Maistossa rivi Campbeltown-maltaita

Pari viikkoa sitten tuli maisteltua kotioloissa kaverin viskikaapin sisältöä. Minullehan "ilmainen" viina maittaa, joten kutsusta ei voinut kieltäytyä. Teemana oli Campbeltown-maltaat eli suomeksi Longrowia ja Springbankia yhden Glen Scotian kanssa. Koko illan kattaus näytti tältä:

Glen Scotia 12 yo 46%

Sprinbank 10 yo (vuodelta 2011) 46%

Springbank 1993/2009 46%, Berry's Own Selection

Springbank 18 yo 49,7%, "SMWS 18th Anniversary Bottling"

Springbank "Sherrywood" 17 yo, 52,3%

Longrow 18 yo, 46%

Springbank 8yo, Springbank Society 2007/2016, 57,2%

Longrow 12 yo, Springbank Society 1996/2009, 57,6%

Ennen aina niin ihanan Springbankin viskejä oli illan isännällä heittää alkupalaksi Glen Scotian 12-vuotiasta. Glen Scotia on Campbeltownin vähemmän tunnettuja tislaamoja, jolla toki on pitkät perinteet. Useat omistajanvaihdokset läpikäynyt tislaamo on noin 500 000 litran tuotannollaan kärpässarjalainen eikä se ole onnistunut luomaan ympärilleen samanlaista kulttimainetta kuin  naapurinsa Springbank. 

12-vuotias 46-prosentin pullote tuli ulos minun tietojeni mukaan 2014, mutta ei ole enää osa tislaamon perusvalikoimaa. Bourbontynskää ja muutenkin perusmeininkiä. Sivuhuomiona sanottakoon, että toivottavasti etiketin suunnittelijalle ei ole maksettu palkkaa. Ylämaankarjaa tukka silmillä viskipullon kyljessä herran vuonna 2014, oikeasti?

Glen Scotia 12 yo 46%

Tuoksu: Taikinaa, leivontamausteita, liuottimia, häivähdys Cokista.

Maku: Leivontamausteet saa kaverikseen ripauksen pippuria, vaniljaa ja banaania. 

Hämmentävästi kokonaisuudesta tuli mieleen vehnäolut. Sellainen hiivainen banaanisuus kuvaisi hyvin viskiä kokonaisuutena. Itselle vehnäoluen ystävänä tämä toki kelpasi ja pidän tätä oivana perusmaltaana.

Sitten päästinkin pääruoan kimppuun.

Sprinbank 10 yo (vuodelta 2011) 46%

Tuoksu: Todella mineraalinen. Niin kuin jotain hedelmävissyä haistelisi, josta on ravistettu hiilihapot pois. Kunnon hedelmäsalaattia.

Maku: Mausteinen, merkittävän mineraalinen ja mahtavasti keltaista hedelmää. Näin nuoreksi viskiksi myös jälkimaku jaksaa kantaa. 

Kyllähän se taas hyvää oli. Olisi ollut ilo ottaa nyky kymppi tuohon viereen. Sitten refill sherrytynnyrissä majailleen indien kimppuun.

Springbank 1993/2009 46%, Berry's Own Selection

Tuoksu: Yrttejä, kukkaa, mentholia, mehiläisvahaa

Maku: Tammisuus tukee kivasti tuoksun lupaamia hennompia vivahteita.

Tästä tuli jotenkin syksyinen fiilis. Kokonaisuus toi mieleen syksyisen metsän kuolleine lehtineen. Vaikka ainesosat olivat hyvät, jäi tämä vähän kattauksen jalkoihin. Varsinkin kun seuraava viski oli niin herkkua.

Springbank 18 yo 49,7%, "SMWS 18th Anniversary Bottling"

Tuoksu: Ruutia, rikkiä, toffeista makeutta ja maitosuklaata. Suuri ja kutsuva.

Maku: Suuri ja pitkä makukaari, joka kätkee sisäänsä pippuria, rikkiä, toffeeta ja jopa salmiakkia.

Olen kirjoittanut tästä nootit aiemminkin ja niihin verrattuna tällä kertaa pisti nenään ja kieleen viskin rikkisyys. Se on ominaisuus joka ei kaikkia miellytä, mutta minusta se sopi viskiin loistavasti. Mistä tällainen "virhenootti" sitten viskiin on ilmestynyt? Vuoden verran vajaassa pullossa tekee toki viskille jotain, joten syytämme vaikka sitä. Tätä saa muuten vieläkin Alkosta.

Springbank "Sherrywood" 17 yo, 52,3%

Tuoksu: Punaista marjaa, rikkiä, etanolia, tammea.

Maku: Tanniinit iskee ikeniin, rikkisyys säestää taustalla. Erilaisia punaisia marjoja hedelmäsalaatin seassa.

Maittava viski ja hauskasti nosti hedelmäkorista esiin jotain muutakin kuin keltaisia hedelmiä.

Longrow 18yo, 46%

Tuoksu: Yllättävän raikas Longrowiksi, eli jäteöljyä vain ripaus. Sisupastillia ja keltaisia hedelmiä.

Maku: Ripaus Longrowille tyypillistä likaisuutta, jota itse kutsun jäteöljyllä kyllästetyksi autotallinlattiaksi. Pitkä jälkimaku, jossa suolainen salmiakki taittaa likaisuutta erittäin tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Longrowin savuisuuden rasvainen likaisuus on kyllä hämmentävää. Toki 18-vuotiaassa tämä on jo iän myötä tasoittunut ja esimerkiksi vanhan 14-vuotiaan OB:n tasoisiin sfääreihin ei päästä. Maukas ja tasapainoinen viski. Illan parhaat viskit oli kuitenkin vielä maistamatta.

Springbank 8yo, Springbank Society 2007/2016, 57,2%

Tuoksu: Alleviivaavan sulfiittinen. Vahaa, toffeeta, sitrushedelmiä ja suolaa. Intensiivinen ja lähes pelottavan hyvän tuoksuinen viski!

Maku: Nyt on isoa! Pitkä makukaari, jota hallitsee ruuti. Toffeeta, tammisuutta ja isolla kädellä tanniineja.

Longrow 12yo, Springbank Society 1996/2009, 57,6%

Tuoksu: Lihaisa. Tulee mieleen medium- sisäfilepihvi. Pippuria, öljyä, rasvaa, ruutia, sulfiittia, mahonkia. 

Maku: Ajatus sisäfileepihvistä säilyy myös maussa, mutta nyt päälle otetaan vielä huikka punaviiniä. Tanniinit jyräävät ikeeniin ja pihvin päälle poltetaan sikarit ja imeskellään pöydänjalkoja.

Voi herranjumala, mitä viskejä! Tykkään Springbankista/Longrowista noin muutenkin, mutta nämä Society-pullot olivat kyllä aivan käsittämättömiä. Jos perustisleistä on mahdollisuus saada tällaisia tynnyreitä jakoon, niin perusvalikoiman pullot kyllä sekoitellaan aika isolla kädellä konservatiivisemmiksi. Ja Springerin perusrange on minusta makuprofiililtaan sieltä rohkeimmasta päästä. 

Kiitos kaikille kanssamaistelijoille! Ja juokaa ihmiset Springeriä/Longrowia. Kaiken hypen keskelläkin vielä aliarvostettu tislaamo.