The Winner Takes it All

Sokkotastingien järkevyydestä voi olla montaa mieltä. Yksi vahvimpia argumentteja sokkosampleja ja -tastingeja vastaan on se, että viskistä ei pääse nauttimaan. Päässä pyörii vain ajatus; "mitä tämä on?". Tällainen arvailu ja venkoilu vie pahimmillaan koko nautinnon viskihetkestä ja se sokkona maisteltu Brora tai Karuizawa menee hukkaan. (Pro tip: älä maista Brora tai Karuizawaa sokkona.)

Sokkona maistamisessa on myös hyvät puolensa. Siinä olet yksin viskin kanssa ja markkinointikoneiston loihtimat hienot etiketit ja taustatarinat eivät pääse elämykseen vaikuttamaan. Ehkä juuri tämä on se tilanne, johon sokkotastingissa pitäisi pyrkiä. Arvausleikistä irti pääseminen ei vaan ole niin helppoa kuin miltä se kuullostaa,

Viime perjantaina vietiin sokkotasting typeryydessään uudelle tasolle ja kokeiltiin viisi viskiä putkeen sokkona. Kaiken kruunasi tapahtuman kilpailuhenkisyys. Säännöt olivat seuraavat:

- Oikea alue: 5 pistettä
- Oikea tislaamo: 5 pistettä
- Oikea ikä: 5 pistettä. Vuoden heitosta vähennettiin yksi piste, niin että viiden vuoden heitosta sai vielä yhden pisteen.
- Oikea alkoholiprosentti: 5 pistettä. Prosentin heitosta vähennettiin yksi piste, niin että viiden prosentin heitosta sai vielä yhden pisteen.
- Tämän lisäksi viskeille lyötiin perään kouluarvosana.

Neljä miestä, viisi viskiä ja jokaiselle jaossa 100 pistettä. Kilpailuhenkisenä ihmisen tietysti tankkasin tislaamoprofiileja edellisen yön. Game on!

Ensimmäisenä lasiin saatiin selkeästi jotain bourbon-kypsytettyä. Todella tuhtia vaniljaa, joka taittui maltaan kanssa hiukan pullataikinamaisiin nootteihin. Ajan kanssa antoi myös vihreitä hedelmiä, lähinnä omenaa ja päärynää. Vaniljaisuus toi ensin mieleen Dalwhinnien 15 yo:n, mutta päärynät veivät arvaukseni Speysidelle. Varma The Glenlivet 12yo ja arvosanaksi 7-!

Toisena olikin lasissa jotain hyvää. Todellinen maustepommi, jossa oli myös jotain merellistä twistiä mukana. Todella maukasta. Olisin mennyt Highland Parkilla, mutta suuhun kovat prosentit ja vahvat sherrynootit veivät mieltä saarilta pois. Suutuntuma toi mieleen Springbankin 12yo CS:n joten kirjoittelin sen statsit ylös. Arvosanaksi 8+.

Ensimäisestä kolmesta viimeinen oli varma Islayn tuote. Mutta minkä tislaamon? Raikas, yllättävän vahva ja sitruksinen savu saivat vaihtoehdot itselläni rajoittumaan kahteen. Laphroaig tai Ardbeg. Sitruksien vahva läsnäolo sai kääntymään Arttuun ja kirjailin Ardbeg kympin statsit ylös. Kouluarvosana hiukan edellistä heikompi, eli tasan 8. Alla ensimmäisen kolmen oikeat vastaukset.

Kolmas, ensimmäinen ja toinen.

Ensimmäinen meni maun puolesta sinne päin, mutta enpä olisi tätä kuunaan Auchentoshaniksi tunnistanut. NAS- merkintä toi kaikille osallistujille 5 pistettä iästä, joten tästä 10 pistettä plakkariin. Mainittakoon, että vastapäätä tämä arvattiin täysin oikein. Aika suoritus!

Arranin 12yo CS oli todella positiivinen yllätys. Meni ostoslistalle välittömästi. Ikä ja alkoholiprosentti osuivat 10 pisteen arvoisesti. Tällä kertaa vasemmalla puolella arvattiin kaikki oikein. Kovaa porukkaa!

Vaan paistaa se risukasaankin. Ardbegin kymppihän sieltä paljastui ja täydet 20 pistettä. Illan isäntä oli vain sitä mieltä, että jos ei ole L0 tai L1 Arttu kymppejä maistellut niin tätä ei voinut tietää. Sen verta eri kamaa nämä ensimmäiset ovat. No, jätin huutelun omaan arvoonsa ja tuulettelin johtopaikkaa kolmen viskin jälkeen. Vielä piti kuitenkin keskittyä, sillä kanssa pelaajat eivät selvästi mitään eilisen teeren poikia olleet.

Viski numero neljä oli omaan suuhun vihdoin se Speysideri. Hedelmiä ja hentoja mausteita. Voisi olla melkein mitä vain. Ehkä hiukan normaalia iäkkäämpää kamaa. Hiukan hätäinen Glenfiddich 15yo korttiin ja punakynästä merkintä 7 ja puoli.

Viimeinen olikin sitten isännän jekku. Lasissa oli joku todella vahvalla tynnyriviimeistely. Omaan suuhun se oli portti, pöydästä huudettiin myös punaviini. Se, mitä viskiä tämän vahvan viimeistelyn alla oli, ei ainakaan minulla ollut mitään hajua. Sinänsä tämä ei minusta kattauksen huonoimpia ollut ja pyöräytin arvosanaksi kasin. Vahva viimeistely sai minut pelaamaan prosenteilla ja heitin korttiin valistuneen Glenmorangien. Syteen tai saveen. Alla kahden viimeisen oikeat vastaukset.

Neljäs ja viides.

Dailuaine olisi kuulema pitänyt tietää, jos on Dailuaineita maistanut. En ollut. Alue ja prosentit kuitenkin kartuttivat pistesaldoa. Viimeisestä nappasin sentään etuliitteen oikein. Eipä olisi Glen Gariochiksi uskonut. Viimeistelyn arvauskin meni pieleen. Pisteitä kuitenkin tästäkin, joten pistelaskuun suunnattiin toiveikkain mielin.

Ja kyllä! Oulun epävirallinen sokkotasting valtikka on nyt minun. 56 pistettä ja yksi täysosuma. Poika kotiin! Valkea kevät! Tähän joku kolmas latteus! Voittajana on helppo lähteä juhanuksen viettoon.

***

Loppuun vielä viskitarvike-esittely. Oletko koskaan miettinyt miten viskilasit ja samplet säilyvät ydinsodasta tai fosforipommituksesta? Jos rakastat napalmin tuoksua aamuisin, suosittelen seuraavaa ratkaisua: