Monivivahteinen Portugali - Etikettiklubi 27.11.

"More is more" tokaisi kerran eräs ruotsalainen kitaristi. Itselle tämä on toiminut oivana elämän ohjeena hedonismin vietoittamalla polulla kohti uusia makuelämyksiä. Niinpä pienen mietiskelyn jälkeen suuntasin viime torstaina kohti Alkon Etikettiklubin "Monivivahteinen Portugali" -viinitastingia. Muista bloggaajista ainakin Eläväpullo on joskus voiman pimeälle puolelle eksynyt. Kannattaa käydä tarkastamassa.

Alkon Etikettiklubi kuullostaa pelottavalta paikalta. Painajaisissani keski-ikäiset pariskunnat sylkevät pikkurilli pystyssä punaviiniä sylkykuppiin ja katselevat nenänvartta pitkin aloittelijan kohellusta. Viinaa on liian vähän ja tastingin vetää joku ärsyttävällä aksentilla puhuva hesalainen tiukkapipo. Kuinka väärässä ihminen voi olla?

Illan kattaus oli seuraava:

Mateus Sparkling Rose Brut 12% (2013)
Morgadio da Torre Alvarinho Vinho Verde 12,5% (2013)
Cabriz Encruzado 13% (2013)
Carm 13,5% (2012)
Quinta da Garrida Touriga Nacional 13,5% (2009)
Esporao Reserva 14,5% (2010)
Cossard Gordon 5yo Sercial Madeira 19%
Henriques & Henriques Madeira Malvasia 10yo 20%
Graham's Late Bottled Vintage Port 20%
Burmester 20yo Tawny 20%
Smith Woodhouse  Late Bottled Vintage Port 2001 20%

Tämän verran jäi lasiin kun lähdin.

Nopeimmat hoksaavat, että viinejä oli viljalti tarjolla. Ja kaadot mallia "ota toisellekin jalalle". Viiniä oli varmaan litra per osallistuja, ja jos kaiken nenään eteen kannetun olisi kitusiinsa kaatanut, olisi paikalta pitänyt lähteä kantaen. Toki oli aamulla herätys, joten viinejä jäi lasiin aika reilusti tastingin loputtua. Haastattelemani veteraanit tiesivät kertoa, että vapaapäivä on pro skills näiden tapahtumien kanssa.

Itse vetäjän nimen unohdin toki laittaa ylös, joten en häntä tässä hauku saati kehu. Todettakoon vain, että mukavasti sain omaa vajavaista viinitietouttani kartutettua. Tiesittekö, että punkkuja saa "tammeistaa" lastuilla? Milloin viskissä? Myös muuta pienempää ja suurempaa tiedon jyvästä oli esityksen varrelle ripoteltu.

No entä ne itse viinit? Mitään noteja en juomista tehnyt, mutta muutama huomio jäi mieleen.

Valkkarit on hyviä. Olen näköjään paljon enemmän valkkarin kuin punkun ystävä. Punaviinien tanniinit tuntuivat olevan liika kun taas valkoviinien raikkaus oli enemmän minun mieleeni. Toisena valkoviininä maisteltu Cabriz Encruzado oli valkoviiniksi mielestäni todellinen helmi. Tammea ja ylikypsää omenaa. Madeirat eivät myöskään pettäneet. Varsinkin Henriques & Henriques oli minun mieleeni. Väriltään lähes kahvia muistuttava madeira oli niin makeaa, että epäilen vahvasti yhden ainesosan olleen se kuuluisa diabetes.

Viimeiseksi oli säästetty etukäteen mielenkiintoisin osio, portviinit. Sitä oli tarjolla kolmea sorttia ja hyvää oli. Hiukan portit jättivät kuitenkin valjun kuvan. Syytän tästä positiivia ylläreitä tarjonneita valkkareita ja madeiroita. Smith Woodhouse maistui näistä parhaiten tarjoten todella tuhdin portviinitöräyksen.

Odotuksiin nähden siis erinomainen reissu. Aion käydä toistekin. Helmikuun alussa olisi valkoviinejä. Ehkäpä sinne? Ja jottei totuus unohtuisi, huomenna sitten viskiä.

Salaisissa unelmissani juon silti Terhi Kokkosen kanssa madeiraa.