Islayn matkakirja - yhteenveto

Islayn matka on nyt takana. Parin päivän sulattelu oli paikallaan, sillä niin paljon asioita jäi mielenpäälle. Aloitetaan Brittien small talk -kulttuuriin kiinteästi kuuluvasta asiasta - säästä.

Vaikka kaikissa matkaoppaissa varoitetaan vaihtelevasta, kosteasta ja karusta säästä, oli minulle henkiläkohtaisesti yllätys, kuinka karusta paikasta oli oikeasti kyse. Onneksi tajusin ottaa pitkät kalsarit ja gore-vaatteita matkaan, sillä muuten olisi tullut äitiä ikävä. Atlantin armoilla oleva saari näytti, mitä vaihteleva sää tarkoittaa. Aamulla saattoi olla lunta maassa ja +1, ja puolen tunnin päästä +9 ja aurinko paistaa. Kerrospukeutuminen ja vedenpitävyys ovat kaksi avainsanaa vaatetusta miettiessä.

Toinen mielenkiintoinen pointti on valuutta. Punnan kurssi on tällä hetkellä lähes infernaalinen euroon verrattuna.

http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/valuutat/valuutta.jsp?curid=GBP&days=1825&x=29&y=1

Nappasin ylläolevan kuvaajan Kauppalehden sivuilta. Se yrittää kuvata euron suhdetta puntaan viimeisen viiden vuoden ajalta. Kiitos Kreikan ja muiden sekoilujen on rakkaan yhteisvaluuttamme arvo suhteessa puntaan romahtanut todella alas. Toki tässäkin on puolensa, mutta matkailijalle tämä on painajaista. Esimerkkinä vaikkapa Bowmoren Craftsman Tour, joka maksoi 55 puntaa. Reilu 75 euroa tourista neljällä dramilla on paljon. Samoin useat pullotteet jäivät hyllyyn, sillä keskieuroopan serkuilta ne saa vain yksinkertaisesti liian halvalla. Toki tourit ovat viimeinen asia, josta kannattaa näillä reissuilla karsia. Tilanne on kuitenkin merkittävästi erilainen kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten, jolloin saman tourin olisi saanut lähes 15 euroa halvemmalla.

Sitten sana viskeistä. Pelkän viskinmaistelun takia ei Islaylle kannata lähteä. Viet lentolippujen ja majoitusten verran rahaa vaikkapa Pikkulintuun tai St. Michaeliin ja lupaan että saat parempaa viskiä. Myöskään ei kannata lähteä sillä oletuksella, että tislaamon tädit kaivavat ne Seadragonit ja Provenancet suomituristin nähdessään esille. Islay elää viskistä ja viskiturismista ja saarella on ympärivuoden viskituristia vaikka muille jakaa. Vaikka mekin olimme ns. off-seasonilla liikkeellä, niin harvallapa tislaamolla saimme omalla porukalla olla. Kierroksia vetävät yleensä siihen erikoistuneet oppaat ja managereiden/ambassadoreiden vetämät tourit ovat erikoisherkkua. Saarelle eksyvä turisti ei ole outolintu, erikoisvieras tai muutakaan merkittävää. Hän samalla tavalla rahastettava turisti kuin Britit joulupukin pajakylässä.

Edellä olevasta ei kannata vetää johtopäätöstä, että olisin pettynyt reissuun. En todellakaan. Tislaamoilla ymmärretään, että neljä päivää saarelle matkustava turisti saattaa haluta jotain erikoisempaa. Tästä kaikesta vaan pitää maksaa. Warehouse Tourit tarjoavat hienoja elämyksiä, joissa on mahdollista maistaa viskejä, joita ei koskaan tulla näkemään saaren ulkopuolella. Nämä ovat elämyksiä, joita tällaisilta reissuilta haetaan. Näihin kuitenkin kuljetaan kassan kautta.

Loppujen lopuksi ei Islaylla ole kysymys viskistä vaan elämyksellisyydestä. Aamuinen Bowmoren kylä ja tislaamon silhuetti tai Paps of Jura Bunnan laiturilta tarkastellen ovat juttuja, joita on mukava muistella käsin pullotetun Bowmoren tai Lapparin äärellä. Samoin ihmisten välittömyys ja kohteliaisuus ja paikallisten kanssa jutustelu olivat elämyksiä nekin. Ja mikä tärkeintä, hyvässä seurassa ei edes surkea sää voi pilata Islayn elämystä.

Loppuun vielä yksi kuvabonus. Kemin Seudun Viskin Ystävät - teidät saadaan vielä!

Bowmore Hotellin vitriini oli jäänyt siivoamatta.