljettu vuonna 1985. Tämän lisäksi se onnistui elinaikanaan hankkimaan viskiteollisuudessa suhteellisen harvinaisen kuninkaallisen huomionosoituksen. Tämän vuoksi tislaamo tuleekin usein vastaan nimellä Glenury Roal.
Tuoksu: Vaniljainen, mausteinen ja marjaisa. Jotain keksimäistä myös havaittavissa. Makean oloinen.
Maku: Marjat ja makeus hallitsevat makua kunnes lopussa hento mausteisuus valtaa alaa mustapippurin muodossa.
Macduff 24yo Cadenhead 53,3%
Tuoksu: No nyt! On kumia niin, että heikompaa hirvittää. Luumuja ja pellavaöljyä siellä jossain kumihanskojen keskellä kellui myös.
Maku: Kumi (!), kypsät hedelmät ja hapokkuudesta juontuva hento kahvi.
Glenury 1980/2000 Douglas Laing 50%
Tuoksu: Jos mahdollista, vielä voimakkaampi kumi kuin Macduffissa. Sellainen punainen pyörän sisäkumi tyylinen pommi. Likaista öljyä ja ylikypsiä hedelmiä tässäkin.
Maku: Kumia, kahvia, öljyinen ja hiukan happamia ipa-nootteja. Iso ja pitkä viski, joka kuivuu mahtavasti loppuun. Toppen!
Glendullan jäi valitettavan jalkoihin kahden sherryjyrän dominoidessa tastingin loppua. Käsittämättömän kumisia tapauksia molemmat, mutta Glenury tekee samat hyvät asiat vielä isommin ja paremmin. Pöydässä virisi myös keskustelua kumimaisen olemuksen alkuperästä ja vanhat parrat ohjeistivat junioria, että se tulee rikin ja vahvan sherryn yhdistelmästä. Uskon, kunnes toisin todistetaan.
Kokonaisuudessaan kattaus oli loistava. Nevöhööd-tasting voisi nimittäin olla myös aikamoinen painajainen. Parhaan viskin tittelistä kamppailevat Inchmurrin elegantilla ja tasapainoisella tyylillään sekä Glenury, jonka kuminen sherrymäisyys oli lähes aggressiivista ja pelottavaa. Yhtään oikeasti huonoa viskiä kattauksessa ei ollut. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti