keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Old Pulteney ja seitsemän merta

- "Tuutko huomenna juomaan Old Pulteneytä?".

- "Ööh, joo-o?".

Suurin piirtein ylläkuvatun tekstiviestikeskustelun jälkeen löysin itseni viettämästä lauantai-iltaa laatuviskien seurassa. Kyseisen tislaamon 21-vuotias ja 17-vuotias on jääneet mieleen herkullisina tapauksina, mutta jostain syystä ei tislaamon tuotteita ole liikaa tullut lasissa käytettyä. Nyt tarjolla oleva kattaus paikkasi siis jälleen aukkoja yleissivistyksessä,

Old Pulteney 12 yo
Old Pulteney 17 yo
Old Pulteney 21 yo
Old Pulteney 2000 "Flotilla"
Old Pulteney "Noss Head"
Old Pulteney  "Pentland Skerries"
Old Pulteney "Isabella Fortuna WK499"



Nokkelimmat huomaavat, että Old Pulteney on ottanut merenkulkuun liittyvän sanaston omakseen. Laivoja ja majakoita löytyy pullojen kyljistä viljalti. Sinänsä tämä on ymmärrettävää, sillä Old Pulteney on korostetun merellinen viski. Highlandin perukoilla majaansa pitävä tislaamo on saanut merellisen suolaisuuden iskostettua sekä makuprofiiliin että markkinointikoneistoonsa ihailtavalla sujuvuudella. Ja mikäs siinä, kyllä minä suolasta pidän. Suomen markkinoille voisivat muuten meri-teeman mukaisesti lanseerata "Kummeli"-viskin. Paitsi, eiköhän se kiellettäisi ennen markkinoille pääsyä.

Merellisyys toi omat ongelmansa myös maisteluun. Kaikissa illan kattauksen viskeissä oli pippuria ja suolaa. Vaikka maisteluhetkellä viskeistä erotti selkeitä nyansseja, ei niitä nooteissa välttämättä ole saatu halutulla tavalla kuvattua. Joten, enjoy responsibly. Noteja siis, ei viskiä.

Old Pulteney 12yo

Tuoksu: Banaaninkuorta, liimaa ja makeaa mallasta.

Maku: Makea mallas saa mukaansa ripauksen suolaa ja pippuria. Kevyt hedelmäisyys säilyy myös. Hyvä, mutta yksioikoinen.

Old Pulteney 17yo

Tuoksu: Nyt on nokkaan jo poweria.Vaniljaa, hunajaa ja pippuria. Jossain on pippurin alla on vielä ripaus mallastakin.

Maku: On pituutta ja maku jaksaa loppuun asti. Alkuun lempeä, mutta lopussa pitkää ja ärhäkkää pippuria, hunajaista mallasta. Lasiaika nosti hunajaa selvästi esiin.

Old Pulteney 21yo

Tuoksu: Pippurisuus jo niin selkeää, että uskallan väittää valkopippuriksi. Hedelmiä, kukkia ja jopa mentholia. Syvyyttä löytyy.

Maku: Niin suolainen, niin pippurinen olematta silti yksioikoinen. Monivivahteista keltaista hedelmää, ripaus lehtimäistä ruohoisuutta. Mainitsinko jo pippurin ja suolan? Makeus on 17-vuotiaan tapaan hunajaista, vaikkakaan se ei ole yhtä hallitseva kuin edellä mainitussa. Huippuviski!

Old Pulteney 2000 "Flotilla"

Tuoksu: Kappas, suolaa, pippuria ja mallasta. Makeus on sentään jotain uutta, tuo mieleen marmeladin. Vihreitä kuulia?

Maku: Todella ärhäkkään ja nuorekkaan oloinen. Tulee ja tuhoaa. Ei maussa kyllä ärhäkkyyden lisäksi mitään uusia temppuja esittele. Uhmäikäisyydessään virkistävä poikkeus muuten niin "tyynessä" rivissä.

Old Pulteney "Noss Head"

Tuoksu: Selkeästi tähän astisista tammisin. Myös hentoa kukkaisuutta 21-vuotiaan tapaan. Vaniljaa. Lisää vain pippuri ja suola

Maku: Raa'ahko ja huonolla tavalla happaman oloinen. Koivunmahlaa, suolaa ja pippuria. Jotenkin pliisun ja tylsän oloinen ja väittäisin illan heikoimmaksi esitykseksi.

Old Pulteney  "Pentland Skerries"

Tuoksu: No nyt huomaa tynnyrin kypsytyksestä! Kuin sherryä olisi lasissa. Rusinoita, suklaata, marmeladia. Tässä suola ja pippuri ei niin iske silmille.

Maku: Kuivuu mukavasti loppuun hedelmäiseksi pippurisuolaksi. Harmittavan lyhyt ja yksioikoinen, mutta sherryisyys ei kuitenkaan tunnu irralliselta komponentilta. Sai varmasti paljon anteeksi tynnyrillään.

Old Pulteney "Isabella Fortuna WK499"

Tuoksu: Omenaa, vaniljaa ja pippureita.

Maku: Samoilla teemoilla mennään, mutta jotain mukavaa chilimäistä on eksynyt jälkimakuun.

Samalla maksakirroosilla vedettiin vielä jälkiruoaksi Springbankin uutuus: hipeille ja maailmanparantajille suunnattu 12-vuotias "Green", joka on sertejä vaille luomuviski.



Springbank 12yo "Green"

Tuoksu: Onpa puhdas! Kevyt turve ja todella puhtaan maltainen. Tuo mieleen kivennäisveden, eli jotain makeaa ja suolaista on tässäkin.

Maku: Vissyä, salmiakkia ja lopussa ripaus jotain vihreää.

Hyvä, puhdas ja maukas Springeri. Parempaa kuin OB-kymppi. Tiedän, koska maistoin näitä rinnakkain.

Loppukevennykseksi kerrottakoon vitsi:

Mitä yhteistä on Old Pulteneyllä ja Lootin vaimolla?

Molemmat tuntuvat kielenpäällä suolaisilta.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti