Skotlannin matkapäiväkirja - luku 1

Ensimmäinen päivä Skotlannissa takana. Matka alkoi erittäin vajavaisten yöunien saattamana Helsingin paikallisliikenteen juudastukseen. Yölinja rautatieasemalla ei koskaan tullutkaan, mutta onneksi taksi pelasti aamun ja koko reissun. Kaiken lisäksi taksikuski oli nuoruudessaan käynyt Islaylla matkailuautolla, joten aamu lähti hyvillä fiilistelyillä käyntiin.

KLM:n lennot Amsterdamin kautta Glasgowiin toimivat moitteetta ja pienen kuivaharjoittelun jälkeen seurue uskaltautui ensimmäistä kertaa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Yhden väärin ryhmittymisen seurauksena syntynyttä mutkaa lukuunottamatta Glasgown esikaupungit jäivät nopeasti taakse, ja seikkailu saattoi alkaa.

Ensimmäinen reaktio Skotlannista oli "wau, tämähän on kuin Norja". Kartassa hiukan vaaroja suuremmilta vaikuttaneet nyppylät loivat silmieen eteen ainakin tällaiselle vuorifiilille todella upeita maisemia. Erityisesti Loch Lomondin kansallispuistossa löytyneet laaksot idyllisine puroineen ja vuorilla laiduntavine lampaineen sulattivat allekirjoittaneen sydämen.

Maisemat pisti hymyilyttämään.

 Ensimmäisenä tavoitteena oli saavuttaa Tarbertin kylä, josta suuntaisimme aamulla Islayn lautalle ja kohti matkan määränpäätä. Otimme väsymyksen innoittamina ensimmäisen Tarbertin kylässä vastaan tulleen majoituspaikan, joka oli tällä kertaa Tarbert Hotel aivan kylän keskustassa. Suhteellisen edukkaan huoneen ja ystävällisen palvelun innoittamina päädyimme nautiskelemaan hotellin baariin hyvin ansaittua tuopposta.

Tämän jälkeen reissun ensimmäiset vastoinkäymiset alkoivat nostaa päätään. Soittaessani lauttavarausta aamuksi, englannin ääntämykselleni hihittellyt naisääni ilmoitti, että Islayn lautta ei ota huomiseksi varauksia vastaan epävakaan sään vuoksi. Mahdollinen aikataulun mukainen Islayn valtaaminen selviäisi siis aamulla. Tämän lisäksi hotellin isäntä oli tehnyt pienet tepposet ja lyönyt kolmen hengen seurueemme vain peruslämmöllä talven seisseeseen huoneeseen. Vaikka patteri hohkaa kuumuutta, on huoneessa aivan sairaan kylmä. Tällä hetkellä kirjoittelen blogia läppäri sylissä, että edes reisillä olisi mukavan lämmin. Infernaalisen väsymyksen vuoksi ei intoa huoneen vaihtoon tai muuhun kansalaisoikeuksien vaatimiseen nyt liikene, vaan nostamme aamunkoitteessa kytkimen kohti Islayn lauttaa ja sen epäonnistuessa kokeilemme onneamme Cambeltownissa. Erittäin kaksijakoisilla fiiliksillä siis mennään

Tarbert Hotel. Vältä ainakin kylmällä säällä.