Finlagganin mysteeri kietoutuu sen nimen ympärille. Sen nimistä tislaamoa ei Skotlannissa saati Islayn saarella ole olemassa. Finlagganilla viitataan nykyisin raunioutuneeseen Finlagganin linnaan, joka oli aikoinaan Lord of the Islesin komentopaikka. Lord of the Isles on historiallinen arvonimi Skotlannin läntisten saarien hallitsijalle. Paikan historiaan voi tutustua täältä.
Käytännössä Finlaggan on indiepullote. Sitä pullottaa The Vintage Malt Whisky Company, joka pullottaa myös muita viskejä. Finlaggan eroaa normaalista indieviskistä siinä, että siinä ei kerrota, mitä viskiä pullote sisältää. Ainoastaan tisleen alkuperä, Islayn saari, annetaan maistelijan ihmeteltäväksi. Loput viskin alkuperästä jää mielikuvituksen ja salapoliisityön varaan. Mielenkiintoista spekulaatiota viskin alkuperästä on kerätty muun muassa tänne. Nopealla googlauksella en saanut selville, miksi Finlagganin alkuperä pidetään mysteerinä. Onko kyseessä pelkkä markkinointitemppu?
 |
| Taka-alalla Springbank odottaa vuoroaan päästä lasiin ja blogiin. |
Finlaggan Old Reserve
Tuoksu: Perus Islay-elementit savu ja turve vahvasti läsnä. Muita saaren tuotteita vahvempi mallasmainen vanilja puskee myös läpi. Erittäin miellyttävä.
Maku: Samoja elementtejä kuin tuoksussa, mutta hämmentävän mietoina. Ihan kuin viskiä olisi jatkettu runsaasti vedellä. Tuoksun antamiin odotuksiin nähden pettymys.
Jos oletetaan, että kyseessä on suhteellisen nuori viski, on Finlaggan hämmentävä kokemus. Siinä ei ole nuorille viskeille tyypillistä ärhäkkyyttä, vaan maku on vallan pehmeä. Sen sijaan mielikuva vedellä jatketusta Islay-viskistä on todella vahva. Omat kokemukset Finlagganista puoltavat internetin huhumyllyn teoriaa siitä, että Finlagganiin tungettaisiin saatavuuden mukaan eri single maltteja. On vaikea uskoa, että esimerkiksi Jim Murray olisi antanut minun lasissani käyneelle Finlaggan Old Reservelle huippupisteitä, niin vetisen laimea mielikuva siitä jäi. Yhtä kaikki, suosittelen kokeilemaan ja muodostamaan oma, ja siten oikea, mielipide.
"Mielipiteesi ei voi olla väärä, sillä se on sinun omasi." -Timo Soini
Hei, Mietiskelit yllä, miksi Finlagganin (ja monen muunkin indiesinkun) alkuperätislaamoa ei ilmoiteta. Useimmiten piilottelu johtuu joko siitä, ettei tislaamo halua nimeään käytettävän, tai sitten siitä, että viskin alkuperä - kuten spekuloitkin - vaihtelee saatavuuden, sopimuskausien tms. mukaan.
VastaaPoistaTislaamot, jotka pullottavat viskiään myös itse, saattavat nähdä kaupallisesti ongelmallisena, että indiepullottaja, jolle on tarkoitus "pukata" vain ylijäämätuotantoa, pääsisi omassa markkinoinnissaan hyödyntämään tislaamon nimeä ja tavaramerkkiä. Ja toisaalta jos halutaan luoda indiebrändi, eikä ole varmuutta toimitusten jatkumisesta yhdeltä ja samalta tislaamolta, on järkevämpää jättää alkuperä yksilöimättä. Suurin osa kuluttajista ei kuitenkaan huomaa muutosta, kunhan nimi etiketissä säilyy ennallaan.
Vastaamisen varjolla tuli nyt myös tilaisuus kiittää persoonallisesta blogista. Asiapitoisia ja pohdiskelevia tekstejäsi on miellyttävää lukea. Tyyliä tekisi jopa mieli kutsua akateemiseksi - sanan positiivisessa merkityksessä. Tarjolla on aina sopiva annos faktaa, eikä maistelunooteissa päädytä mustavalkoisiin hyvä/huono -tuomioihin (ainakaan ilman perusteluja).
Kiitoksia asiantuntevasta palautteesta. Tuo indiepullottajien tapa ilmoittaa viskin alkuperä on kyllä mielenkiintoinen. Tislaamot elävät niin vahvasti brändinsä ympärillä, että on selvää ettei brändin markkina-arvoa haluta indiepullottajille luovuttaa. Suurin osa indiepullottajista kuitenkin ilmoittaa viskin alkuperän, tietysti pienellä präntillä ja neutraalilla fontilla. Onkohan näille olemassa jotain standardia vai ovatko nämä aina sopimuskohtaisia?
PoistaItse en heti tätä mainitsemaasi "ylijäämä" argumenttia lähtisi allekirjoittamaan. Ns. mysteeri maltaita on kuitenkin olemassa hyvinkin iäkkäitä (esim Port Askaig) ja moni niistä, Finlagganin tapaan, on saanut erinomaisia arvosteluita. Sen sijaan saatavuuden rajallisuuden ja mysteeri maltaan brändäys mahdollisuuksien luulisi painavan vaakakupissa paljonkin. Yhtäkaikki, erittäin mielenkiintoinen aihe, josta lukisi/kuulisi mielellään lisää!
Hei taas, Viittasin tuolla hieman kärjekkäällä sanalla "ylijäämätuotanto" siihen viskiin, jota tislaamo ei itse halua/voi/viitsi pullottaa omalla tavaramerkillään. Laatuun ei ollut tarkoitus ottaa kantaa; sehän on monen pullotteen kohdalla ollut hyvä ja joskus erinomainenkin.
PoistaEsim. Ardbegilla on tilanne ymmärtääkseni ollut jo useiden vuosien ajan se, että koko tuotanto menee omiin single malt -pullotteisiin, eikä indiesopimuksia yksittäisistäkään tynnyreistä enää tehdä. Toisaalta vaikkapa Glenfarclasilta tuntuu riittävän viskiä miltei joka lähtöön, ja todella moni keskieurooppalainen ns. supermarketsinkku on lähtöisin tältä tislaamolta, vaikkei sitä etiketissä kerrotakaan.
Alkuperän ilmoittamiseen ei minun tietojeni mukaan ole minkäänlaista standardia, vaan asia riippuu aina siitä, mitä tislaamon ja pullottajan välillä sovitaan (ts. salliiko tislaamo nimensä käyttämisen ja haluaako pullottaja sitä käyttää).
Vaikka alkuperää ei virallisesti ilmoitettaisikaan, siitä liikkuu useimpien pullotteiden kohdalla enemmän tai vähemmän varmoja huhuja. Port Askaigien alkuperän on tislaamoltakin välillisesti myönnetty olevan Caol Ila, joten tuo lienee jo enemmän tieto kuin uskomus. Toisaalta sitten Finlaggan on yhdistetty paitsi Laphroaigiin, joskus myös Lagavuliniin tai Caol Ilaan, ja Smokeheadin on huhuttu olevan milloin Ardbegia, milloin Caol Ilaa. - Ei näistä aina ota selvää!
Kiitos tarkennuksesta I.R.
PoistaOsaatko lonkalta nimetä näitä "markettisinkkuja" joihin Glenfarclasia on tungettu? Mielenkiinnosta voisi kokeilla lasiinsa moisia hankkia. Port Askaigin Caol Ila kytkökset herättivät kyllä kiimaa viikonlopun suhteen. Tuolloin olisi tarkoitus Askaigin 17-vuotiasta pullo aukaista.
Mm. nimet Blairfindy, Ballindalloch, Speyside Malt, Speyside's Finest ja Speyside Single Malt pullon kyljessä tarkoittavat käytännössä aina Glenfarclasia.
Poista