keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Tullamore DEW ja Oulun Irkkufestivaalit

Viime viikolla vietettiin Oulussa Irkkufestareita. Jo muutamana vuonna peräkkäin festivaaleihin on kuulunut myös tastingtoimintaa St. Michaelissa. Viime vuonna saatiin nauttia Tullamore DEWiä ja tänä vuonna vuorossa oli, Tullamore DEW! Paikalle oli saatu arvovaltaisia vieraita, sillä brand ambassador Kevin Piggot oli saapunut oululaisia viskinystäviä läsnäolollaan ilahduttamaan.

Tullamore DEW ei viskinörteissä hirveitä riemunkiljahduksia aiheuta, mutta kun näin kattauksen, oli paikalle pakko päästä. Tilaisuus oli jaettu kahteen osaan, jossa ensimmäisessä "Deconstruction" osuudessa käytiin läpi Tullamoren DEWin Original valmistuskomponentit. Kattauksessa siis Originalin lisäksi 4-vuotias bourbonkypsytetty single malt, single grain ja hieman myös oloroso-tynskää osakseen saanut pot still.

Ensimmäinen yllätys oli viskien nenät. Kun tasting-alustassa luki isolla, että "omenaa ja mausteita", niin jopa DEWin Original niitä minulle antoi. Kieli oli kuitenkin lahjomaton ja itse Irkkukahvissa käyttämäni iloliemi sai sille tutumpia piirteitä, kuten paloviinamaisuuden. Tällekin on aikansa ja paikkansa.

4-vuotias single malt oli jo parempi viritys. 63% alkoholia pitivät huolen siitä, että vedellä sai läträtä huolella. Nuori ja ärhäkkä single malt, jonka tynnyreistä ei jäänyt epäselvyyttä. Vaniljaa, mausteita ja omenoita oli viljalti. Seuraavana maisteltu single grain (68%) vaati vettä sitten ämpärikaupalla, että suusta katosi makean paloviinan maku. Ja lähinnä siihen se tuntui jäävän myös vedellä: makea, viljainen, viinainen. Viimeiseksi jätetty pot still oli puolestaan herkkua ja mielestäni ensimmäisen kattauksen selkeä voittaja. Pot stilleistä tulee minulle aina mieleen marsipaani ja niin myös tästä. Jouluisia mausteita, kuten kanelia ja kardemumma löytyi myös nenään. Miellyttävä ja mielenkiintoinen tapaus.

Tällainen blendien osiin hajottaminen on aina mielenkiintoista. Original avautui aivan erillä tavalla kun sai vertailla sitä valmistuskomponentteihin. Valitettavasti valmiissa tuotteesta huomaa kyllä jyväviskin osuuden turhan selvästi. Tässä vaiheessa iltaa oli aika jaloitella ja antaa henkilökunnan vaihtaa lasit tastingin toista osuutta varten.

Dew&Brew on konsepti, jota brändi on sosiaalisessa mediassa yrittänyt saada lentoon. Ideana on yhdistää Tullamoren tuotteita olueen. Piggotin mukaan juuri näin viskiä on Irlannissa aikoinaan juotu: työmiehet ovat suunnanneet tauolla / työpäivän jälkeen baariin ja ottaneet oluen ja kylkeen talon viskin. Tällä kertaa viskeinä toimivat Original, 12-vuotias ja vain lentokentiltä saatavan 55-prosenttinen Phoenix. Oluita lasiin kaadettiin kolmea sorttia: Karhun kolmosta, Maistilan Kairaa ja Guinnesia.

Ensimmäisenä viskit käytiin läpi Karhun perusgepardin kanssa. Kahden ensimmäisen kanssa Karhu toimi itseasiassa yllättävän hyvin: olut leikkasi viskien alkoholista potkua ja toisaalta häivytti bulkkilagerin huonoja ominaisuuksia taka-alalle. Olin tästä positiivisesti yllättynyt. Phoenixin voimakkaampi makumaailma puolestaan jyräsi Karhun. Maistilan Kaira toimi myös Originalin ja 12-vuotiaan seurana. Viskit veivät lopun katkerolta hiukan terää pois ja toivat tilalle mahtavan maltaisen ja tammisen vivahteen. Itse pidän ipastani brittityyliin hiukan maltaisempana, ja viski loihti Kairaan juuri näitä elementtejä lisää. Illan paras kombinaatio. Phoenix ei oikein tämänkään kanssa synkannut. Sekametelisoppa.

Viimeisenä maisteltiin kolmen viskin setti läpi Guinnesin kera. Tällä kertaa paras kombinaatio löytyy Phoenixin kanssa, jota en edellisillä oluilla saanut omaan suuhuni toimimaan. Guinnesin "vetinen" jälkimaku sai Phoenixin mausteisesta tykityksestä hyvin lisäpontta. Tykkäsin. Itseasiassa olut ja viski sopivat yhteen paljon paremmin kuin pelkäsin. Näitä parejahan pitää alkaa etsimään. Irkkuviskien hiukan kevyempi profiili voi olla oluen kanssa toimivampi, mutta kait näitä kunnon skoteillakin voisi kokeilla. Itse aion ainakin antaa idealla mahdollisuuden.

Kiitokset St. Michaelille järkkäilyistä ja Kevin Piggotille tastingin vetämisestä. Harvoin on saanut nauraa näin paljon tastingissa. Loppuun maksamattomia mainoksia: ensi keskiviikkona edellä mainitussa ravintolassa Laphroaig vs. Highland Park -kattaus ja heti perään torstaina VYS-only Macallan-setti, josta tarkemmat infot on jäsenille tupsahtaneet sähköpostiin. Molemmissa vetäjänä Jarkko Nikkanen. Menkää sinne, sillä itse en valitettavasti pääse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti