Ian Buxtonin ja Paul S. Hughesin tämän vuoden alussa ilmestynyt teos on viskikirja, jota olen odottanut. Hughes toimii "viskiprofessorina" Heriot-Watt yliopistossa Edinburghissa ja Buxton puoleestaan on pitkän linjan viskiasiantuntija. Kirja lähestyy aihetta tieteellisesti, eri näkökulmista ja on silti suhteellisen helposti lähestyttävissä.
 |
| Parhautta. |
Kirjan parhaus ilmenee sen perusteellisuudessa. Joka osa-alue käydään läpi tarkasti, ajan kanssa ja lähdeviitteitä säästämättä. Itselle rakkain osio, historia, on yksi parhaita, ellei paras viskinhistoriasta kirjoitettu tiivistelmä. Historiaosion lisäksi myös markkinointia ja viskin nykytilaa käsittelevät luvut olivat sellaista karkkia, että juurihoitoajan voi varata jo etukäteen.
Toki kirjassa on myös ongelmansa. Ongelma piilee siinä, että kirja on periaatteessa yliopiston oppikirja ja jos ei ole tottunut lukemaan englanniksi tieteellistä tekstiä, voi kirja olla rankka kahlata kannesta kanteen. Tämä siitä huolimatta, että mielestäni kirja on hyvin kansantajuisesti kirjoitettu. Erityisesti kemian kanssa vahvasti flirttailevat viskin valmistusta koskevat luvut voivat pelkällä peruskoulukemialla olla aika hebreaa. Ainakin minulle ne olivat, mutta opinpahan paljon uutta ja ihmeellistä viskin valmistuksesta.
Kirjan sisältämä tietomäärä on niin valtava, että kirjaa voi olla järkevin käyttää ikään kuin hakuteoksena. Jos jokin viskiin liittyvä osa-alue tuntuu olevan hämärän peitossa, voi kirjasta helposti virkistää muistiaan asioiden oikean laidan suhteen. Hieno, hieno teos, jonka kaltaisia tulee toivottavasti tulevaisuudessa vastaan useita. Nauttikaa, ihmiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti