Noin vuosi sitten olin omalla viskirumspringalla Skotlannin ylämailla. Vietimme seurueemme kanssa muutaman yön Dufftownin legendaarisessa viskikaupungissa ja eräänä iltana tuli maistettua myös Dufftownin 15yo Flora & Faunaa, joka silloin oli oikeinkin suunmyötäistä. Matkapäiväkirjan tapahtumasta löydät klikkaamalla tästä. Toinen kokemus Dufftownien kanssa tapahtui ihan kotoisassa Oulussa kun St. Michaelin viskihyllyltä eteeni lyötiin Rare Maltsin 21yo Glenlivet-Dufftownia, joka oli sekin maittavaa kamaa. Näistä positiivisista kokemuksista innostus kyseistä tislaamoa kohtaan heräsi.
Vuonna 1896 perustetun tislaamon 5,8 miljoonan litran kapasiteetista vain n. 3% menee yksimaltaisiin. Leijonanosa tisleestä toimii raaka-aineena Diageon blendeihin, erityisesti Bell'siin. Diageon kolmanneksi suurimpana tislaamona voisi leikkisästi sanoa Dufftownin olleen Diageon Roseisle ennen Roseislea: Blendien saatavuuden takaava työhevonen.
Yksimaltaisena Dufftown on yllättävänkin uusi juttu. 60-luvulta löytyy 8-vuotiasta Pure Malttia OB:na, mutta vuonna 2006 lanseerattu Singleton of Dufftown on nykyisen rangen alkusysäys sen korvatessa 15-vuotiaan Flora & Fauna -pullotteen. Singleton tuotemerkki on Diageon kiertopalkinto, jota on yritetty lanseerata useampaan otteeseen. Ensimmäisen kerran Singleton nimellä myytiin Auchroiskia ja 2006 travel retail tuotteena lanseerattu Singleton of Dufftown sai lentokentille kaverikseen myös Singleton of Glendullan että Singleton of Glen Ord -tuotteet. Singleton of Dufftown lanseerattiin vuonna 2008 myös normimarkkinoille, mutta muiten Singleton tuotteiden kohtalosta en saanut tietoa ongittua.
Tällä hetkellä Dufftownia saa Singleton tuotemerkin alla 12-, 15-, ja 18-vuotiaina versiona. Tämän lisäksi Diageo on julkaissut muutaman erikoisemman Singleton of Dufftownin, joista mainitsemisen arvoinen on ainakin Diageon 2013 Special Release -sarjassa julkaistu 28-vuotias Dufftown. Myös lentokentillä saattaa törmätä perusrangen ulkopuolisiin kokeiluihin. Näitä en ole valitettavasti päässyt maistamaan. Dufftownin kohdalla pätee sama viisaus mikä valitettavan monen viskin kohdalla tänä päivä: järkevän hintaisten ja mielenkiintoisten pullotteiden perässä on hypättävä indie-pullottajien kelkkaan.
 |
| Koko kattaus. |
Illan tasting sisälsi perusrangen lisäksi kaksi tynnyrivahvaa indietä. Toinen oli Signatoryn CS 1997/2013 ja toinen Riverstownin 1982/2011. Perusrangen pullojen kyljestä löytyvä teksti, "perfectly balanced, naturally rich & smooth", pelotti etukäteen, sillä edellä mainitut eivät kuulu äärimmäisyyksistä elävän egoni viskipreferensseihin.
 |
| Varoitusteksti. |
Singleton of Dufftown 12yo
Tuoksu: Hento, maltainen, omenaa, lakritsia ja puuta.
Maku: Todella helppo ja hiukan jopa vetinen. Jälkimaussa nousee vastaleikutta ruohoa ja hentoa mausteisuutta, mutta muuten vaisuhko tapaus.
Mielenkiintoisena pointtina viski tuntui elävän lasissa todella paljon. Vajaan tunnin jälkeen viski tarjosi lähes liköörimaista makeutta sekä nenään että kielelle. Tätä puolta pitää vielä tutkia enemmän.
Singleton of Dufftown 15yo
Tuoksu: Sama hento ja helppo meininki jatkuu. Tuoksusta hankala saada otetta sen, mutta ainakin mallasta ja pientä mausteisuutta sieltä löytyy.
Maku: Rungoltaan hiukan viinimäisempi ja 12-vuotiaan ruohomaisuus on vaihtunut jälkimaussa tammisuudeksi. Jollain oudolla tavalla myös hiukan hapokkaan oloinen. Erittäin samanlainen 12-vuotiaan kanssa jopa rinnakkain maisteltuna.
Singleton of Dufftown 18yo
Tuoksu: Mitä näistä nyt sanoisi? Tuoksuu täysin samalta kuin kaksi edellistä.
Maku: Maut ovat iän myötä integroituneet yhteen ja mausteisuus on enemmän enemmän läsnä, mutta onhan tämä edelleen aika vaisua kamaa.
Kokonaisuutena perusrange oli todella vaisu esitys. Hentoa ja helppoa ilman sen kummempia särmiä. Niin perusmaltaita kuin olla ja voi. Toisaalta, nämä eivät todellakaan ole hinnan kirossa ja saattavat toimia erinomaisina ensiaskeleina mallasviskin pariin. Itse en aioi näitä ostaa enää koskaan. Internetin suurin viskiauktoriteetti Serge on Dufftown arvioissaan todennut Dufftownin tarvivan reilusta enemmän voltteja kuin perusrangen tarjoaman 40%. Tätä taustaa vasten odotukset tynnyvahvojen indyjen suhteen olivat tapissa kun korkit poljettiin lattiaan kahdesta jäljellä olevasta pullosta.
Signatory Dufftown 1997/2013
Tuoksu: Makeita hedelmiä, mausteita, kukkia, ruohoisuutta.
Maku: Voltit todellakin antavat mukavasti kehoa viskille. Maut jaksavat leikkiä kielellä huomattavasti monimuotoisemmin ja pidempään. Pienellä vesilisällä viski aukeaa vielä lisää ja mukava mausteisuus tulee erityisesti jälkimaussa hyvin esiin.
Tässä oli jo enemmän yritystä, mutta aika peruselementtien kanssa tämäkin leikittelee.
 |
| Graafikot kännissä töissä? |
Riverstown Dufftown 1982/2011
Tuoksu: Valkopippuria, hedelmiä, mallasta. Yllättävän nuorekkaan oloinen näin vanhaksi viskiksi.
Maku: Punaista lihaa, pippureita, vaniljaa ja jälkimaussa jotain salmiakkiin viittaavaa. Viereisestä tuolista ehdotettiin jopa wasabia.
Kattauksen paras tapaus, mutta tämän pullon hinnalla saa koko perusrangen + puolipulloa Signatorya. Hyvä viski, mutta ei hintansa väärti ja ikä ei ainakaan minun suuhun ihan toivotulla tavalla tässä pullotteessa näy. Väsynyt tynnyri kenties?
Tämän kattauksen jälkeen Dufftown ei noussut kovin ylös lempitislaamojeni listalla ja ainakaan modernit OB:t kierrän tästä lähin kaukaa. Indie-pullotteita aion katsastaa tästäkin eteenpäin sen, mitä niitä eteen sattuu tulemaan. Alun tietopaketti perustuu pitkälti MaltMadnessin tislaamoesittelyyn, joka kannattaa vilkaista painamalla tästä.
 |
| Seuraava projekti. |
Loppukevennyksenä todettakoon, että vaikka viski on tislattua olutta, ei Dufftown ole tislattu kuuluisasta Duff-merkkisestä mallaspirtelöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti