Skotlannin matkapäiväkirja - luku 3

Kun unihiekat oli Fort Williamissa pyyhitty silmistä, odotti ulkona pelottava näky. Talojen katot olivan aivan liukkaan valkean aineen peitossa ja tiet sohjoa täynnä. Helpotus oli valtaisa kun lämpömittari näytti +4:ää ja tiet vaikuttivat ajokelpoisilta. Full Scottish Breakfast naamariin ja navigaattoriin Glenfarclasin tislaamo.

Automatka sujui lähes kommelluksitta, kunnes paikallisen aurauskaluston taso kävi ilmi. Hieman pohjoisemmassa tiet alkoivat olla aivan ummessa eilen sataneen lumen johdosta ja ilman tiellä liikennöivää raskasta liikennettä ei teillä olisi päässyt eteenpäin. Matkavauhti tippui 20 ja 30 mailin väliin ja pahimmillaan vain toinen kaistoista oli ajokelpoinen. Kesärenkailla, vuokra-autolla ja oudoilla teillä tilanne oli jo kategoriassa kuumottava.

Ajokaistaa jäljellä puolitoista.

Se mikä ei tapa se vahvistaa. Selvisimme Speysidelle ehjin nahoin ja ilman pelti- tai henkilövaurioita. Saadut kokemuspisteet sijoitin tasaisesti talviautoiluun kesärenkailla ja stressinsietokykyyn. Tasokatot alkavat tätä menoa lähestyä.

Ensimmäisenä Speysidellä aiheutti jarrupolkimen pakonomaista polkemista Tormoren tislaamorakennus aivan päätien varressa. Todella komea tislaamorakennus suorastaan pakotti valokuvaamaan ja pyörimään tislaamoa ympäri. Mitään visitor centerin tapaista tislaamolla ei ollut vaan mahdolliset kierrokset pitää sopia erikseen. En mene takuuseen, että niitä edes prolelle noin vain alettaisiin edes järjestämään.

Myös teollisuusrakennus voi olla kaunis.

Muutama maili Tormoren jälkeen saavuimme määränpäähän, Glenfarclasin tislaamolle. Kolmen hengen seurueellemme järjestyi touri ilman ongelmia vaikka varausta emme olleet etukäteen päässeet tekemään. Touri olikin hiukan eri tasoa Obanin kierrokseen verrattuna.

Glenfarclasin tislaamokierroksesta paistoi läpi sama kotikutoisuus kuin heidän viskeistäänkin. Tislaamon prosessit ja raaka-aineet esiteltiin asiantuntevasti ja huolella ottaen huomioon ryhmän "taitotaso". Itsestään selvyyksiltä siis vältyttiin. Tämän lisäksi kuvaaminen oli täysin vapaata, mutta salamaa ei saanut käyttää. Pienellä small talkilla tourin jälkeiseksi dramiksi valikoitui perus kympin sijaan 30-vuotias herkku. Sepustuksien sijaan alla pieni kuvakollaasi.

Vettä matkalla tislaamoon.

"Lisää vain vesi"

Sisäkuvaa Skotlannin suurimmasta mäskäysastiasta.

Muistaakseni opetuslapsien määrän verran käymissammioita.

Siellä se poika pulputtaa.

Yleiskuvaa tislauspannuista.

Se jäte, mitä ei saada eläinrehuksi tai pystytä hyödyntämään prosessissa uudelleen, muokataan lannoitteeksi.

Glenfarclasilta pääsimme jatkamaan matkaa reilusti aikataulusta myöhässä. Toureille ei enää olisi asiaa, mutta kävimme silti katsastamassa Macallanin tislaamon tilukset, jonka jälkeen suuntasimme kohti Dufftownia ja huomista Balvenien touria.

Matkalla Dufftowniin kävimme extempore katsastamassa myös Speyside cooperagen tynnyritehtaan. Vierailu antoi hauskan lisäpalasen viskiteollisuuden ymmärtämiseen. Firma nimittäin välittää, kunnostaa ja muokkaa tislaamoille tynnyreitä. Tourilla tynnyrintekoa pääsi ihmettelään parvelta, jonka alapuolisessa tehdashallissa tynnyreitä entisöitiin lähes käsityönä. Huono opas latisti hiukan muuten ihan mielenkiintoista vierailua. Kaikesta huolimatta ei reissun huonoiten käytetty 3,5 puntaa.

Entisöityjä tynnyreitä Speyside Cooperagen varastolla.

Dufftownissa ryntäsimme tietysti heti THE Whisky Shoppiin. Kaupan viskivalikoima on tajunnan räjäyttävä. Erilaista indietä ja ob:ta löytyy aivan joka lähtöön. Jo pelkkiä erilaisia miniatyyrejä on enemmän kuin hyvin varustellussa alkossa. Kauppaan jäi myös leijonan osa omaa viskituliaiskassaani. Lompakon kevenemisestä pitivät huolen Bruicladdich Black Artin kolmosversio sekä pakollinen indie Clynelish, Carn Morin 16-vuotta hogsheadissa nukkunut versio . Myös kahden desin Lagavulinin 16-vuotias lähti mukaan hotellihuoneessa nautittavaksi. Suosittelen lämpimästi.