Glenfiddich Whisky Quiz + tasting St. Michaelissa 20.5.

Helteiden kunniaksi oli hyvä suunnata tiistaina istumaan sisälle pimeään ja juomaan viskiä. Ympäri Suomea kiertävä Glenfiddichin Whisky Quiz -tour rantautua tiistaina Ouluun ja pitihän se käydä kokemassa. Kattaus oli etukäteen ajateltuna mielenkiintoinen, vaikka en edelleenkään mikään Glenfiddich-fanipoika ole. Kattaus sisälsi 14-vuotiaan Glenfiddich Rich Oakin lisäksi kaikki ne komponentit, mistä viski valmistetaan. Niin sanotun base whiskyn lisäksi tarjolla oli muutaman viikon amerikkalaisessa tammessa ja muutaman viikon eurooppalaisessa tammessa viimeistellyt viskit sekä näistä kolmesta sekoitettu tynnyrinvahva Rich Oak.

Tai näin piti olla. Saluunaan saavuttuani tilaisuuden isäntä Nikkasen Jarkko kertoi suru-uutiset. Tynnyrinvahvuinen Rich Oak oli päättänyt Suicide Bunnies -hengessä hypätä baaritiskiltä kivilattialle. Yläasteelta päähäni jääneet fysiikan lainalaisuudet mielessäni kerraten totesimme viskin entiseksi. Pienen hiljaisen hetken jälkeen selvisi myös korvaava pullote. Vaihtopenkiltä suoraan ykköskentälliseen asteli Cask of Dreams Nordic. Kertaukseni illan kattaus:

-Glenfiddich 14yo Rich Oak
-Glenfiddich "Base Whisky"
-Glenfiddich "American Oak Finish"
-Glenfiddich "Spanish Oak Finish"
-Glenfiddich Cask of Dream Nordic

Vain yksi on joukosta poissa, Rich Oak CS:ää siellä ei näy...

Tällä kertaa pääosassa eivät olleet pelkästään viskit. Tilaisuudessa promottiin myös  iOS ja Android käyttöjärjestelmille saatavilla oleva Whisky Quiz -appia. "Leikkimielisen" kisailun lisäksi osallistujien kesken arvottiin myös yhdelle matkapakettiin Ruotsiin maistelemaan viskiä Stockholm Beer & Whisky festareille. Tätä kutsuihin ihan hyväksi diiliksi kun tastingin hinta oli huokeat 15€.

Itse tasting vietiin läpi jopa normaalia leppoisammissa tunnelmissa. Jokaisen viskin jälkeen pelailtiin kolmen hengen joukkueissa Whisky Quizia. Panoksia nosti voittajajoukkueelle luvattu yllätyspalkinto. Onneksi luotto omiin joukkuekavereihini oli kova ja onhan tuota appia tullut itsekin muutama peli pelailtua.

Tastingin aloittanut Rich Oak oli suurinpiirtein sitä, mitä muistelinkin. Mausteinen, vaniljainen ja kevyen tamminen tyylikäs speysideri. Ei mitään yllättävää, mutta laadukas hyvä viski. Mukana olleet tynnyrivahvuiset rakennusaineet olivat sitten asteen tylympää tykitystä. Base Whisky nimellä kulkeva 14-vuotias perus Glenfiddich ei hirveämmin riemunkiljahduksia aiheuttanut. Huomattavasti Rich Oakia yksioikoisempi tapaus, vaikkakin mausta spottaamani banaani oli veikeä makukomponentti.

Uudessa tammessa viimeisteltynä Base Whisky näytti saavan kuitenkin hurjasti lisää menoa ja meininkiä. Amerikkalaisessa tammessa viimeistelty versio tarjosa todella mausteisen ja vaniljaisen kokonaisuuden, josta oli löydettävissä myös ripaus ananasta. Espanjalainen tammi oli puolestaan kuin joulu, sanan kaikissa merkityksissä. Huumaava mausteisuus yhdistettynä suklaan aromeihin rakensivat hyvin lähellä Julia-karamellejä olevan makuelämyksen. Tämä taisteli kattauksen parhaan viskin tittelistä viimeiseksi jätetyn Nordic Oakin kanssa. Kyseisestä viskistä voit käydä katsomassa tarkemmat mielipiteeni tästä.

Kokonaisuutena erittäin onnistunut tasting antoi pienen ripauksen siitä salatieteestä, jota tislaamomestarit ympäri maailmaa tekevät. Enpä suoralta kädeltä olisi noista komponenteista noin onnistunutta lopputuotosta kuvitellut voivan rakentaa. Tämmöisiä kulissien taakse kurkisteluja näkisi mielellään useammin.



P.S. Voitin sen enemmän taitoa vaatineen kisan ja palkinnoilla lunastetusta herkusta juttua piakkoin!

Mäkkiä Maikkelissa 14.5.

Keskiviikkona oli St. Michaelissa tarjolla Macallania. Korkeahko hinta oli karsinut ikävästi porukkaa ja maistelu vedettiin väljemmin kuin kertaakaan niistä kerroista kun minä olen ollut paikalla. Hävetkää oululaiset!

Tislaamona Macallan herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Periaatteessa se edustaa kaikkea, mitä viskiteollisuudessa vieroksun. Macallan on vienyt brändäämisen huippuunsa ja selkeä luksustuotteen imago kosiskelee valkokauluskansaa ympäri maailmaa. Tislaamon tuotteilleen luoma imago on todella kaukana omasta kokemusmaailmasta ja siitä huokuva porvarillisuus suorastaan oksettaa. "Valitettavasti" tislaamo tekee pirun hyvää viskiä. Tässä mielessä menee samaan kastiin toisen brändi-inhokkini, Ardbegin, kanssa.

Tastingin syy oli hyvinkin tutun kuuloinen. Macallan lanseerasi vuoden alussa uuden NAS-sarjan, jonka on tarkoitus käsitykseni mukaan pikku hiljaa syrjäyttää niin Fine Oak kuin perinteinen puhdas sherry-linja. Ovelasti tisleen värin mukaan nimetyt pullotteet kantavat mukanaan myös tislaamon perustamisvuotta 1824. Goldin, Amberin, Siennan, Rubyn ja hintansa puolesta kuuluisa M:n joukosta St. Michaeliin kokoontuneita ihmisiä ilahduttivat Amber ja Ruby. Koko kattaus maistelujärjestyksessä näytti tältä:

- 12yo Fine Oak
- 1824 Amber
- 12yo
- 1824 Ruby
- 21yo Fine Oak

Tilaisuuden vetäjänä toimi maahantuojan Edrington Finlandin puolesta Veli Salonen. Veli vetikin hyvän ja asiapitoisen tastingin. Juomia maisteltiin sopivaan tahtiin ja infon suhteen pysyttiin suhteellisen syvissä vesissä koko tastingin ajan. Erityispisteet myös siitä, että Veli ei yrittänyt väkisin muuttua vastaukseksi muutamaan todella spesifiin kysymykseen vaan myönsi avoimesti, että ei tiedä ja antoi tämän jälkeen valistuneen arvauksen asiasta. Harvinaista suoraselkäisyyttä, jota arvostan.

Veli näytti myös hienon kikan tisleen koostumuksen tutkimiseen. Tapahtuman loppupuolella hän kehotti lorauttamaan tilkan viskiä kämmenelle ja hieromaan kämmeniä yhteen. Tämä toi todella miellyttävällä tavalla esille Macallanin tisleen öljyisyyden. Yleisössä tämä herätti heti hyviä ja vähemmän hyviä ideoita öljyisen tisleen käyttötarkoituksista. Hieno metodi tisleen öljyisyyden testaamiseen.

Koko komeus + mysteerikäsi.

Itse viskeistä on syytä puhua kahdessa erässä. Ensin samassa hintaluokassa pyörivät "normia" 12yo, Fine Oak 12yo ja Amber. Olen itse pitänyt aina Fine Oak -sarjasta ja eikä tuo 12-vuotiaskaan pitkästä aikaa pahaa ollut. Keltaiset hedelmät ja kevyt mausteisuus sopivat Macallaniin loistavasti. 12-vuotias pelkästään first fill -sherryä osakseen saanut  "perusmäkki" taas näyttäyty aikamoisena yhden hitin ihmeenä. Kuiva hedelmäisyys on kyllä miellyttävää, mutta viski on harmittava yksipuolinen ja tylsä.

Uutuus Amber oli kokonaisuutena positiivinen yllätys. Viski oli yllättävän tuhdin ja kehokkaan oloinen verrattuna Fine Oakkiin ja tuoksusta sai huomattavasti kompleksempia vivahteita esiin, vaikka Fine Oakin kanssa oltiin selkeästi samoilla makukartan sivuilla. Maussa Amberin lupaava tuoksu kuitenkin hiukan lopahtaa. Öljyinen ja makea viski on kyllä puhdaspiirteinen, mutta jotenkin palaneen/paloviinamaisen oloinen. Keltaisia hedelmiä ja tulitikkuja tämäkin kaveri oli nauttinut. Hankala näistä kolmesta on suosikkiaan valita.

Kalliimpi kaksikossa oli jo meininkiä. Ruby tarjosi tuoksussa todella miellyttäviä jouluisia mausteita ja punaisia kuivattuja hedelmiä (punainen omena, luumu). Maku jatkoi samoilla teemoilla leikitellen ollen samalla pitkä ja monitahoinen. Sherry kuivui tyylikkäästi eikä häirinnyt jälkimaussa. Suuhun jäi myös miellyttävä metallinen/rautainen tunne juoman kadottua sisuksiin. Hyvä viski!

21yo Fine Oak antoi Rubylle kovan vastuksen. Tasapainoinen "Ventti-Mäkki" tarjosi mausteita, salmiakkia ja verhosi koko komeuden miellyttävään maltaisuuteen. Makuprofiililtään tasapainoinen ja raikas viski on nyky-Macallania minun makuuni. Väittäisin kattauksen parhaaksi viskiksi.

Loppuun todettakoon, että hyviä uutuuksia, maukkaita vanhoja tuttuja ja hyvin vedetty tasting. Jotenkin se kuitenkin kalvaa mieltä, että tastingin jälkeen tiskiltä tilaamani 10-vuotias CS Macallan pesi koko kattauksen mennen tullen ja palatessa.

Balvenieta St. Michaelissa 28.1.2014

Viime keskiviikkona potkaistiin Oulun vuoden 2014 VYS-tastingit käyntiin. Kattaus oli tälläkin kertaa oivallinen ja eikä esittelijässäkään nokan koputtamista ollut. Timo Laurila oli tätä ennen vieraillut Oulussa vetämässä  Glenfiddich-tastingia. William Grant & Sons näyttää pitävän omistaan hyvää huolta ja tälläkin kertaa oli pientä yllätystä luvassa.

Kattaus oli peruslaadukas sisältäen Double Woodin 12- ja 17-vuotiaat versiot, 15yo Single Barrelin, 21yo Port Woodin sekä Tun 1401:en. Etukäteen hehkutetun 17-vuotiaan olin päässyt maistamaan jo vuosi sitten tislaamolla vieraillessani, joten kattauksen ainut uusi viski oli Tun 1401. Tämä ei toki haitannut, sillä Balveniet maistuvat aina. 17-vuotias Double Wood lanseerataan Suomeen vaiheessa X tätä kevättä.

Itse tilaisuus aloitettiin pienellä henkilökultin palvonnalla. Turhuuden alttarilla pääsi ylistämään muutaman lyhyehkön videon avulla Balvenien sielua, David Stewardia. Yleensä en videoista osana tastingia pidä, mutta lyhyehköt videot eivät haitanneet tällä kertaa ollenkaan. Päin vastoin. Kiva lisä muutenkin ammattimaisesti vedettyyn tastingiin.

Itse viskit olivat ns. peruskauraa. En jaksanut sen kummemin vääntää tasting notea vaan keskityin sosiaalisten kontaktien ylläpitoon ja Laurilan höpinöiden kuuntelemiseen. Muutama seikka jäi kuitenkin mieleen:

1. Balvenien 12yo Double Wood on nenään yksi parhaita viskejä koskaan. Todella miellyttävä yhdistelmä hunajaa, pähkinää ja tammea. Sääli, että maku ei ylä lähellekään näitä sfäärejä.

2. 21yo Port Wood oli ehkä kattauksen paras viski, mutta kaipaisi kipeästi voltteja lisää, että hintalappu oli oikeutettu. Ostan mieluummin indie-arvan kuin tylsän (mutta erittäin laadukkaan) OB:n tässä hintaluokassa.

3. Tun 1401 tuntui melkeinpä liian tammiselta minun suuhun. En hirveästi innostunut. Arde muistelee, että kyseessä oli Batch 5. Luotamme häneen.

No entä se yllätys? Laurila oli tuonut tislaamolta parin desin samplen 13-vuotiasta bourbon kypsyteltyä CS:ää. Tällaiset yllätykset nostavat tastingin pisteitä ainakin minun silmissä. Ja ei se itse viskikään pahaa ollut.

Tislaamolla on mahdollisuus pullottaa joko tätä tai hieman vanhempaa sherrykypsytettyä tuliaisiksi. Itse nappasin aikoinani sherrykypsyteltyä termariin, mutta enpä ole vielä päässyt lahjaksi mennyttä pulloa maistamaan. Sen verran kuitenkin pelasin varman päälle, että oma pullotus meni salaisen viskikerhomme perustajajäsenelle. Ei ole vaaraa, että samplea ei saisi maistoon. Tulevia seikkailuja odotellessa.

P.S. Kaksi yötä jouluun on!

Pari sanaa St. Michaelista

St. Michaelin ei pitäisi olla kenellekään suomalaiselle viskiharrastajalle outo nimi. Baari on pitkään ollut ainoa suomalainen viskibaari, joka on saanut kultaisen mitalin Whisky Magazinen vuosittaisessa viskibaari arviossa. Tämän vuoksi oli korkea aika ottaa ravintolapäällikkö Heikki Puhakka pieneen haastatteluun ja selvittää tarina St. Michaelin takana ja kysellä kuulumisia noin muutenkin.

St. Michaelin tarina ulottuu aina kultaiselle 90-luvulle. 1998 nykyisen omistajan viskiharrastuksen pohjalta syntyi idea todellisen irkkubaarin perustamisesta Ouluun. Viskit olivat mukana kuvioissa heti alusta asti ja hyllyissä pyrittiin pitämään, kuten nykyäänkin, kaikki mielenkiintoisimmat Suomeen maahantuodut viskit. Aluksi viskikokoelma pysyi maltillisesti "vain" 200-250 pullon tietämillä, mutta 2006 toteutettu laajennus pisti numerot uusiksi ja nykyään "Maikkelin" hyllyjä koristaa noin 400 erilaista viskiksi luokiteltavaa alkoholijuomaa.

Pullojen paljouden keskellä tulee miettineeksi kokoelman tarkoituksenmukaisuutta. Onko kyseessä status-kysymys ja viskit olisivat enemmänkin sisustuselementti? Tätä tulkintaa Puhakka ei kuitenkaan niele, vaan toteaa viskien olevan tärkeässä osassa baarin liikevaihtoa. Esimerkkinä hän antaa liikematkoilla Oulussa kääntyvät liikemiehet/naiset. Tiskin takana kuulee usein sananparren: "työkaverini suositteli tätä paikkaa ja käski maistamaan viskiä X".  

Hurjasta valikoimasta huolimatta Puhakan mukaan laatuvaatimuksista ei olla pulloja haaliessa tingitty. Pullojen määrä olisi kuulema helppo kasvattaa 700-800 erilaiseen pullotteeseen, mutta tässä puhakka ei näe järkeä: laatu korvaa määrään viskissäkin. Kaikki mielenkiintoisimmat maahantuodut pullotteet St. Michael yrittää koettaa siis hyllyihinsä saada. Viskien lukumäärästä puhuttaessa Puhakka väläyttääkin mielenkiintoisen ajatuksen. Oma maahantuonti mahdollistaisi kokoelman kasvattamisen laadusta tinkimättä ja takaisi varmasti mielenkiintoisia ja uniikkeja pullotteita St. Michaelin asiakkaiden iloksi. Ajatus on vielä idean tasolla, mutta tuskin kukaan viskinystävä maahantuonnin laajentumisesta keksisi pahaa sanottavaa.

St. Michaelin kokoelmista uskoisi löytyvän myös harvinaisempia herkkuja. Pyysin Puhakkaa nimeämään muutamia heidän erikoisuuksistaan ja lista oli vakuuttava. Arvokkaimman viskin titteliä St. Michaelissa kantaa Midleton 1973, josta lompakko kevenee reilun 200€ neljältä sentiltä. Muita erikoisuuksia ovat muun muassa Ardbeg 1975, Lagavulin 21yo, Highland Park 40yo, Thomas H. Handy sekä Higland Parkin Magnus -sarjan pullotteet.

Highland Parkista puhuttaessa nousi esiin myös mielenkiintoinen fakta Highland Parkin ja St. Michaelin yhteyksistä. Whisky Magazinen kultaisen mitalin taustalla vaikuttaa Highland Parkin Brand Ambassador Martin Markvardsen (Puhakka ei ollut nimestä varma, mutta pienellä salapoliisityöllä ei oikein muita vaihtoehtoja jäänyt). Markvardsen oli ollut kouluttamassa St. Michaelin väkeä viskin saloihin ja ihastunut samalla baarin tunnelmaan ja vinkannut Whisky Magazinelle paikasta. Miestä on myös kiittäminen Highland Parkin tynnyrinpäästä, joka löytyy  kunniapaikalta baarin seinältä.

Ennen kuin päästin Puhakan palvelemaan janoisia asiakkaita, kysäisin nopeasti vielä kesän ja syksyn tasting-toiminnasta. Yhteistyö VYSsin kanssa kuulema jatkuu ja mielenkiintoisia tastingeja on luvassa myös tulevaisuudessa. Sen tarkemmin Puhakka ei halunnut salaisuuksien verhoa raottaa, mutta ainakin Campletownin ja Kilchomanin viskit saavat omat tilaisuutensa ennen vuoden vaihdetta. Mielenkiintoisia juttuja siis luvassa!

P.S. Nopeiten ja parhaiten St. Michaelin tastingeista saa tietoa kiikuttamalla omat yhteystiedot tiskille. Tastingeista ilmoitetaan tekstiviestillä/sähköpostilla yleensä hyvissä ajoin.