IB ja OB Glengoynet rivissä

Glengoyne on tislaamo, joka ei ole allekirjoittaneessa hirveästi intohimoja herättänyt. Tämä on outoa, sillä tislaamon tuotteita on paljon kehuttu. Erityisesti 21-vuotias OB on saanut krediittiä niin makunsa kuin hintansa puolesta oivana viskinä. Noin vuosi sitten moisen kaappiin ostinkin ja kyllähän sitä on kiva silloin tällöin napata mukillinen. Nyt tarjoitui tilaisuus maistella useampi Glengoyne rauhallisissa kotioloissa vierekkäin. Ja sehän tarkoittaa, että paikalle on mentävä.

Uutta kulmaa Glengoyneen toi myös talvella suoritetty Islayn-ekskursio, jonka välietappina kyseinen tislaamo toimi. Kaunis tislaamo kauniilla paikalla. Ja hyvä aloitus viskintäyteiselle retkelle. Alla muutama itse tislaamolta nappaamani otos, ihan vain fiilistelymielessä.

Mutta se kotoisampi Glengoyne-tasting. Kattaus näytti tältä:

Glengoyne 10yo
Glengoyne 12yo
Glengoyne 18yo
Glengoyne 21yo
Glengoyne CS Batch 1
Glengoyne Malts of Scotland 2000 Sherry Butt #15012
Glengoyne Malts of Scotland 1999 Sherry Hogshead #13044
Glengoyne Malts of Scotland 1998 Sherry Hogshead #12024

18, 21 ja CS edustivat uudempaa OB Glengoyneä. Kymppi oli hiukan vanhempaa, sillä etiketistä ei joutsenia löytynyt. 12-vuotias oli oikeasti antiikkisempaa kamaa, oletettavasti ysärin alusta. Malts of Scotland on puolestaan pullottanut viljalti Glengoynea erinäköisistä sherrytynnyreistä, joten ne olivat päässet edustamaan indiepuolta tastingiin.

Glengoyne 10yo OB 40%

Tuoksu: Metsää ja marjoja; mustikkaa ja mustiherukkaa. Mukavasti mallasta myös mukana.

Makua: Marjamehua, mallasta, lopussa alkoholi hyökkää palaen kitalakeen. Jossain kaiken takana ripaus salmiakkia.

Maukas ja marjaisa OB-kymppi, jota ottaisi mielellään pullon kaappiin.

Glengoyne 12yo OB 40%

Tuoksu: Hennompi kuin nuorempi serkkunsa. Silti marjaa, jonka lomassa parfyymejä ja viinikumeja. Todella makea jo nenään.

Maku: Alkoholi puskee kymppiä enemään läpi, vetisiä lehtiä, marjoja. Ei jaksa pitää nenän antamia odotuksia.

Nenään parfyymimäisyydessään huippu, mutta suussa aikamoinen pettymys. Kaksijakoisuudensa vuoksi ei minusta kympin veroinen. Sellainen tuoksutteluviski. Sitten hypättiinkin sherryn maailmaan.

Glengoyne 18yo OB 43%

Tuoksu: Kahvia, mustikka/luumukiisseliä, tupakkaa ja nahkaa.

Maku: Yllättävän reilusti puuta kera mausteiden. Jää kivasti poskiin kiinni ja kuivuu tyylikkäästi loppuun. Pitkä ja tasapainoinen tapaus.

Glengoyne 21yo OB 43%

Tuoksu: Mukavia sherryisiä nootteja: ylikypsiä hedelmiä, nahkaa, kahvia, karpaloita (tästä käytiin tiukkaa vääntöä onko kyseessä syys- vai kevätkarpalo, mutta mitäpä sitä jankkaamaan kun kyseessä oli selvä syyskarpalo).

Maku: Muikeita mokkaisia sävyjä. Pitkä ja tasapainoinen tämäkin. Jotain vegetaalisia piirteitä, kuin syksyn lehtiä haravoisi. Tyylikäs tapaus.

18- ja 21-vuotiaat on rakennettu hyvin samantapaisista elementeistä. 21-vuotias vaan tekee samat asiat paremmin kuin 18yo. Tämän vuoksi moni koki 18-vuotiaan tastingin väliinputoajaksi; se on hiukan heikompi esitys 21-vuotiaasta kun taas kaksi ensimmäistä tarjosivat aivan jotain muuta. Huono viski 18-vuotias Glengoyne ei ole. Sitten otettiin lasiin tynnyvahvoja Glengoyneja.

Glengoyne Cask Strenght 58,7%

Tuoksu: Todella hapas, tulee pihlajanmarjat mieleen. Mukavia viljaisia nootteja. Ylikypsiä keltaisia hedelmiä.

Maku: Yksioikoinen, lyhyt ja terävä. Vedelläkään ei oikein rauhoitu. Mausteet ja maltaat hallitsevat makupalettia. Pettymys.

Glengoyne Malts of Scotland 2000 Sherry Butt #15012 52,9%

Tuoksu: Marjaista sherryä, tuoreita hedelmiä, suklaata ja jopa mentholia. Todella hyvä nenään!

Maku: Tasapainoinen ja marjaisan makea. Suklaa muuttuu enemmän kaakaon suuntaan. Jättää suuhun metallisen tunteen. Kaiken takana pieni ripaus vaniljaa.

Jos CS oli pettymys, tämä ensimmäinen MoS oli erinomainen viski. Sherry ei todellakaan jyrännyt vaan viskissä oli kivasti eri ulottovuuksia vielä mukana, kuten harvemmin sherryn kanssa maistamani vanilja. Tämä antoi suuret odotukset seuraaville MoSseille.

Glengoyne Malts of Scotland 1999 Sherry Hogshead #13044 54,3%

Tuoksu: Kumia, suklaakonvehteja, appelsiinin kuorta ja mausteita. Huomattavasti tuhdimpi.

Maku: Ruutia niin että ikenet vuotaa verta. Tämän tykittelyn sivussa ripaus makeita hedelmiä. Kuivuu loppuun kuin Sahara.

Tämä oli siinä rajoilla jo, että onko sherryä jo liikaakin. Ruuti ja ikenistä veren vuotaminen on aika äärimmäinen kokemus. Vaan vielä äärimmäisempää oli tulossa.

Glengoyne Malts of Scotland 1998 Sherry Hogshead #12024 54,8%

Tuoksu: Kahvia, rikkiä ja kumia. Todella tuhti!

Maku: Suussa kuin siirappia, ja tässä tapauksessa ei aivan positiivisessa mielessä. Vedellä ripaus mausteita siloittaa tätä sherrypommia. Valitettavasti rikkisyys tuo tässä jo mieleen ne kuuluisat mädät kananmunat. Ei jatkoon.

Olen kuullut näistä kananmunaviskeistä, mutta enpä olisi uskonut ennen kuin tällainen sattuu kohdalle. Yleensä rikki taittuu minun suussa miellyttävään ruutiin, mutta nyt mentiin yli. Nestemäinen mätä kananmuna ei ole minun kuppini teetä.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran hieno tasting. En ihmettele, että Glengoynella niin vannotaan sherrykypsytyksen perään. Tätä kananmunatapausta lukuunottamatt erinomaisia tuotteita. Silti hämmentävästi juuri vähemmän sherryiset Glengoynet jäivät tällä kertaa mieleen. Kymppivuotias oli yksinkertaisuudessaan ja puhtaassa marjamaisuudessaan hieno viski. Malts of Scotlandin pullotteista vuonna 2000 pullotettu Sherry Butt oli ehdoton suosikkini. Näitä pitää saada lisää.