Huomisen klassikoita Masataka Taketsurun tahtiin

Suomalaisen viskin päivää vietettiin 21.5. Ympäri maata oli erilaisia juhlallisuuksia, mutta Oulussa juhlintaan otettiin hieman erilainen tulokulma. Oulun neljännen VYS-onlyn teemana oli nimittäin Japani ja kattauksena tulevaisuuden klassikoita by Nikka.

Miyagikyo NAS 43%
Yoichi NAS 43%
Taketsuru NAS 43%
Taketsuru 17yo 43%
Taketsuru 21yo 43%
Taketsuru 21 non chill filtered 48%

Tapahtuma aloitettiin päivän teeman mukaisesti parantamalla suomalaisen viskin kilpailuasetelmia maailmalla.

Finnair edistämässä viskikulttuuria.

Eli Finnair oli päättänyt heitellä illan isännän, Mikael Lepän, laukkua siihen malliin, että tastingin helmi ja ylivoimaisesti kallein pullote oli matkalaukun pohjalla tuhannen palasina. Pienen hiljaisen hetken ja kuplamuovin nuolemisen jälkeen totesimme porukalla, että näitä sattuu ja siirryimme kattauksen pariin.

Illan idea oli nerokas. Nikka-konsernin Taketsuru-sarja on nimittäin sekoiteltu yrityksen kahden mallasviskitislaamon tuotteista. Taketsurut sisältävät siis Miyagikyota ja Yoichia eri sekoitussuhteissa. Siksi olikin luonnollista avata tasting näillä ja ihmetellä sen jälkeen, että löytyykö samoja komponentteja myös Taketsuruista. Kattauksen nasujen pullotusajankohdasta sen verran, että kyseessä olivat ennen vuotta 2014 pullotetut version.

Ensin kuitenkin sananen herra Masataka Taketsurusta. Tämä japanilaisen viskin isäksikin tituleerattu henkilö on nimittäin yksi viskin historian suurista. 1900-luvun alkupuoliskolla herra Taketsuru lähetettiin Skotlantiin hakemaan tislaamisoppia ja mies ammensi tietotaitoa mm. Hazelburnin ja Longmornin tislaamoilta. Japaniin palattuaan hän työskenteli nykyisen Suntoryn edeltäjän leivissä ja laittoi alulle Yamazakin tislaamon.

Intohimo vei kuitenkin miehen omalle tielleen ja vuonna perustettiin 1934 Yoichin tislaamo Japanin pohjoisosiin. 1969 se sai seurakseen Miyagikyon. Konserni hankki myös 1989 itselleen Ben Nevisin tislaamon, joka on edelleen Nikkan omistatuksessa.

Sitten itse viskeihin. Molemmista nasseista paistoi läpi nuoruus. Miyagikyo tarjosi keltaisia hedelmiä, kevyttä maisteisuutta ja kukkia helpossa ja selkeässä muodossa. Yoichi oli ennakko-oletusten mukaisesti huomattavasti likaisempi, jopa turpeisen oloinen. Mausteita tässäkin. Yochista jäi ainakin omaan suuhun jopa pieni öljyinen kalvomainen tunne. Hyvin erilaisia viskejä ja nämä jakoivatkin kanssamaistelijoiden mielipiteitä. Itse liputin Miyagikyon selkeyttä ja helppoutta kun taas monelle Yoichin likainen särmä puri paremmin.

Taketsuru-sarjasta ensimmäisenä käsittelyyn pääsi ikämerkitsemätön versio kahden edellämaistetun sekoituksista. Mausteisuus ja puu tulevat tässä selkeästi enemmän esille. Nuoruuden ärhäkkyys oli viskissä vielä vahvasti läsnä, mutta Yoichin särmiä oli hiottu Miyagikyolla kivasti pois. Tästä viskistä ymmärsi parhaiten sekoistuskomponenttien alkuperän. Puu ei ollut vielä jyrännyt perustisleitä piiloon.

Taketsurun vanhemmat pullotteet, 17- ja 21-vuotiaat, olivat jo vaikeammin tunnistettavissa Miyagikyoksi ja Yoichiksi. Se ei tee niistä huonoja viskejä. Päin vastoin. Minun suuhuni kattauksen päättänyt kaksikko oli hyvin pitkälti samasta puusta veistettyjä. Molempien nenää hallitsee suklaa, huonekalulakka, joulukakku, ylikypsät hedelmät ja erilaiset leivontamausteet (kaneli, kardemumma tms.). 21-vuotiaassa nämä ainekset ovat vielä 17-vuotiastakin integroituneemmin ja selkeämmin esillä. Vaikka nenä antoi ymmärtää nämä vahvan sherryisiksi viskeiksi, tuo maku esille myös bourbon-kypsytyksen nootteja. 21-vuotias antoi sen kuuluisan häivähdyksen ananasta ja viskit eivät sherryjyrien tapaan "ota poskeen" vaan poistuvat suusta kiltin mausteisen jälkimaun saattelemana. Tietyt vaniljaiset nootit 17-vuotiaan kohdalla saivat epäilemään, että siinä on bourbon-tynnyreiden osuus isoveljeä isompi.

Kaksi viimeistä olivat loistavia viskejä. Muutamia juttuja jäin kuitenkin miettimään. Ensinäkin verrokkina olleita Miyagikyota ja Yoichia näistä ei enää erottanut. Viskit menivät hyvin vahvasti tynnyri edellä. Toinen vanhemmissa pullotteissa mietityttänyt juttu oli tietty "häiritsevä täydellisyys". Varsinkin 21-vuotias oli niin hyvin tasapainossa, että jäi ikään kuin kaipaamaan jotain kulmaa/särmää johon tarttua. Tätä kirjoittaessa on hyvä myös kysyä itseltään, että etsiikö tässä nyt tahallaan jotain vikaa loistavista viskeistä. Viskin tylsyys tulee ilmi yleensä toki vasta kun sitä on pullo kaapissa. Moni viski on ensimmäisellä kulauksella kultaa, mutta puolen pullon jälkeen ne muuttuvat tylsäksi ongelmajätteeksi. Eräs kanssamaistelija summasi Taketsurut seuraavasti:

"Hyvät Yoichit on pilattu Miyagikyolla".

Kiitokset Mikaelille, kiitokset kanssamaistelijoille. Kesä taitaa olla viskitapahtumien suhteen aika hiljaista aikaa, ainakin täällä. pohjoisessa, mutta pitänee alkaa kaapimaan kaapinpohjia arvioitavaksi. Ja pitää tehdä sahtia!