torstai 18. huhtikuuta 2013

Viskikirjallisuutta: Suuri Viskikirja

Joulupukki toi minulle Suuri Viskikirja nimisen teoksen, josta olen aikonut kirjoittaa jo pitkään. Otetaan nyt vahinko vihdoin takaisin.



Kirjaa "arvostellessa" pitää aina miettiä kirjan kohderyhmää. Gavin D. Smithin ja Dominic Roskrown kirjoittama Suuri Viskikirja yrittää selkeästi tavoittaa viskinharrastajien koko kirjon. Se mainostaa esipuheessaan olevansa "kaikkien aikojen yksityiskohtaisin ja ennen näkemättömän laajaan tutkimustyöhön perustuva kirja maailman tislaamoista ja niitä pyörittävistä ihmisistä." Paljon luvattu, mutta katsotaan, onko lupauksissa mitään perää.

Visuaalisesti erittäin näyttävä kirja alkaa sen ehdottomasti heikoimmalla osalla. Minulla oli suuria vaikeuksia saada johdantoa luettua alusta loppuun. Tekstiin sisään tehdyt lihavoinnit keskeyttivät ikävästi lukemisen ja suurin osa niistä on mielestäni täysin irrelevantteja. En ole kirjojen tekemiseen perehtynyt, joten en kommentoi keneen syyttävä sormi pitäisi osoittaa, mutta lihavoinnit ovat joka tapauksessa erittäin epäonnistunut ratkaisu. Lisäksi runsaat lainaukset saavat johdannon tuntumaan enemmänkin Facebook-seinältä kuin tietokirjalta.

Sinänsä johdanto ottaa mukavan erilaisen näkökulman viskiin ja sen valmistukseen. Siinä ei paasata yhtä totuutta, vaan asioista kertomaan on koottu eri puolilta maailmaa viskiammattilaisia, jotka antavat oman mielipiteensä asioista. Muun muassa viskin alkuperää koskeva luku on suorastaan hulvatonta luettavaa. Macmyran markkinointipäällikkö Lars Lindenbergin teoriat viskin alkuperästä ovat kuin gööttiläistä historiankirjoitusta parhaimmillaan.

Loppu kirja on jaettu viskinvalmistusalueiden mukaisiin päälukuihin. Yhtä tislaamoa ja sen viskejä esittelevät kappaleet ovat kuin oma näkemykseni hyvästä blogikirjoituksesta: niissä kerrotaan lyhyesti tislaamon historia, esitellään muutama viski ja yleensä kommentoimaan on saatu vielä joku tislaamon toimintaan omakohtaisesti perehtynyt ammattilainen. Noteja on tarjolla vähän eli niiden perässä juoksevien kannattaa rahaansa satsata esimerkiksi Whisky Bibleen tai kirjoittaa googleen "whisky notes". Muuten kirja antaa todella kattavat perustiedot tislaamoista ja yleensä vielä jotain ekstraa päälle.
 
Lopusta löytyvä Jarkko Nikkasen kirjoittama suomalaisia tislaamoja esittelevä osuus on myös hyvä. Muistaakseni Teerenpelin ja Beers Hunter'sin tislaamoesittelyt löytyvät myös Viskiatlas-teoksesta. En ole näiden kahden kirjan tislaamoesittelyjä päässyt vertaamaan, joten en osaa kommentoida, tuoko Nikkanen jotain uutta lukijoidensa ihmeteltäväksi.

Kustantajasta johtuen en voi olla vertaamatta kirjaa myös Dorling Kindersleyn 2009 julkaisemaan World Whisky -teokseen. Teos on suomennettu nimellä Maailman viskit - 701, joita on nautittava edes kerran eläessään. Suuri viskikirja ei kyseisen teoksen omistajille mielestäni kovin paljoa uutta tarjoa. Jos puolestaan on hankkimassa ensimmäistä yleisteosta viskistä, on Suuri Viskikirja paras suomenkielinen vaihtoehto markkinoilla.

3 kommenttia:

  1. FYI: Kirjaa ei ole suomentanut Jarkko Nikkanen, vaan ammattikääntäjä Juhana Korhonen.

    Omasta mielestäni viskiharrastajan ensimmäiseksi (suomenkieliseksi) yleisteokseksi sopii paremmin Dave Broomin "Suuri viskiatlas" (2011, kustantaja niin ikään Readme.fi, alkuteos "World Atlas of Whisky"). Yllä mainittuja johdanto-ongelmia ei siinä ole, ja esitys pysyy yhtenäisempänä myös muuten.

    Ainakin viskiatlaksen ensimmäisestä painoksesta löytyvät myös nuo Nikkasen kirjoittamat Suomi-täydennykset. Niistä Teerenpelin ja BH:n esittelyt puoltavat hyvin paikkaansa; ravintolaesittelyt ja viskisuositukset (= mainokset) taas eivät.

    VastaaPoista
  2. Uh, olipas typerä moka. Mistähän olin Nikkasen myös suomentajaksi arponut? Pitää korjata heti.

    En omista viskiatlasta, mutta mitä kavereilla selaillut, niin hyvältä kirjalta sekin vaikuttaa. Intuitiivisesti Suuri Viskikirja vaikuttaa kattavammalta teokselta kuin viskiatlas. Pitäisi napata nämä kaksi joku ilta yhtä aikaa syliin ja hiukan tutkiskella asiaa.

    Ravintoesittelyistä ja viskisuosituksista olen samoilla linjoilla.

    VastaaPoista
  3. Suomi-täydennysten konsepti on säilynyt kutakuinkin samana jo usean eri kirjan verran, mutta pientä sisällöllistä kehitystä on onneksi tapahtunut.

    Tässä linkki arvosteluun, jonka kirjoitin syksyllä 2009:

    http://smokeonthewater-fin.blogspot.fi/2009/09/hitteja-ja-huteja-osa-1-c-lisaa-uutta.html

    VastaaPoista