Illan kattaus oli maistelujärjestyksessä seuraava:
Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %
Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %
Glenrothes 19 yo, Whiskybroker, 1997/2016, 53,5 %
Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %
Miltonduff 22 yo, G&M, 1994/2016, 60,4 %
Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59, 2 %
Melkoinen kasa sherryhirviöitä ja suurin osa tynnyrivahvoja. Iso pelko tällaisessa tastingissa on, että viskien maut muuttuvat kakofoniaksi. Erottaako näin samasta puusta veisteltyjä viskejä edes toisistaan? Pelkoihin ja kysymyksiin saa parhaan vastauksen kokeilemalla. Varg Vikernesiä lainaten: Let's find out!
 |
Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %
|
Springbank 18 yo, Renegade Cask 003, 1995, 46 %
Tuoksu: Vahvaa tammisuutta, märkiä lehtiä, hauskaa rautaisuutta. Ripaus mentholia ja runsaasti kaakaota.
Maku: Märät lehdet muuttuvat enemmän ruohomaisiksi nooteiksi ja kaakao saa kylkeensä ripauksen chiliä. Tammi seästää ja pitää makumaailman mukavan tummana.
Ei paha alku! Suorastaan erinomainen. Springeri ei kyllä petä.
Seuraavaksi maisteltiin Glendronachia. Tislaamo keräsi aikoinaan kyseenalaista mainetta single cask -termin venyttämisestä, mutta se on ihan oman postauksensa paikka. Nyt mennään maku edellä.
 |
Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %
|
Glendronach 23 yo, OB cask 443 1993/2016, 51,7 %
Tuoksu: Rusinaa, luumua ja muuta perinteistä sherrymörkökamaa. Rikki nousee jo nenään.
Maku: Yllättävä ruutisuus tuo rusinoille potkua. Vedellä tasoittuu ja esiin nousee suklaata ja kermatoffeeta.
Ei pahaa tämäkään. Vahva rusinaisuus vie tynnyriarvaukseni PX:n suuntaan. Suunmyötäistä.
Glenrothes 19 yo, Whiskybroker, 1997/2016, 53,5 %
Tuoksu: Nyt on makeaa tammea! Tasapainoisen ja kompleksisen oloinen. Ensimmäinen mielleyhtymä tuoksusta on piparkakkutalo.
Maku: Hyvät tanniinit (ottaa poskeen), tasapainoinen ja jännittävä. Piparkakut saavat vesilisällä makukirjoon kaverikseen kevyttä ruohoisuutta ja suklaata.
Whiskybroker on vähemmän tunnettu pullottaja, mutta skenepiireissä nauttii suurta arvostusta. Eikä suotta. Jälleen erinomaista tavaraa.
Seuraavaksi maisteltiin kaksikko, jota kaikki ovat varmaan tietämättään juoneet. Ballantinesin blendeihin tavaraa puskevat Glenburgie ja Miltonduff eivät sellaisinaan löydy joka harrastajan kaapista. Se ei tarkoita, etteikö nämä toimisi myös single maltteina.
 |
Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %
|
Glenburgie 21 yo, G&M, 1995/2016, 57, 9 %
Tuoksu: Nyt on rikkiä ja ruutia. Kunnon Thunder King -viski!
Maku: Ruutisuus saa kaverikseen tiukkaa pippurisuutta joka vedellä vielä korostuu. Tässäkin vesilisällä jotain ruohoista. Vahva tammisuus pistää hymyilyttämään.
Miltonduff 22 yo, G&M, 1994/2016, 60,4 %
Tuoksu: Nyt on prosentit niin tapissa, että pitää aukoa nenä vedellä. Veden kanssa todella mahtava hunajaisuus. Vahakynttilää, raikasta yrttisyyttä, huonekalulakkaa ja pippuria.
Maku: Yrtit tarkentuvat johonkin piparmintun tapaiseen. Huonekalulakka ja hunajaiset vahakynttilät tuovat mieleen ortodoksiset kirkot.
Hyvinhän ne toimi! Miltonduff oli itseasiassa oma suosikkini koko kattauksesta. Hunajaisuus toimi perinteisten sherrynoottien kanssa loistavasti.
Viimeiseksi jätetty Highland Park on jännä tapaus. Minä väitän, että Highland Park opetti suomalaiset viskiharrastajat menemään sekaisin sherryviskeistä. Alkon verkkokauppasekoilut, käsiin räjähtäneet hinnat huutokaupoissa ja yleinen heikon saatavuuden aiheuttama hype sai suomalaiset harrastajat isossa kuvassa katsomaan viskimaailmassa myös savuisten viskien ulkopuolelle.
 |
Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59,2 %
|
Highland Park 12 yo, SMWS&VYS, 2002/2016, 59,2 %
Tuoksu: Edellisten jälkeen vienoa savuisuutta ei voi olla huomaamatta. Tammea, marjaa ja märkää sammalta.
Maku: Marjat ja turve muodostavat sen kuuluisan yskänpastillin. Tervaa ja tanniineja.
Highland Parkin Smws & VYS on loistava viski, joka tervaisuudessaan sopi päättäämään juuri Oulun VYS-tastingin täydellisesti. Samalla se oli mielestäni kattauksen heikoin viski, joka kertoo enemmän kattauksesta kuin HP:stä.
Etukäteen pelkäsin, että viskit sekoittuisivat toisiinsa, mutta tämä pelko oli kyllä turha. Kaakaossa, kuivatuissa hedelmissä, ruohossa, toffeessa ja pippurissa on monia sävyjä. Kaikki viskit tarjosivat ainutkertaisia makuja ja kertaakaan ei pelottanut, että lasit menisivät sekaisin.
Kiitokset kanssamaistelijoille ja hienoa, että paikalla oli myös uusia vyssiläisiä. Seuraava VYS-tasting on Oulussa toivottavasti jo tämän kuun loppupuolella. Pikkulinnut lauloivat, että mailiaan kannattaa alkaa jo tarkkailemaan.
***
Kaikille oululaisille vielä muistutuksena, että facebookista löytyy ryhmä "Oulun Seudun Viskiharrastajat". Käykää liittymässä. Samalla voi myös tykätä sivusta Just Peat It ja ihmetellä, miltä maistuu Clynelish, kun siihen lisätään piimää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti