Lempilimonadini on Mountain Dew. Lempiviskini ei ole Tullamore Dew. Mutta ohjatut tastingit on herkkua ja tällä kertaa herkkua oli tarjoilemassa brändin global brand ambassador John Quinn. Siispä nokka kohti St. Michaelia. Samalle viikonlopulle sattui vielä "sattumalta" irkkufestaritkin, joten meno oli taattu.
Illan kattaus koostui seuraavista Tullamore Dewin tuotteista:
Tullamore Dew Original
Tullamore Dew Cider Cask
Tullamore Dew 12yo
Tullamore Dew Phoenix
Samalla kun maistelimme viskejä, John tarinoi brändistä, sen historiasta ja itse viskeistä. Mielenkiintoisinta antia itse valmistukseen liittyvät tarinat, kuten tislaamon 3+3+3 periaate. Tullamore näet käyttää kolmea eri tynnyrityyppiä (sherry, börbbä ja refill), kolmea viskityyppiä (potstill, jyvä ja yksimaltainen) sekä tietysti tislaa juomansa irkkutyyliin kolmeen kertaan.
Mielenkiintoista juttua oli tarjolla myös paikalle raahatusta Tullamoren travel retail -pullotteesta. Cider Cask kun on tietääkseni ainoa siideritynnyrissä kypsytelty viski, mitä maailmalta löytyy. Samalla se oli ainakin maistetuista Tullamoren viskeistä ainoa, joka on saanut kypsyä ns. blendattuna. Tynnyri kyllästetään sidukalla muutama kuukausi, jonka jälkeen viski lyödään kypsymään muutamaksi kuukaudeksi tynnyriin. Muut maistetut viskit sekoitellaan vasta pullotusta varten eri tynnyreistä. Kolmen eri viskityypin käyttö johtaa myös siihen, että 55-prosenttinen Phoenix ei ole saanut CS-merkintää kylkeensä. Vahvan jyväviskin käyttö tekee yhtelöstä mahdottoman.
Muutama yleishuomio maistetuista viskeistä jäi mieleen. Potstill-viski jättää parhaimmillaan todella miellyttävän marsipaanin maun suuhun. Pahimmillaan se muistuttaa märkää sanomalehteä. Erityisesti 12yo kärsi tästä märkä sanomalehti -syndroomasta. John mainitsikin, että kyseisessä viskissä pitäisi olla noin 55% potstill-viskiä. Phoenix tarjosi taas itselle uuden makukomponentin, jota en ole ennen viskistä maistanut: coca-cola. En tiedä oliko tämä hyvä vai huono juttu. Minusta mielenkiintoisin tapaus oli kuitenkin Cider Cask, joten siitä hiukan tarkemmat nootit alla.
Tullamore Dew Cider Cask 40%
Tuoksu: Makea ja hapokas. En tiedä johtuiko mainospuheista, mutta kyllä minusta tästä siiderin peruselementtejä löytää. Punaista omenaa. Ripaus tammea ja vaniljaa
Maku: Ilahduttavasti samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Punaiset omenat ja mausteet vaniljan johdolla hallitsevat palettia. Valitettavasti taittuu lopussa paloviinan ja märkien sanomalehtien suuntaan.
Ei minusta mikään tuhoon tuomittu tynnyrikokeilu. Nyt viski ei vaan ok nenästä huolimatta jaksa maaliin asti.
Kysyin lopuksi Johnilta vielä Irish Coffeesta ja Tullamoren suhteesta kyseiseen drinkkiin. Yleisesti hyväksytty totuus on, että alkuperäinen Irish Coffee tehtäisiin Tullamore Dewiin. John kuitenkin muistutti, että global brand ambassadorina hän ei ole ihan varma onko se hyvä vai huono asia. Viskiä kyllä menee kaupaksi, mutta viski, jota pitää sekoittaa kahviin ei ole välttämättä paras juttu brändin kannalta. Hän muistutti, että on myös hyvin mahdollista, että alkuperäinen Irish Coffee tehtiin johonkin Powersin viskeistä. Viihdyttävästä tarinasta huomasi, että tätä asiaa mies saa selittää työnsä puolesta harva se päivä. Tämän jälkeen oli hyvä poistua hymyssä suin muihin rientoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti