Viime viikolla oli St. Michaelissa tarjolla irkkuviskejä. Vaikka minä niin mieleni pahoitin tapahtuman mainoksesta, oli paikalle silti pakko mennä. Eipä ole nääs koskaan miespuolisista tastinginvetäjistä käytetty ulkonäköön viittaavaa esittelytekstiä VYSsin tiedotteissa. "Viehättävä Aisling Byrne" ei tosin ollut mikään huonoin kuvaus illan emännästä. Koska syrjintä ja esineellistäminen poistuu syrjimällä ja esineellistämällä kaikkia tasapuolisesti, ehdotan seuraavan Ardbeg/Glenmorangie -tilaisuuden infokirjeeseen lausetta "suloinen Jarkko Nikkanen".
Ja oli siellä viskiäkin. Ihan viisi kappaletta:
- Redbreast 12 yo, 40%
- Redbreast 12 yo cask strength, 58,6%
- Redbreast 15 yo, 46%
- Green Spot 40%
- Powers John’s Lane 46%
Aisling tykitteli alkuun tiukan historiapaketin, jossa kertailtiin irkkuviskin vaiheita läpi sen pitkän historian. Maikkelin hämyisessä takahuoneessa kuultiin katkeraa tilitysti kolonnitislaimista, kauppasaarroista ja saatiin hyvä muistutus verotuksen vaikutuksesta viskin valmistukseen: Pot Stilleihin lyötävä mallastamaton ohra kun on nykytermein verosuunnittelua. Brittihallinnon mallasverojen vuoksi saamme myös nauttia Guinnessia ympäri maailmaa. Onni onnettomuudessa siis.
Illan viskit edustivat kaikki irlantilaista pot still -tyyliä. joka Aislingin mukaan on heräämässä mukaan vallalla olevaan viskibuumiin. Uusia pullotteita suunnitellaan ja vanhoja klassikoita herätellään eloon. Tästä hyvänä esimerkkinä Yellow Spotin uudelleen lanseeraus. Illan ensimmäinen viski olikin Yellow Spotin pidempään kuvioissa pyörinyt vihreä velipuoli, Green Spot.
Green Spot 40%
Tuoksu: Kevyt ja hyvin viljainen. Makeaa kuin sokeri. Jotain kirpeitä hedelmiä. Mausteita.
Maku: Kepeä mausteisuus hallitsee makupalettia. Viinahan tästä valitettavasti suussa puskee läpi. Suussa tuntuu ihan Vichyltä. Mitä pitempään oli lasissa, sitä makeammaksi muuttui. Puolen tunnin jälkeen oli jo kuin olisi sokeria juonut.
Green Spot ei mitään ihmeempiä elämyksiä tarjonnut, mutta oli keveydessään hyvä aloitus tastingille. Seuraavaksi ihmeteltiin kolmea erilaista Punarintaa. Nuotit tulevat omasta suosikistani, 12-vuotiaasta tynnyrivahvasta.
Redbreast 12yo CS 58,6%
Tuoksu: Öljyä, marsipaania, puu tulee paremmin esiin kuin laimennetussa versiossa. Tiukkaa.
Maku: Hyvää! Rusinoita ja pähkinöitä, mausteita, sitruunaa ja sitä marsipaania.
En tiedä mistä Redbreast ja marsipaani minulle tulee, mutta siltä se maistuu. Itseasiassa kaikki kolme maistuivat, mutta tässä tynnyrivahvassa vielä erityisen voimakkaasti. Periaatteessa 15-vuotiaassa on makuelementit vielä miellyttävämpiä, mutta valitettavasti tynnyrivahvana viski vaan tuntuu pysyvän paremmin koossa. Paras maistamani Redbreast. Vaan ei paras pot still, sillä se oli säästetty viimeiseksi.
Powers John's Lane Release 46%
Tuoksu: Tumma. Maitosuklaata, mausteita ja kyllä, tässäkin ripaus marsipaania.
Maku: Salmiakkia, suklaata, vaniljaa ja muita mausteita. Tasapainoinen ja todella miellyttävä.
Powers John's Lane Release pääsy yllättämään. Jotenkin muuta kattausta huomattavasti tummempi tapaus ja silti pot still -tyyliin kevyt. Lisäksi suklaa miellyttää aina. Kun puhun tummuudesta, tarkoitan jotain Lagavulin-tyylistä maanläheisyyttä. Tarkistin serkkujen hintahaitarin tälle pullotteelle ja innostus nousi entisestään, sillä tämä ei ole edes kallista. Ja paketin mukana tulee kuulema hieno printti Powersin vanhasta tislaamosta! Rakas Joulupukki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti