Napapiirin viskisankarit, VYS ja Laphroaig 10.5.2016

Pitkä aika, ei merta (vanha mongolialainen sananlasku). Muutto, reissutyöt ja muut tekosyyt ovat saaneet aikaan pienimuotoisen tauon bloggaamiseen. Tuntuu, että kerkeää kyllä juoda, mutta ei keskittyä sen vertaa, että olisi jotain paperille laitettavaa. Muun muassa Springbankin 12yo CS:n uusin batchi ja Lagan 8-vuotias ovat lasissa käyneet ja uutena aluevaltauksena olen tutustunut Belgian olut-tarjontaan. Samalla on valmistunut muutama kotiolut ja postipoika on tuonut kasan viskisampleja ja uusia pulloja kaappiin ihmeteltäväksi. Kesäksi on siis tekemistä tiedossa.

Kaiken kiireen keskellä oli kuitenkin tiistaina hyvä pysähtyä hetkeksi nauttimaan Laphroaigia hyvässä seurassa. Nimittäin Viskin Ystävien Seurassa. Rovaniemellä järjestettiin ensimmäinen vain seuran jäsenille suunnattu maistelutilaisuus. Kun paikkakunnalla väliaikaisesti satun majailemaan niin paikallehan piti päästä. Jarkko Nikkasen johdolla 15 viskin ystävää pääsi käsiksi seuraavaan kattaukseen:

Laphroaig Select 40%
Laphroaig An Cuan Mor 48%
Laphroaig Brodir Batch 2 48%
Laphroaig 20yo 46,8% (Pullotettu Charles de Gaullen lentokentälle)
Laphroaig Vintage 1991 23yo 52,6%

Olin onnistunut hankkimaan itselleni jotain ruton kaltaista viikonloppuna, joten nenä oli kokonaan pois pelistä. Siksi tällä kertaa en jaa maistelunoottejani vaan kertaan lyhyesti fiilikset, joita pullotteet herättivät.

Alkuun vedetty Select yllätti tällä kertaa positiivisesti. Ei läheskään niin huonoa kuin muistin. Makea ja sopivan mineraalinen, jossa savu ja turve eivät perinteiseen Laphroaig-tyyliin hyppää heti silmille. Tälle pitää antaa jälleen toimivalla nenällä mahdollisuus. Vai olisiko järkevämpää jättää tämä positiivinen mielikuva, jotta ei pety uudestaan?

An Cuan Mor jättii suuhun hedelmätoffeisia ja tanniinisia nootteja ja turvekin puski enemmän esille. Perään vedetty Brodir oli suutuntumaltaan jo hyvinkin pureksittava ja hilloinen. Tervaa, pihlajanmarjaa, pähkinöitä. Makea, mutta ärhäkkä. Tykkäsin molemmista, mutta Brodir vaikutti hyvinkin lupaavalta. Tähän pitää palata.

Kun "alkupalat" oli saatu pois alta, siirryttiin pääruoan ääreen. 20-vuotias lentokenttäyksinoikeus oli todella harvinainen tapaus, sillä pulloja oli Charles de Gaullen kentälle tehty vain 750. Tynnyrivahvaksi muuten yllättävänkin alhaiset voltit. Kuuleman mukaan 18 vuotta börbbää ja päälle 2 vuotta quarter caskia osakseen saanut herkku tarjosi upean makukaareen jopa kaltaiselleni nuhanenälle. Keltaisia hedelmiä, mausteita, hunajaa, salmiakkia ja turvetta. Kaikki pitkän jälkimaun saattelemana. Hyvää isolla hoolla.

Harvoin onnistuu kattaus niin, että jokainen viski tuntuu edellistä paremmalta. Tällä kertaa kuitenkin tällainen ihme ainakin omalta osaltani koettiin, sillä viimeiseksi säästetty Saksaan pullotettu 23-vuotias 1991 Vintage oli Laphroaigia parhaimmillaan. Tanniininen ja mystisen yrttinen makukaari kätki sisälleen pastilleja, pyörän kumia, hienostunutta turvetta ja likaista öljyisyyttä. Sherry-tynnyröinti, ikä ja Laphroaig olivat tiistain pyhä kolminaisuus, josta jäi hyvälle tuulelle. Veikkaan myös, että paikallaolijoille jäi kahdesta viimeisestä viskistä tunne, että tällaista pitää saada lisää.

Toivottavasti tilaisuus oli ensisysäys Rovaniemen viskikulttuurin nousulle. Olisi hyvä, jos "viskisuomen" pohjoinen ei olisi yhtä kuin Oulu. Mieltäni lämmitti myös uutinen, että keskiviikkona Olivers Cornerissa pidettyyn kaikille avoimeen Auchentoshan/Glen Garioch -tastingiin oli myös ilmottautunut viljalti väkeä. Itse en valitettavasti päässyt paikalle. Kaikesta huolimatta: kiitos VYS ja muut napapiirin viskisankarit.

P.S. "Pohjoisen" VYS-onlyt jatkuvat reilun viikon päästä Oulussa, kun Mikael Leppä lennähtää paikalle maistattamaan Nikkan Taketsuru-sarjaa. Mukaan mahtuu vielä!