Uisge 2017

Viime lauantaina päästiin nauttimaan Vanhalla Ylioppilastalolla Suomen hauskimmasta alkoholitapahtumasta. Uisge 2017 oli jälleen ylistyslaulu hyvällä tislatulle viinalle. Ja ennen kaikkea viskille. Tänä vuonna erityisesti suomalaiset tuottajat olivat tuoneet paikalle paljon muutakin nautittavaa, mutta niistä tuonnempana.

Oma Uisgeni alkoi perinteisillä lentokonesekoiluilla. Onnistuin jälleen nappaamaan ainoan myöhässä olevan lennon Oulusta Helsinkiin. Onneksi perjantai oli matkustuspäivä, eikä suurta vahinkoa tapahtunut. Majapaikan isännän tarjoamat belgioluet olivat maukasta nautittavaa samalla kun tarkisti Uisgen ohjelmalehtisestä, mitä tänä vuonna olikaan tarjolla.

Tastingiksi valikoitui tänä vuonna Arran. Tislaamo on itseltäni jäänyt paitsioon, mutta ne harvat pullot mitä olen maistanut ovat olleet maukkaita. Nyt oli mahdollisuus ottaa koko range haltuun hyvässä ohjauksessa, joten miksipä ei. Koska tastingin oli määrä alkaa heti ovien auettua, suuntasin jonottamaan noin puoli kolme, mikä oli jälleen viisasta. 14:50 jono kiemurteli jo kaukana Kolmen sepän patsaan takana. 

Minä ja Louisa.

Tastingia oli tislaamolta vetämässä Louisa Young. Asiantuntevan tastingin seitsemästä viskistä mieleen jäivät sekä perusrangen 18-vuotias että amaronetynnyrissä viimeistelty versio. Viimeiseksi jätetty "yllätysherkku" veti kuitenkin potin kotiin. Suomen 100-vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi pullotettu single cask Arran oli todella maukas. Sain tastingissa käsityksen, että tynnyrin olivat valinneet Suomen Mallaswhiskyseuran jäsenet vierraillessaan tislaamolla. Korjatkaa toki jos sain väärän käsityksen.  16-vuotias sherry single cask tulee alkoihin tornihuhujen mukaan alle satasen hintalapulla, mikä ei ole tämmöisestä viskistä kyllä paha hinta. Vanha Ylioppilastalo tarjosi muutenkin parastaan, sillä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi pullotettu viski on ilo juoda kun edessä seinän peittää Ekmanin Väinämöisen soitto ja takana pälyilee Gallen-Gallelan Kullervon sotaanlähtö. 

Tahtoo pullon!

Tastingin jälkeen oli suunta salin puolelle. Tänä vuonna järjestävä taho oli vihdoin päässyt eroon paperilapuista ja maksupolitiikka hoitui kätevästi ladattavalla kortilla. Systeemi oli kuulema perjantaina hiukan yskinyt, mutta lauantaina se toimi moitteetta. Tämän myötä mielestäni Uisgen isoin ongelma on korjattu, enkä keksi äkkiseltään mitään isompaa valitettavaa festareista. Hienoa, että palautetta on kuunneltu ja tapahtumaa kehitetty.

Tiskeistä suuntasin Suomi 100 -huumassa ensimmäisenä HP:n ständille. SMWS <3 VYS -kollaboraatio ja uusi HP:n Suomi 100 -pullote oli päästävä maistamaan. Tämä oli näin jälkikäteen katsottuna virhe. Molemmat olivat todella isoja sherryjyriä, joissa tanniinit ja alkoholi tekivät selväksi, mistä on hommassa kyse. Eli kuten meillä Oulussa sanotaan, poskeen ottivat. Festarit alkoivat siis kuin aikuisviihde-elokuva. En keksi tähän nyt enää kolmatta mautonta läppää, joten kerrottakoon, että omaan suuhuni tämä Suomi 100 oli näistä parempi, lähinnä kuivemman ja ei niin hyökkäävän sherryisyytensä ansiosta.

Loppulimat vol 1

Loppulimat vol 2

Tämän jälkeen maistelin muutamia skotteja läpi ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Huomioitavaa oli se, että monelta tiskiltä pääsin/jouduin juomaan pullon loppuun tai sain vastaukseksi "ei oota". Esimerkiksi Fettercairnin 30 yo:n ja Springerin 16 yo Local Barleyn pullonpohjat katosivat lasiini ja Ardbegin OB 17, Compass Boxin 3yo Deluxe ja Glengoynen CS jäivät maistamatta. Toki kahden ensimmäisen kohdalla asian ymmärtää, sillä ensimmäisen tapauksessa myyjä ei ollut maahantuoja (vaan Pikkulintu) ja toisen tapauksessa pullo oli tuotu festareille tasting-extraksi. Joka tapauksessa, jos tiskinalusia haluaa näissä bileissä maistella, kannattaa tulla paikalle jo perjantaina. Ja kaikille ei aina riitä ihan niitä tiskin päällä olevia juomiakaan.

Mukavan rikkinen tuttavuus.

Parhaat etiketit ja hyvä viski.

Kuriositeettaja.

Skottikierroksen jälkeen siirryin festareiden mielenkiintoisimpaan osioon, eli suomalaisten tuottajien uutuuksiin. Kyrö, Valamo, Teerenpeli, Ägräs, Helsinki Distilling Company tarjosivat tiskeillään monia tuotteita, joita en ollut päässyt maistamaan. Tässä tullaan festareiden ongelmaan näin omalta kohdalta: pää ei kestä ja aika ei riitä kaikkeen. Suomikierroksen jälkeen oli rehellisesti aika tuiterissa ja esimerkiksi näiden jälkeen maistetut HP:n Fire ja Ice menivät kyllä nyt ihan hukkaan.

En suosittele juotavaksi tyrnipontikan jälkeen.

Silti juuri tämä suomikierros oli itselle se antoisin. Valamon ensimmäinen virallinen viski, Ägräsin herkullinen akvaviitti tai vaikkapa Teerenpelin uutuudet nostivat uskoa siihen, että suomalaiset mikrotislaamot ovat oikealla polulla. Hyvä te, hyvä Uisge-tiimi ja hyvä me festarikävijät. Nähdään ensivuonna uudestaan.

Oikeasti halusin kuvata vain tuon hienon ranteen.

Tämä oli todella hyvää.

No nyt!

P.S. Loppuun vielä hauska kuriositeetti sunnuntailta. Jaffan, Rennien ja Buranan ohella päätin nauttia myös taidetta. Kiasman tarjoaman Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin "Pahan jälkeen" -näyttely olikin omiaan poistamaan krapulahuuruja. Olin ennen näyttelyä sitä mieltä, että sopisin näyttelyesineeksi kyseiseen näyttelyyn, mutta siinä happoiskujen myötä kasvonsa menettäneiden kuvia katsellessa kävi mielessä, että asiat voisivat olla huonomminkin. Luksusalkoholeilla hankittu pääkipu ja siitä valittaminen on todellinen ensimmäisen maailman ongelma.