Varsinkin jälkimmäinen on mielenkiintoinen tapaus. 80-luvun viskijärveen hukkunut ja 1983 lapun luukulle lyöneen tislaamon tuotteita harvemmin kävelee vastaan. Monen muun lopetetun tislaamon tavoin pullotteet ovat nykyään kiven alla ja todella hintavia, mutta mitään Broran kaltaista kulttisuosiota tislaamo ei tietääkseni nauti. Mielenkiintoista on myös tislaamon nimi, jonka alkuperästä on hyvin eriäviä näkemyksi. Muun muassa Royal Mile Whiskies, Malt Madness ja Wikipedia eivät ole yhtä mieltä nimen alkuperästä. Taas olis historioitsijalle töitä.
Otetaan ensin käsittelyyn kuitenkin Glenfarclas.
 |
Glenfarclas 1974/2000 43%
Tuoksu: Ministi rusinaa, mentholia ja suklaata. Pähkinää ja/tai mantelia.
Maku: Pyöreä ja pehmeä. Ei pure eikä puske. Lopussa mausteinen ja jollain tapaa "lihaisa". Tuo mieleen pippuripihvin. Aika tamminen alkaa jo olemaan, sanoisin jopa puinen.
Ei mikään klassikko, mutta tyylikäs Glenfarclas. Sitä kuuluisaa parempaa keskikastia. Puu jyrää jo vähän tisleen yli.
Nort Port-Brechin Connoisseur Choice 40%
Tuoksu: Pölyinen, hennon maltainen. Puuta ja suklaata. Iästä huolimatta pistävän paloviinamainen nenään.
Maku: Alkuun todella pehmeä, makea ja suklainen, mutta taittuu yllättävän ärhäkäksi pippuriksi loppuun. Olin maistavinani ripauksen kookosta.
Joskun on tullut juteltua, että Connoisseur Choicen pullotteet ovat hiukan vetisiä ja samanlainen tunne tästäkin jäi. Haluaisin maistaa tynnyrivahvana. Makuelementit ei mitenkään erityisiä, mutta maun kehittyminen todella pehmeästä ärhäkkään pippuriin oli yllättävän miellyttävä. En todellakaan näillä pullojen hinnoilla tätä kaappiin ostaisi, mutta kyllä tätä mukillinen kannattaa maistaa jos vastaan tulee.
Tällä kertaa vuosikerta 2000 ei ollut vara parempi, vaikka eipä näistä kumpikaan mikään pettymys ollut. Onneksi vuonna 2000 tehtiin hyvää musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti