Viime perjantaina päästiin kotitastingin merkeissä maistelemaan mielenkiintoisia Laphroaigeja viekukkain. Lappari ei tislaamona ole niitä suurimpia suosikkeja Islayn mittavasta tarjonnasta, vaikka vanha NAS-suosikkini Quarter Cask, onkin heidän käsialaansa. Varsinkin 10-vuotias peruspullote on jättänyt itsestään valjun ja vetisen kuvan ja jää pahasti muiden saaren tislaamojen peruspullojen jalkoihin.
Tastingin teemana oli aika. Pöytään oli kannettu "peruskamaa" vuosien varrelta ja mielenkiinto kohdistuikin siihen, miten tislaamon tyyli on muutaman viime vuoden aikana muuttunut. Kattaus oli seuraavanlainen:
- Laphroaig 10 40% ~2008
- Laphroaig Quarter Cask 48% ~2008
- Laphroaig Quarter Cask 48% ~2014
- Laphroaig Cask Strength Batch 005 57.2%
- Laphroaig 10 Cask Strength Red Stripe 55.7%
- Laphroaig 10 Cask Strength Green Stripe 57.3%
Laphroaig 10 40% ~2008
Tuoksu: Taikinaa, tervaa, mentholia, jossain kaiken alla myös ripaus hedelmää. Kokonaisuus tuo mieleen sen kuuluisan tervaleijonan.
Maku: Yllättävän tasapainoinen savun, tervan ja turpeen sekamelska.
Viimeksi kun kymppiä maistelin niin mielikuva savuvedestä oli todella vahva. Tässä ei päälle liimattuja elementtejä oikeastaan ollut. Hyvää!
Laphroaig Quarter Cask 48% ~2008
Tuoksu: Hienostunut savu, turve ja tupakka. Koivua ja nuotiota,
Maku: Pitkä, kehokas. Eräs kanssamaistelija kuvaili tätä vanhaksi mummoksi puulämmitteisen rintamamiestalon takan äärellä. Mielikuva oli niin osuva, että varastan ja väitän omakseni.
Laphroaig Quarter Cask 48% ~2014
Tuoksu: Nenään paljon vanhempaa versiota voimakkaampi. Jyvää, mallas ja vielä kerran hyvää. ripaus vaniljaa.
Maku: Todella viljainen, vaniljaa ja tupakkaa. Lopussa pieni ripaus tervaa. Paloviinamainen ja nuorehkon oloinen edelliseen verrattuna. Tämä toi viljaisuudessaan mieleen sen kuuluisan Elovena-tytön.
Onpa vanha suosikkini muuttunut. Jännittävästi se, minkälaisia omat positiiviset mielikuvat kyseisestä tuotteesta ovat, eivät vastaa oikein kumpaakaan. Oma mielikuvani oli jotain näiden välistä: tupakkaa ja vaniljaa sisältävä voimakas ja ei missään nimessä näin viljainen turveviski. Näiden kahden välinen ero oli valtava, ottaen huomioon, että etiketissä on sama nimi.
 |
Seems legit |
Laphroaig Cask Strength Batch 005 57.2%
Tuoksu: Raikas, viljainen ja makea. Selkeästi samasta mallista uuden QC:n kanssa.
Maku: Vaniljaa, tervaa, jälkimaku pitkä. Vedellä tulee esiin jotain vihreää.
Laphroaig 10 Cask Strength Red Stripe 55.7%
Tuoksu: Mentholia, tervaleijonaa, mallasta, ruohoa ja ripaus limeä.
Maku: Hienostunut, vihreä (moi A-P), turpeinen ja pitkä kuin sortovuodet.
Laphroaig 10 Cask Strength Green Stripe 57.3%
Tuoksu: Tekee samat asiat kuin Red Stripe, mutta paremmin. Tuoksussa on ikääntynempi viba ja syvyyttä löytyy,
Maku: Hiukan ruohoisempi ja makeampi kuin Red Stripe, mutta muuten pyöritään samojen asioiden äärellä. Jälkimaku tuntuu loputtomalta. Itseasiassa viski jopa vaikeutti tastingia, sillä Green Stripen jälkeen seuraavaa viskiä ei ollut järkeä ennen 5 minuutin taukoa maistella.
Tasting jätti kyllä kaksijakoisen fiiliksen. Hienoja viskejä ainakin 4 kappaletta, mutta valitettavasti vanhassa oli vara parempi. 005 ja uusi QC olivat selkeä parivaljakko, ollen paljon viljaisempia ja vähemmän pastillisia ja tervaisempia kuin loput kattauksesta. Muut taas muodostivat hienon jatkumon, jossa leikittiin tervaleijonalla, turpeella, nuotiosavulla, koivuklapeilla ja mentholilla. Green ja Red Stripet antoivat jopa yllättävän vihreitä nootteja, erityisesti vedellä, joita en ole aiemmin Lappariin yhdistänyt. Nämä raitaversiot tynnyrivahvoista Lappareista kannattaa kyllä poimia talteen vielä kun niitä saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti