torstai 24. toukokuuta 2018

Piwojad Ris 24 ja Brouwerij De Molen Heaven & Hell

Jatkan edellisen päivityksen linjoilla. Tällä kertaa maistossa on kaksi vanhoissa Bowmore-tynnyreissä kypsynyttä imperial stouttia - Piwojadin Ris 24 ja De Molenin Heaven & Hell.

Kummassakaan oluessa ei sen kummemmin määritellä tynnyriä vaan todetaan sen olevan vanha Bowmore-tynnyri. Tästä tulee edelleen mieleen se, että olueen on tynnyröinnillä haluttu nimenomaan viskinmakua, ei puun vaikutusta.

Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että esimerkiksi viskipuolella kiinnitetään yhä enemmän huomiota tynnyrin puulaatuun. Se, mitä tynnyrissä on ennen kypsytetty toki vaikuttaa tisleen makuun, mutta yhä enemmän kiinnitetään huomiota siihen, onko tynnyrin valmistupuuna ollut Quercus robus vai Quercus alba.

Muita ominaisuuksia, joita viini- ja viskipuolella kuluttajaa kiinnostavat ovat muun muassa tynnyrin koko ja käyttökerrat. Onko niin, että olutpuolella keskustelu ei ole vain kehittynyt sille asteelle, että kuluttajaa kannattaisi edes vaivata moisella tiedolla? Vai eikö Bowmorelta raahattu seitsemännen täyttökerran bourbonhogi sittenkään olisi parasta mahdollista mainosta panimolle? Parempi sanoa vain "viskitynnyri"?
.

Piwojad Ris 24 ja Brouwerij De Molen Heaven & Hell


Piwojad Ris 24, Imperial Stout, 10,1 %


Arvio: Hapoton, imelän makea, vaniljapuuroa, ripaus tammea, joka peittyy makeuteen. Tietty tuhkaisuus. Todella heikko esitys. Lämmetessään antaa hiukan luumusuklaan nootteja, mutta nekin niin imelästi, että oksettaa. Öljyinen ja raskas juoda.

Ensimmäisenä päässä pyörii kysymys, että mitä tynnyri oluelle antaa? Vaniljapuuromaisuus viittaa bourbontynskään ja kyllä sieltä sen ripauksen tammea myös löytää. Mitään tiettyä viskimäisyyttä tästä en löydä. Malliesimerkki huonosta tynnyrikypsytetystä imperial stoutista.

Annoin Untappdissä 1/5 ja kaadoin puolet pullosta viemäriin.


Brouwerij De Molen Heaven and Hell, Imperial Stout, 12,9 %


Arvio: Enemmän olut. Mukavaa paahteisuutta ja suklaata. Tarpeeksi kuiva, että robusti runko ei tunnu ällöttävältä. Likaista tuhkakuppia tässäkin on. Ja vaniljapuuroa. Työmiehen aamiainen: puuro, tupakka ja kuppi kahvia. Jälkkäriksi rivi Fazerin sinistä. Kaurismäkeläinen aamupalaolut, mutta silti säilyttää juotavuutensa.

Nyt oli olut, joka tuo mieleen kunnon vanhanliiton työukon aamupalan: lautasellinen puuroa, kuppi mustaa kahvia ja päälle punanen Marlboro tai kaksi. Todella makoisa nautiskeluolut, jota aion ostaa jatkossakin jos kohdalle sattuu. Untappdissä arvosanaksi napsahti 4.25/5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti