Kieli on keino tuottaa todellisuutta. Molekyylien tuottamat aistiärsykkeet yhdistyvät päässämme mielikuviin tai johonkin kokemaamme. Nämä mielikuvat konstruoidaan kielen avulla todellisuudeksi. Molekyyliyhdistelmästä X tulee mieleen banaani, toisesta taas omena. Kanssamaistelija voi sanallistaa nämä aivan eri tavalla.
Näistä alakäsitteistä viskinmaistelijoilla on tapana kohota kohti laajempia yläkäsitteitä. Meillä on täyteläisiä, suuria, lyhyitä ja monitahoisia viskejä. Hurjimmat määrittelevät makujen kokonaisuuksia jopa väreillä.
Yksi tällainen yläkäsite on vähemmän tunnettu. Jutilaviskejä ei nimittäin tule joka päivä vastaan. Jutilaviski tuo mieleen kesäiset grillijuhlat, palavan rasvan, miedon savun ja ripauksen rikkiä. Viskiä maistaessa pitäisi tulla ensimmäisenä mieleen Timo Jutilan ylitsevuotavat grillibileet.
 |
| Ny rillataan! |
Malliesimerkkinä jutilaviskistä voidaan pitää edellisessä postauksessani mainitsemaani Longrown 12-vuotiasta Society-pullotetta. Jutilaviskeillä on muutama yhteinen tekijä.
a. Yleensä kyseessä on raskaan sherrykypsytyksen osakseen saanut viski, jossa sherry lipsahtaa jo rikin puolelle.
b. Viskiin on käytetty savumallasta.
c. Kyseessä on tynnyrivahva tuote.
d. Perustisle sieltä öljyisemmästä päästä.
Jos vähintään kolme kohtaa löytyvät viskistäsi, on suuri todennäköisyys että käsissä on ihka aito jutilaviski.
 |
| Se on siinä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti