Mäkkiä Maikkelissa 14.5.

Keskiviikkona oli St. Michaelissa tarjolla Macallania. Korkeahko hinta oli karsinut ikävästi porukkaa ja maistelu vedettiin väljemmin kuin kertaakaan niistä kerroista kun minä olen ollut paikalla. Hävetkää oululaiset!

Tislaamona Macallan herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Periaatteessa se edustaa kaikkea, mitä viskiteollisuudessa vieroksun. Macallan on vienyt brändäämisen huippuunsa ja selkeä luksustuotteen imago kosiskelee valkokauluskansaa ympäri maailmaa. Tislaamon tuotteilleen luoma imago on todella kaukana omasta kokemusmaailmasta ja siitä huokuva porvarillisuus suorastaan oksettaa. "Valitettavasti" tislaamo tekee pirun hyvää viskiä. Tässä mielessä menee samaan kastiin toisen brändi-inhokkini, Ardbegin, kanssa.

Tastingin syy oli hyvinkin tutun kuuloinen. Macallan lanseerasi vuoden alussa uuden NAS-sarjan, jonka on tarkoitus käsitykseni mukaan pikku hiljaa syrjäyttää niin Fine Oak kuin perinteinen puhdas sherry-linja. Ovelasti tisleen värin mukaan nimetyt pullotteet kantavat mukanaan myös tislaamon perustamisvuotta 1824. Goldin, Amberin, Siennan, Rubyn ja hintansa puolesta kuuluisa M:n joukosta St. Michaeliin kokoontuneita ihmisiä ilahduttivat Amber ja Ruby. Koko kattaus maistelujärjestyksessä näytti tältä:

- 12yo Fine Oak
- 1824 Amber
- 12yo
- 1824 Ruby
- 21yo Fine Oak

Tilaisuuden vetäjänä toimi maahantuojan Edrington Finlandin puolesta Veli Salonen. Veli vetikin hyvän ja asiapitoisen tastingin. Juomia maisteltiin sopivaan tahtiin ja infon suhteen pysyttiin suhteellisen syvissä vesissä koko tastingin ajan. Erityispisteet myös siitä, että Veli ei yrittänyt väkisin muuttua vastaukseksi muutamaan todella spesifiin kysymykseen vaan myönsi avoimesti, että ei tiedä ja antoi tämän jälkeen valistuneen arvauksen asiasta. Harvinaista suoraselkäisyyttä, jota arvostan.

Veli näytti myös hienon kikan tisleen koostumuksen tutkimiseen. Tapahtuman loppupuolella hän kehotti lorauttamaan tilkan viskiä kämmenelle ja hieromaan kämmeniä yhteen. Tämä toi todella miellyttävällä tavalla esille Macallanin tisleen öljyisyyden. Yleisössä tämä herätti heti hyviä ja vähemmän hyviä ideoita öljyisen tisleen käyttötarkoituksista. Hieno metodi tisleen öljyisyyden testaamiseen.

Koko komeus + mysteerikäsi.

Itse viskeistä on syytä puhua kahdessa erässä. Ensin samassa hintaluokassa pyörivät "normia" 12yo, Fine Oak 12yo ja Amber. Olen itse pitänyt aina Fine Oak -sarjasta ja eikä tuo 12-vuotiaskaan pitkästä aikaa pahaa ollut. Keltaiset hedelmät ja kevyt mausteisuus sopivat Macallaniin loistavasti. 12-vuotias pelkästään first fill -sherryä osakseen saanut  "perusmäkki" taas näyttäyty aikamoisena yhden hitin ihmeenä. Kuiva hedelmäisyys on kyllä miellyttävää, mutta viski on harmittava yksipuolinen ja tylsä.

Uutuus Amber oli kokonaisuutena positiivinen yllätys. Viski oli yllättävän tuhdin ja kehokkaan oloinen verrattuna Fine Oakkiin ja tuoksusta sai huomattavasti kompleksempia vivahteita esiin, vaikka Fine Oakin kanssa oltiin selkeästi samoilla makukartan sivuilla. Maussa Amberin lupaava tuoksu kuitenkin hiukan lopahtaa. Öljyinen ja makea viski on kyllä puhdaspiirteinen, mutta jotenkin palaneen/paloviinamaisen oloinen. Keltaisia hedelmiä ja tulitikkuja tämäkin kaveri oli nauttinut. Hankala näistä kolmesta on suosikkiaan valita.

Kalliimpi kaksikossa oli jo meininkiä. Ruby tarjosi tuoksussa todella miellyttäviä jouluisia mausteita ja punaisia kuivattuja hedelmiä (punainen omena, luumu). Maku jatkoi samoilla teemoilla leikitellen ollen samalla pitkä ja monitahoinen. Sherry kuivui tyylikkäästi eikä häirinnyt jälkimaussa. Suuhun jäi myös miellyttävä metallinen/rautainen tunne juoman kadottua sisuksiin. Hyvä viski!

21yo Fine Oak antoi Rubylle kovan vastuksen. Tasapainoinen "Ventti-Mäkki" tarjosi mausteita, salmiakkia ja verhosi koko komeuden miellyttävään maltaisuuteen. Makuprofiililtään tasapainoinen ja raikas viski on nyky-Macallania minun makuuni. Väittäisin kattauksen parhaaksi viskiksi.

Loppuun todettakoon, että hyviä uutuuksia, maukkaita vanhoja tuttuja ja hyvin vedetty tasting. Jotenkin se kuitenkin kalvaa mieltä, että tastingin jälkeen tiskiltä tilaamani 10-vuotias CS Macallan pesi koko kattauksen mennen tullen ja palatessa.