Aamu valkeni hiukan hiljaisissa tunnelmissa. Skotlanti tarjosi parastaan ja maa oli valkeana. Lämmintä noin +1, jonka internetin säätiedote tiesi korjata muotoon "tuntuu kuin -4". Kun ulkona sataa vaakatasossa räntää, ajatus viskin juomisesta ei tunnukaan niin huonolta. Niinpä auton nokka kohti Lagavulinia, jossa odotti Iain McArthur ja Warehouse Demonstration.
Jos ihminen on ollut tislaamolla töissä 45-vuotta voi olettaa, että tietotaidon taso on valtava. Tämä tuli myös hyvin esille, kun Iain veti tourinsa läpi. Viskiä käytettiin estämään hiustenlähtö ja jokaisesta tynnyristä oli oma tarinansa kerrottavana. Kattaus oli huikea: 2004 sherry, 2002 stock cask, 1998 börbbä, 1993 sherry ja 1982 sherry. Omat suosikki oli ehkäpä nuorin sherrytynnyri, jonka intensiivinen suolaisuus ja makeat sherrynootit olivat tappavan hyvä yhdistelmä. Useista nerokkaista yrityksistä huolimatta legendaarinen Ladys dram, Lagavulin 1966, jäi saamatta. Onneksi pikkulinnut lauloivat, että ehkä se ei niin hyvä ole. Uskoo ken tahtoo.
Lagan jälkeen tykiteltiin Kilchomanille. Rajallisen ajan takia kysyimme pikatouria, johon tislaamon puolelta myös suostuttiin. Kilchoman on Islayn tislaamojen joukossa miellyttävä poikkeus. Toiminta on oikeasti pienimuotoista ja näimme koko prosessin aina pullotukseen asti. Hienointa oli kuskin pullojen kanssa värkkäys, jossa päästiin seuraamaan pullotuskonetta toiminnassa. Insinööripornoa parhaimmillaan.
Kilchomanin touri tietysti venyi ja meinasi tulla kiire päästä Bruikalle maistamaan herkkuja. Onneksi kuskimme veti Sebastian Loebin tasoisella suorituksella uuden ennätyksen erikoiskokeelle Kilchoman - Bruichladdich. Aikaa jäi sopivasti kaksi minuuttia.
Bruikalla olimme varanneet Warehouse Experience tourin Mary McGregorin johdolla. Stand up -komiikkaa muistuttava tasting oli verbaalista tykistystä alusta loppuun. Kun viskitkin olivat loistavia, ei paljon valittamisen varaa jäänyt. Erityisesti 2002 tynnyriin lyöty Octomore oli pala historiaa. Chateau d'Yquem -viinitynskässä kypsytettyä ilolientä ei ole enää maailmassa jäljellä kuin tynnyrinpohjat ja voi pojat, se oli niin hyvää. Tällaisten asioiden vuoksi näitä reissuja tehdään. Pala viskihistoriaa työllistää tällä hetkellä maksaani. Parasta!
Huomenna on ehkäpä se reissun odotetuin päivä. Taksilla Lapparille, sieltä kävellen Artulle ja taksilla kotiin. Eiköhän sitä yhden päivän jaksa vielä ryypätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti