- Brugal Anejo
- Brugal XV Ron Reserva
- Brugal 1888
- Brugal Siglo de Oro
Alkuun Salonen veti hyvän perussetin rommin historiasta ja valmistuksesta. Muun muassa rommin imago merimiesten juomana sai selityksen: Euroopan valtioiden taistellessa Karibianmeren herruudesta Englannin laivasto ryösti järjestelmällisesti ranskalaisia aluksia. Näistä saaliiksi saadut alkoholit, lähinnä erilaisia brändy-johdannaisia, jaettiin sitten miehistölle palkkioksi. Kun merirosvousta alettiin pikkuhiljaa kitkemään alueelta, oli laivastossa jo totuttu tissutteluun. Sotasaaliksi saadut juomat korvattiin paikallisella sokeriruo'osta tislatulla rommilla. Sotilaan päiväannokseen kuului puolikas pintti sokeriruokopirtua. Myöhemmin alkoholin haittavaikutuksia kitkettiin laimentamalla pirtu vedellä. Vielä 1970-luvulla Englannin laivastossa nautittiin tätä perinnettä kunnioittaen päivittäinen grogi-annos. Mielenkiintoinen tarina, jota kuunteli mielellään.
Myös muita rommifaktoja käytiin läpi. Itselle tuli yllätyksenä, että myös rommiteollisuus repii tynnyrinsä bourbon-tuottajilta. Suurin osa rommista kypsyy hiukan hogsheadia isommassa ex-bourbon tynnyrissä. Myös sherrytynnyrit ovat Salosen mukaan kasvattaneet suosiotaan. Viskitislaamojen perään kuuluttama tynnyripula on siis hyvin monitahoinen kysymys, sillä rommibisnes ei mitään nappikauppaa ole.
 |
| Melassia |
Ilahduttavin osuus tastingissa oli Salosen mukanaan tuomat yllätykset. Rommin perusraaka-aine, melassi, tuli kaikille tutuksi ja sitä pääsi jopa maistamaan. Ja ah, se oli hyvää! Kuin suklaata ja lakritsia olisi sekoittanut toisiina. Maku muistutti todella paljon Snören lakritsinauhaa. Tämän makiaisen lisäksi oli tarjolla Brugalin "new makea". Reilu 90-volttinen sokeriruokopirtu kihahti kielellä kivasti. Vedellä jatkettuna liuottimen makeus pääsi mukavasti esille ja antoi hyvän pohjan rommien maistelulle. Näitä toivoisi näkevän maisteluissa enemmänkin.
Sitten itse ne rommit. Mitään erillisiä nootteja en uskalla lähteä suoltamaan, sillä maistami rommit voidaan laskea kahden käden sormilla. Muuta huomioita tuli kuitenkin tehtyä.
Vaikka Brugalin rommeihin ei heidän omien sanojensa mukaan sokeri lisätä, on rommin peruspaletti silti viskinjuojan suuhun todella makea. Kaikkia neljää rommia alleviivasi myös vahva tammisuus, sokerinen makeus ja mukava mausteisuus. Aloitusrommina toiminut ex-bourbonissa kypsytetty Anejo ei tuohon oikein mitään uutta tuonut, mutta hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyisenä juomana toimi minusta todella hyvin. Ei potkinut eikä purrut, vaikka kyllähän sieltä se pontikka vähän läpi maistui.
XV ja 1888 olivat saaneet osakseen hiukan sherryviimeistelyä. XV:tä on viimeistely PX-tynnyrissä kun taas 1888 on saanut osakseen rakkautta vanhalta Oloroso-tynnyriltä. Sherrytynnyrit olivat tuoneet molempiin hiukan enemmän syvyyttä ja alkoholin pistävyys loisti poissaolollaan. 1888, joka monen paikalla olijan suussa tuntui se kattauksen paras juoma olevan, oli selkeitä vivahteita myös lakritsin ja kaakaon suuntaan. Erittäin maistuvaa kamaa molemmat.
Kattauksen kruunasi Siglo de Oro, joka on kypsynyt noin 15-16 vuotta kahdessa erilaisessa bourbon tynnyrissä. Tämä oli jo todella suunmyötäistä kamaa. Aivan nauratti kuinka pehmeää voi alkoholi olla. Bourbontynnyristä oli jäänyt myös ripaus vaniljaa kruunaamaan tämä hieno juoma. Rommiksi hämmentävän hyvää!
Kokonaisuudessaan kattaus oli täynnä miellyttäviä yllätyksiä. Ainoa, mikä häiritsi oli makujen tietty yksioikoisuus. Kaikki neljä maistuivat lähtökohtaisesti hyvin samalta. Tottumattomalle maistelijalle saman rommitalon tisleiden eri nyanssit eivät oikein auenneet. Tämä ei toki ole rommien vika. Tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti