Kaikki alkoi lauantaina. 05:55 soi kello ja pyhiinvaellusmatka alkoi. Etelän vetelille tiedoksi, että te pääsette todella helpolla. Oululaiselle viskiharrastajalle Islayn lentojen kustannuksista puolet tulee matkasta Helsinkiin. Lisäksi tällä kertaa oli herkullinen 8,5h:n odotus pääkaupunkiseudulla. Jumbon kauppakeskus käy nopeasti tylsäksi ja Raxissa härskien juttujen kertominen lapsiperheiden syödessä ei ole maailman kehittävintä tekemistä. Onneksi lennot saatiin ilmakuopista huolimatta lusittua, yö Edinburghissa purkkiin ja aamulla päästiin tykittelemään lautalle.
Islaynmatka on hyvä aloittaa vierailemalla tislaamolla, joka mainostaa itseänsä "ei-savuisena" viskinä. Glengoyne sattui sopivasti matkan varrelle ja pakkohan siinä oli pysähtyä. Pikainen pyrähdys ja pian koko porukka oli varannut itsellensä perus tislaamokierroksen kahdella dramilla.
Glengoynen tislaamotäti aloitti kierroksen pienellä videoesityksellä ja dramilla 12-vuotiasta. Sitten suunnattiin tislaamon puolelle. Perus "turistikierroksen" hengessä kerrattiin tislaamon perustoiminnot ja katseltiin tynnyröinteä.
Kierroksen pintapuolisesta meiningistä huolimatta Glengoynestä selvisi monia mielenkiintoisia faktoja. Ensinäkin tislaamon ikoninen vesiputous ei pysty vastaamaan vesitarpeeseen vaan purosta virtaavaa vettä pystytään käyttämään ainoastaan worm tuben jäähdyttämiseen. Myös tislaamon sijainti on mielenkiintoinen. Highlandin ja Lowlandin rajalla sijaitseva tislaamo voi kätevästi määritellä itsensä aina tarpeen mukaan. Historiallisesti rajalla on ollut paljonkin merkitystä, sillä se on toiminut verorajana.
Noin 80% tislaamon viskistä menee blendeihin ja loput pullotetaan omiin tarpeisiin. Tynnyripolitiikan suhteen täti valisti, että ensimmäisen täytön tynnyrit koetetaan käyttää omiin tarpeisiin ja toisen ja kolmannen täytön tynnyrit käytetään blendeihin. Koetin kysellä tynnyripolitiikasta hiukan tarkemmin, mutta täti meni hiljaiseksi ja ohjasi tastingin jälkeen hiukan enemmän tislaamon asioista tietävän mieshenkilön puheille.
Tältä mieheltä irtosi mielenkiitoista faktaa ja ennen kaikkea mielenkiintoinen extra-drami. 16-vuotias sherrytynnyri Glengoyne oli niin tammista kamaa, että sitä käytetään heidän muiden viskiensä värjäämiseen. Väri oli täysin musta ja maku niin kuivan sherryinen että suussa pölisi vielä pitkään maistiaisen jälkeen.
Glengoynelta matka jatkui Inverarayhin, jossa syötiin ja vierailtiin Loch Fynen viskikaupassa. Mistään ihmeshopista ei ollut kyse, mutta kaksi artikkelia tuli silti napattua mukaan. 12-vuotias CS Springbank toimi oivana matkapullona ja vanha 10-vuotias Tormore lähti kotiin viemisiksi.
Lautalla odotti yllätys. Kovan merenkäynnin vuoksi lautan määränpää oli vaihtunut Port Ellenistä Port Askaigiin ja meripahoinvoinnista kärsivä allekirjoittanut oli kauhuissaan. Onneksi Islay Alesin tuotteita oli laivan baarista viljalti saatavilla. Huomenna katsastetaan ainakin Bowmoren Craftsman Tour ja jatketaan bloggailua gonzo-journalismin hengessä.
P.S. Islayn wifi ei salli kuvien lataamista, joten kuvapäivitykset reissun jälkeen.
P.S. Islayn wifi ei salli kuvien lataamista, joten kuvapäivitykset reissun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti