Kirjaston helmi. |
Kirjoittaja ei ole kuka tahansa kaduntallaaja. Lockhart toimi brittien diplomaattina ja agenttina useissa eri maissa. Erityisesti hänen Venäjän komennuksensa on jäänyt historiankirjoihin. Hänet vangittiin hänen oltuaan mukana Leninin salamurhaamiseen tähtäävässä salajuonessa, mutta britit saivat neuvoteltua hänet vapaaksi hiukan ennen kuolemantuomiota. Lockhart lyötiin ritariksi 1943.
Mitä entisellä agentilla ja diplomaatilla on sanottavaa viskistä? Paljon. Balmenachin tislaamolla kasvanut Lockhart ei yritä kirjassaan luoda historiankirjoitusta lähdeviitteineen, vaan maalaa lukijan eteen yhden miehen ja juoman välisen rakkaustarinan. Henkeen ja vereen skottilaiselle Lockhartille viski on skottilaisuuden symboli ja skottilaisen mielenlaadun kuvastin. Juuri tämä pyyteetön rakkaus viskiä kohtaan saa kirjan elämään viskinystävän käsissä.
Itseäni ei Lockhartin lapsuuden muistelot hirveästi sytyttäneet, vaikka mielenkiinnolla ne luinkin. Kirjan suurin ansio on skottilaisen sekoiteviskin nousun ja vaiheiden kuvaaminen. Mielenkiintoiset kuvaukset ajalta, jolloin viskiteollisuuden onnensoturit ensi kertaa kokeilivat siipiään Skotlannin ulkopuolella, maistuivat ainakin allekirjoittaneelle. Samalla voi sivistää itseään mielenkiintoisilla viskifaktoilla. Vai tiesitkö sinä, mikä viski otti ensimmäisenä käyttöön kierrekorkin tai miksi viskiä pitää Skotlannissa kypsyttää vähintään kolme vuotta, että sitä voidaan kutsua viskiksi?
Lockhartin teos on erilaisuudessaan loistava. Mielellään lukisin enemmänkin tämän tyyppisiä kirjoja viskistä ainaisten "1987630 viskiä joista sinun tulee maistaa ennen kuolemaasi" -listausten sijaan. Otan mielelläni kirjallisuusvinkkejä vastaan. Tulevaisuudessa ehkä juttua myös muusta viskikirjallisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti