Skotlannin matkapäiväkirja - luku 6

Edinburgh edusti matkan sitä osuutta, jossa viskin oli aika siirtyä sivuosaan. Muuten vaimokkeen houkuttelu sumusaarille olisi ollut mahdotonta. Tästä huolimatta viski ei täysin paitsioon jäänyt.

Ensimmäisenä on mainittava erilaisen viskitarjonnan valtava määrä Edinburghissa. Kaupunki ottaa viskiturismista enemmän irti kuin Rovaniemi joulupukista. Tämä synnyttää sen ongelman, että laadukkaan tarjonnan poimiminen massasta saattaa olla vaikeaa. Tämän vuoksi olin poiminut etukäteen kaksi "pakko nähdä" -kohdetta: Royal Mile Whiskies -viskikaupan ja The Bow Bar -juottolan. The Bow Bar -vinkistä kiitos nimimerkille "Alpo". Terveiset tosin unohtui kertoa.

Turistirysiä kierrellessä kehitin hyvän ohjesäännön hyvän viskikaupan määrittelemiseksi: jos kaupassa on enemmän miniatyyrejä kuin oikeita pulloja, kävele ulos. Tätä neuvoa noudattaen jäljelle ei montaa kauppaa jäänyt, jossa olisi aikaa jaksanut viettää. Lisäksi viskibudjetti oli jo reissun osalta tuhlattu, joten kiertely meni silmäshoppailuksi.

Royal Mile Whiskies oli odotuksien mukainen puoti laajalla valikoimallaan ja suhteellisen kilpailukykyisellä hinta-tasollaan. Dufftownin The Whisky Shopin jälkeen paikka oli kuitenkin hienoinen pettymys, mutta käyntiä voi silti huoletta suositella. Cadenheadsin kaupassa en kerennyt vierailla, vaikka ohi juoksinkin. Royal Mile tarjosi pahimpien turistirysien lisäksi myös uusia tuttavuuksia, kuten erään omaa Dancing Stag -nimistä indietä kauppaavan puodin. Pienen maistiaisen perusteella ainakaan heidän Clynelishinsä ei minun ostoskoriin tule löytämään. Suosittelen silti piipahtamaan.

Tanssivan hirvaan koti.

 The Bow Bar oli myös odotuksien mukainen. Erittäin askeettisella ilmeellään massasta erottuva baari tarjosi idyllisen miljöön viskin nauttimiseen. Lasissa käväisi Double Matured Lagavulin 16yo sekä Longrowin cabernet savignon -tynnyrissä viimeistelty "Red", joista erityisesti jälkimmäinen oli todella mielenkiintoinen tuttavuus. Kaksi 35ml:n dramia köyhdytti lompakkoa 13,5 puntaa.

Yleinen baarien hintataso Edinburgissa oli edullinen. Suurin järkytys tuli, kun tilatessani pintin real alea ja dramin Ardbegin kymppiä tarjoilija näppäili ostosten hinnaksi 3,5puntaa. Valitettavasti juottolan nimeä en pysty muistamaan. Juomien suhteen uuden- ja vanhankaupungin juottoloiden hintapolitiikassa ei suurta eroa ollut. Ruokaa puolestaan sai uudelta puolelta hiukan edullisemmin.

Speysiden aiheuttamassa viskiturismikrapulassa kuva Edinburgista jäi hiukan laimeaksi. Suosittelen tislaamoturismia viskibaari/kauppa-meininkien ohi milloin tahansa. Myöskin reissun viimeinen rasti, Glasgown lentokenttä, jätti valjun kuvan viskivalikoimallaan: reissun parhaasta hintatasosta huolimatta en katunut hetkeäkään, että tuliaispullot oli jo hankittu. Loppuun kuvabonus Edinburghin museoista löytyneistä viskiin liittyvistä vempaimista.

Muinainen viskipullo.

Keramiikkaa viime vuosisadan puolestavälistä, vol 1.

Keramiikkaa viime vuosisadanpuolesta välistä, vol 2.

Keramiikkaa viime vuosisadan puolestavälistä, vol 3.

Aito ja alkuperäinen viskimuki.