1815 perustettu Ardbeg eli ensimmäiset historiansa jaksot vahvasti sekoiteviskiteollisuuden armoilla. Vasta Glenmorangien pelastettua tislaamon huuhtoutumasta viskihistoriaan vuonna 1997, alkoi Ardbegin nousu viskimaailman suurten joukkoon. Ardbeg on oikeastaan täydellinen esimerkki hyvän tuotteen ja erinomaisen brändäyksen kohtaamisesta. Kulttisuosiota nauttiva Ardbeg tislaa vuosittain noin 1,1 miljoonaa litraa viskiä, joista jokainen pisara menee OB-pullotteisiin. Indie-Ardbegit ovat lähes poikkeuksetta ennen tislaamotoiminnan uudelleenkäynnistämistä edeltävältä ajalta. Ardbeg on omien havaintojeni mukaan tällä hetkellä yksi viskiteollisuuden vahvimpia brändejä, ellei jopa se vahvin. Ardbegin historiaan kannattaa tutustua MaltMadnesin kautta. Tislaamon sivuilta löytyvä historiikki on sanalla sanoen huono.
Entä se Uigeadail? Mystisen nimensä viski on saanut Ardbegin vesilähteen mukaan. Muuten viski on vähemmän mystinen, vaikkakin se on ensimmäisiä pullotteita, joita tislaamo päästi markkinoille Glenmorangien otettua sen haltuunsa 1997. Uigeadail laskettiin markkinoille 2003. Tästä voisi päätellä ainakin ensimmäisten Uigedail-pulloteiden olleen villejä sekoituksia nuorta ja vanhaa Ardbegiä. Faktaa asiasta minulla ei ole esittää. Sekä bourbon- että sherrytynnyrissä kypsynyt kylmäsuodattamaton Uigeadail omaa kunnioitettavat 54.2-volttia. Ilmeisesti vettä on kuitenkin sekaan laitettu, sillä mainintaa pullotteen tynnyrivahvuudesta en löytänyt.
Kokeilin ensimmäistä kertaa hiukan "shopata" kuvaa. On kai se vähän parempi? |
Ardbeg Uigeadail 54,2% OB
Tuoksu: Ardbegille ominainen savu, turve ja mallas. Jotain hedelmäistä, ehkä luumu. Miellyttävä ja monitahoinen. Vedellä tuoksut aukenivat itselle paremmin.
Maku: Volttimäärään nähden todella pehmeä! Turpeen seassa mielikuva hiukan ylikypsästä luumusta vahvistuu. Laastareita. Jälkimaussa luumu ja turve taittuvat hieman pippuriseksi loppurutistukseksi. Jälkimaku voisi olla pidempikin.
Viski, joka elää suussa. Turpeen sekaan taiotut luumut ovat herkkua. Silti monivivahteinen, ja halutessaan viskistä olisi voinut kaivaa vaikka mitä paperille. Nämä jäivät nootteihin tällä kertaa, mutta innolla odotan seuraavaa lasillista tätä herkkua. Erinomaisuudestaan huolimatta ei lempi-Ardbegini. Siitä juttua, kunhan saan valokuvan napsaistua. Pääkaupunkiseudulla asustavien kannattaa muistaa, että Ardbegiä pääsee maistelemaan 26.9. ihan ohjatussa tapahtumassa. Lisätietoja voi onkia vaikkapa Viskisiepon viskikalenterista, johon pääset tästä. Mukana mm. uusi tuttavuus Galileo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti