Kolme pannua keisareiden teetä

St. Michaelin bourbon-tastingin peruunnuttua lohdutin itseäni uhraamalla varastojeni viimeisen Luo Han Quo -hedelmän ja keittämällä kolme kannua erinomaista teetä. Seuraavassa pieni raportti tapahtuneesta.

Ookko pannu?

Teelaaduista rakkaimmasta ei omalla kohdallani tarvi keskustella. Teetiileksi ladottu Pu-erh räjäytti aikoinaan Liptonin Yellow Labeliin tottuneet makunystyräni. Makua voi kuvailla monella tavalla. Termit navetta, kalanruoka, maa ja rehellinen paska ovat tuttuja kuvauksia tästä keisareiden teestä. Herkku ei ole herkku, jos se ei jaa mielipiteitä, ja kaikkeen oikeasti hyvään pitää totutella. Pu-Erh on teelaatujen aatelia.

Mitä on Pu-Erh? Yksinkertainen vastaus on, että se on Yunnanin maakunnassa tietyntyyppisestä teepuulajikkeesta poimittua teetä. Perinteisesti Pu-erh ladotaan teetiiliksi ja se on aidosti fermentaation avulla kypsyvä teelaatu. Pu-erhiä valmistetaan myös muissa muodoissa, kuten tällä kertaa maisteltavina olevat vihreä ja valkoinen Pu-erh osoittavat.


Teestä liikkuu paljon erilaisia uskomuksia ja olen saanut teestä hyvin ristiriitaista tietoa eri lähteistä. Tämän vuoksi en ala sen enempää Pu-erhin valmistusprosesseista luennoimaan. Englanninkielisen Wikipedian antama kuva Pu-erhistä on minun näkemistäni järkevin. Käykäähän tarkastamassa ja muodostamassa oma mielipiteenne.

Vasemmalta oikealle: Valkoinen, kiekonpala ja vihreä. Etualalla Luo Han Quo.

Tällä kertaa pannuun pääsi pala Kaakkois-Aasian toivioretkeltä mukaan tarttuneesta Pu-erh-kiekosta kera Luo Han Quo -hedelmän. Pidän tätä teenjuonnin Rolls Roycena, Port Elleninä ja Zlatan Ibrahimovicinä - taivaallisen hyvää siis! Kahdessa muussa pannussa majailivat valkoinen Pu-erh "White Pu-Erh Moonlight" ja vihreä "Pu-Erh Lao Mao Cha", molemmat rovaniemeläisestä Mandragorasta hankittuja. Luo Han Quo -hedelmää saa minun tietojen mukaan ainakin Hakaniemen kauppahallin vieressä sijaitsevasta Oriental Marketista. Muita jälleenmyyjiä en Suomesta ole löytänyt.

 Pu-Erh Lao Mao Cha

Huomioita: Mieto ja makea. Kevyttä ruohomaisuutta. Ihanan raikas. Etiketin mainostama ruusunmarja myös havaittavissa. Loistava! Vertaisin viskimaailmassa esimerkiksi johonkin kevyen kukkaiseen lowlanderiin.
 

White Pu-Erh Moonlight

Huomioita: Edellistä huomattavasti vahvempi. Hunajaa. Tuntuu pyöreämmältä ja pehmeämmältä kuin vihreä serkkunsa. Tuhdimpi eikä ollenkaan niin raikas kuin Lao Mao Cha. Jatketaan typerää viskeihin vertaamista ja todetaan makuprofiilin täyteläisyyden ja hunajaisten vivahteiden vertautuvan hyvin esimerkiksi Balvenien tisleisiin.

Pu-erh kiekko + Luo Han Quo

Huomioita: Vahvempaa kuin suodatinkahvi. Maanläheinen, turpeinen makuprofiili. Luo Han Quon makeus taittaa ärhäkkyyttä ja tuo lähes täydellisyyttä hipovan pähkinäisen aromin hauteeseen. Kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan, myös tummasuklaa ja kahvipapu leikkivät kielellä. Parasta juomaani teetä. Kaikessa äärimmäisyydessään vertaisin esimerkiksi härskeimpiin Octomore-kokeiluihin.

Loppuun vielä pieni sana hauduttamisesta. Avain hyvään teehen on oikea hauduttaminen. Erityisesti vihreät ja valkoiset teelaadut kärsivät liiasta hauduttamisesta ja muuttuvat nopeasti kitkeriksi, lähes juomakelvottomiksi litkuiksi. Siksi tämän kaltaista teetä varten on hyvä olla kannu, josta lehdet voi nostaa pois. Isot pojat kertoivat, että ns. Gaiwan olisi teen hauduttamiseen paras. Itse en ole moista härpäkettä päässyt testaamaan, mutta ostoslistalta sellainen jo löytyy. Kiekosta napattua Pu-erhiä ei minusta voi liikaa hauduttamalla pilata, joten se saikin kunnian hautua isoäidiltä perityssä keraamisessa pannussa. Made in USSR!

Älkää ostako käyttämääni Arabian teekannua. Kuvassa oikealla oleva siivilä ei pidä teelehtiä sisällään vaan ruikkii niitä juoman sekaan.