Glencadam on jäänyt itsellä mieleen Jim Murrayn ylistävistä arvioista. Joskus vuosikymmenen alussa eräs ystäväni hankki peruskymppiä pullon kun taika-Jim sitä kehui. Viski oli omaan suuhun yksi suurimpia pettymyksiä koskaan, joka avasi aikoinaan silmiä myös The Whisky Bible -teosta kohtaan. Subjektiivisten makuelämysten pisteyttäminen ja siten objektiivisuuden verhoon kietominen on yksinkertaisesti petosta. Oli silti ilo päästä antamaan Glencadamille toinen mahdollisuus.
Glencadam 10yo
Tuoksu: New makea - taikinaa, liuotinta ja mesimäistä makeutta. Päärynöitä ja mallasta.
Maku: Suussa paljon nenää miellyttävämpi. Pitkä maku päättyy kivaan pippuripommiin, jota edeltää maltaan, vaniljan ja vihreiden hedelmien (päärynä, omena) sekamelska. Suutuntumaltaankin yllättävän jämäkkä.
Kaksijakoinen viski. Nenään nuori, kypsymätön ja jopa hiukan luotaantyöntävä. Suutuntuma ja pitkä pippurinen jälkimaku pelastavat kuitenkin paljon. Tuntui siltä, että tämä pitää maistaa ajan kanssa uudestaan. Se on positiivinen merkki.
Glencadam 12yo Port Finish
Tuoksu: Hiukan pistävää happamuutta. Punaisia viinimarjoja ja muita punaisia marjoja. Port ei kuitenkaan jyrää vaan taustalla tuoksuu ehta mallasviski.
Maku: Portin huomaa jälkimaussa. Viski kuivuu pippuriseen marjojen ja tammen yhdistelmään. Punaiset marjat hallitsevat makua, mutta eivät jyrää maltaista runkoa.
Ei niin hyökkäävä port-viimeistely mihin itse olen tottunut. Maltainen perusvivahde ei ollut tällä kertaa piilotettu marjojen alle. Ei huono port-viimeistely.
Glencadam 15yo
Tuoksu: Todella miellyttävää suolaa ja vaniljaa. Vihreitä omenia, banaanilaatikkoa. Mineraalinen ja kutsuva.
Maku: Pehmeä, hunajainen ja maltainen suutuntuma. Omenat ja muut hedelmät tuovat mieleen jonkun keväisen valkoviinin. Mineraalisuus tuo mieleen Glenfiddichin, hyvällä tavalla. Jälkimaussa jälleen pippuria.
No nyt oli highlanderi minun makuun! Ei merkkiäkään pistävistä liuottimista vaan selkeitä, erottuvia makuja miellyttävällä suutuntumalla. Tykkään.
Old Ballantruan 10yo
Tuoksu: Rasvaa, savua, hiiltä, likaa ja ripaus jotain yrttistä.
Maku: Rasvaa ja öljyä. Sokerista makeutta. Jopa lihaisa. Tuo mieleen tervaskantonuotiossa paistetun hiillosmakkaran.
Ällöttävä viski. Vihaan savuoluita ja tässä oli monelle savuoluelle tyypillistä rasvaista savua. En ostaisi. Hyi!
Old Ballantruan "The Peated Malt"
Tuoksu: Pistävän alkoholinen. Turvetta. Jotenkin yksioikoisen oloinen. En itse saanut oikein kiinni.
Maku: Turvetta niin että kieli menee turraksi. Ei onneksi sitä rasvaa, vaan maltaita, suolaa ja ripaus salmiakkia.
Tämä oli jo parempi, mutta jopa speysiden turvemöröiksi aika kauheita esityksiä. Toisaalta sen verran äärimmäisiä, että saattavat jollekin upota. Itse en aio enää näihin koskea. Glencadamit sen sijaan maistuivat ja 15-vuotias oli omaan suuhun jopa loistava. Pitää tarkastella jossain välissä rangen muutakin tarjontaa.
Loppuun vielä toivotam, ja me toivotam, onnellista ja hyvää kansainvälistä viskin päivää! Itse juhlistan merkkipäivää näissä merkeissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti