Näin veistelee Wikipedia punarinnasta. Sieppojen heimon ala-laji, viskisiepot, tunnistavat punarinnan paremmin Irlannin viskiylpeydestä, Redbreastista. Viskinä Punarinta ei ole kulkenut niitä perinteisimpiä polkuja. Alunperin Redbreast oli Jamesonin indiebrändi, jota Gilbey's pullotti. Yhteistyön hiivuttua Redbreast vaipui unholaan, kunnes vuonna 1991 se herätettiin henkiin. Tällä kertaa viski tehtiin itse, Skotlannin suurimmalla tislaamolla Middletonissa. 2005 julkaistun 15-vuotiaan lisäksi Redbreast tarjoaa 12-vuotiaan sekä tynnyrinvahvuisen viskinystävien iloksi. Tislaamon historiaan ja pure pot still -teknologiaan kannattaa tutustua tislaamon omilta sivuilta.
Yleensä irlantilaiset elämän vedet näkevät päivän valon modernin jatkuvan tislauksen ansiosta perinteisemmän erissä tapahtuvan tislauksen sijaan. Redbreast on pure pot still -viski. Kyseisessä tislaustavassa sekoitetaan mallastettua ohraa mallastamattomaan ja tislataan sen jälkeen single malteista tutulla kaavalla, mutta irlantilaiseen tyyliin kolmeen kertaan. Pure pot still -viskit ovatkin irlantilainen erikoisuus, eikä niitä minun tietojeni mukaan muualla valmisteta. Itselläni ei tule heti mieleen muita pure pot still -viskejä Redbreastin ja Green Spotin lisäksi.
 |
| Punarinnat liikkuvat yleensä pariskuntina. Uroksen tunnistaa pidemmästä jalasta. |
Tuoksu: Vaniljaa, tammea, kukkaa ja hunajaa. Vasta leikattua ruohoa?
Maku: Kompleksinen, hankala erotella eri makuja. Ikään kuin tuoksusta tunnistetut maut sekoittuisivat joksikin ihan muuksi. Jälkimaussa hentoa makeutta.
Tämä viski vaatisi ehdottomasti uuden kierroksen lasissa. Mausta oli todella hankala saada kiinni. Sinänsä miellyttävä viski, mutta ei lukeudu henkiläkohtaisiin suosikkeihini. Erikoisuudessaan sai kuitenkin harkitsemaan myös Green Spotin maistamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti