Teerenpelistä mysteeri viisikkoon - Suomalaisen Viskin Päivä vol. 2

Perjantaina oli tarkoitus ottaa takaisin "Suomalaisen viskin päivänä" sattuneet vääryydet ja maistella Suomen ykköstislaamon tuotteita. Teerenpeli julkaisi itseasiassa 6.6. yhdessä Viskin Ystävien Seuran kanssa seuran 4-vuotis juhlapullotteen, joka oli kaavailtu tastingin päätähdeksi muutaman muun Teerenpelin kera. Kaikki ei kuitenkaan mene aina suunnitelmien mukaan. Tällä kertaa eivät sentään pullot särkyneet, mutta Alko ei saanut hankittua Teerenpeliä ajoissa Ouluun (tymä Alko, tymä VYS).

Kun tämä valitettava tapahtuma oli tiedostettu tasting-porukan kesken, piti tehdä päätöksiä. Pitäisikö juoda Teerenpeliä ilman uutukaista vai keksiä jotain muuta? Päädyimme keksimään jotain muuta ja juoda Teerenpelit sellaisena kattauksena kuin ne olivat alun perin suunniteltu. Tämä "jotain muuta" tarkoitti sokkotastingia illan isännän kaapista. Suurena portkypsytysten ja Springbankin fanina tunnettu isäntä suuntasi siis virne naamallaan kohti viskikaappia ja extempore sokkotasting laitettiin käyntiin.

Mysteerit 1 & 2

Ensimmäiset kaksi viskiä olivat väreiltään hentoja, mutta nenä kertoi, että mistään höpöhöpöstä ei ollut kyse. Ensimmäisen kukkaiset ja hennot tuoksut veivät ensin Speysidelle, mutta tietty vahamaisuus ja "kovuus" jälkimaussa vei ajatukset Highlandiin. Jälkimaun pippurisuus vei myös ajatuksia muihin maisemiin. Bourbonhogissa kypsytelty Glenmorangie / Clynelish?

Mysteeri kaksi oli saanut ensimmäistä enemmän tynnyriä osakseen ja mukava tammisuus tervehti nenää. Maussa mahtavaa yrttisyyttä ja maltaista makeutta. Pehmeä ja selkeän kypsynyt tapaus. Todella hyvää! Speysideri tai highlanderi, mutta mikä? Oma veikkaukseni osui Tomatiniin. Kun olimme luetelleet noin 15 Speysiden tislaamoa putkeen ilman tulosta, toi isäntä pullot pöytään. Alla oikeat vastaukset.

Mysteeri 1.

Mysteeri 2.

Rehellisesti en olisi koskaan arvannut näitä. En edes tiennyt näiden tislaamojen olemassaolosta. Sokkona nämä molemmat olivat kuitenkin todella hyviä. Glenburgie yrttisyydessään jopa loistava! Jotakin skottilaisesti viskiteollisuudesta kertoo se, että kun tarkistelin tislaamojen profiileja netistä, kävi ilmi, että molemmat ovat kapasiteeteiltaan valtavia teollisuuslaitoksia. Reilun neljän miljoonan litran tuotannollaan nämä ovat esimerkiksi noin neljä kertaa Ardbegiä suurempia. Ja mihin tämä viski menee? Vastaus on Ballantines.

Mysteeri 3

Seuraavaksi otettiin lasiin vain yksi mysteeri. Tällä kertaa kyseessä oli jotain hyvin sherryistä ja likaista. Kumia, ylikypsiä hedelmiä. Maussa myös turve hyökkäsi silmille ja sherryiset nootit muuttuivat punaisiksi marjoiksi. Tämä sai epäilemään myös port-kypsytystä. Alkoholiprosentit eivät pomppineet esille, joten kyseessä lienee 40-46% liemi. Turvenootit olivat jotenkin outoja ja veivät pois Islaylta ja saivat aavistelemaan isännän lempitislaamoa. Longrowiahan tämän on pakko olla?

Mysteeri 3.

No melkein osuttiin oikeaan! Ja toisaalta ei sinne päinkään. Yllättävän likaiseksi ovat tämän 13yo Greenin taikoneet. Hyvää oli tämäkin. Ostaisin.

Mysteerit 4 & 5

Viimeiset kaksi viskiä saivat isännältä jo vinkkejä. Kyseessä olivat kuulema kattauksen nuorimmat ja alkoholiprosenteiltaan kovimmat viskit. Ensimmäisen kaveri teki alkoholin läsnäolon selväksi. Alkoholilla kyllästettyjä erittäin happamia marjoja. Sherryä taas kypsytyksessä? Maussa huonekalulakkaa, kumia ja marjoja. Alkoholinen ja yksioikoinen. Ei mitään hajua tislaamosta. Jokin Glenfarclasin CS nasu?

Toinen mysteeri tarjosi mukavan tammisia nootteja, mutta yleisilme oli jotenkin tunkkainen ja pölyinen. Mausteita, suolaa löytyi myös, mutta tunkkainen alkoholisuus häiritsi tässäkin. Jätti suuhun kivan kalvomaisen tunteen, eli hyvinkin pureksittava. Koetin läträtä molempiin reilusti vettä, mutta kun näin pullot niin totesin, että olisi pitänyt lisäillä vielä reilummalla kädellä. Nimittäin muutaman lisäpillillisen jälkeen tämän olisi tunnistanut.

Mysteeri 4.

Mysteeri 5.

Ensimmäisenä siis HP:n Ruotsiin pullottama CS nasu. Kukaan raadista ei päässyt edes lähelle. Ja ei tästä HP:tä löydetty edes pullon paljastuksen jälkeen. Kattauksen heikompaa päätä. Hiukan positiivisempia nootteja tästä voi lukaista vaikka Viskikonttorista.

Viimeinen viski jäi hävettämään. Lempitislaamoni Clynelish. Kun tämän tiesi Clyneksi ja holvasi sitä vettä oikein kunnolla, niin voltit taittuivat herkulliseen vahamaiseen suutuntumaan, jota rakastan. Tässä tapauksessa kävi perinteiset, ja on todettava, että sokkotasting pilasi hyvän viskin. Ylianalysointi vie fokuksen pois itse viskistä. Sokkomaistelut jätettiin tämän illan osalta tähän.

Loppuun vielä illan isännän pyynnöstä osittainen synninpäästö eräälle tuotteelle.

Haukuin aikoinani kuvan MoSsin Glengoynen lyttyyn, koska se maistui kananmunapierulta. Kuuleman mukaan viski oli pullossa rauhoittunut ja ei enää niin ärhäkkäästi rikkiä tarjonnut. Ja kyllä, pierut olivat kadonneet, mutta ei tästä minun suosikkiani silti saa. Tynnyri on tämän viskin jyrännyt. Tanniinit hyökkäävät ikeniin niin voimalla, että ei voi sanoa muuta kuin, että tämä jos mikä "ottaa poskeen". Todettakoon, että olin tällä kertaa mielipiteineni yksin.