Laphroaig Kolmipuu

Todellisuuspako erilaisten päihteiden avulla on kiinteä osa ihmiseloa. Hurjimmat teoriat pitävät ihmisen halua päihtyä syypäänä metsästäjä-keräilijäkulttuurin loppumiselle ja siirtymiselle viljelykulttuuriin. Karikaroidusti; minäkin näpyttäisin näppäimistön sijaan tuluksia ilman ihmisen rakkautta alkoholiin. Pilke silmäkulmassa voidaan sanoa Laphroaigin tislaamon olevan osa tätä ikiaikaista jatkumoa.

Laphroaigin historia ylettyy 1700- ja 1800-lukujen taitteeseen. Tuolloin paikalla aloittivat karjan kasvattamisen Johnstonin veljekset Donald ja Alexander. Alueen perinteitä kunnioittaen karjalle kasvatetun viljan ylijäämästä tislattiin viskiä. Laphroaigin tapauksessa viski oli erityisen hyvää, eikä vähiten erinomaisen vetensä ansiosta. Maineen kasvaessa viskin valmistus kävi karjankasvattamista tuottoisammaksi ja vuonna 1815 syntyi virallisesti Laphroaigin tislaamo. Laphroaigin mielenkiintoiseen historiaan voi tutustua lisää täältä. Tislaamosta on kirjoitettu myös ilmeisen laaja historiateos The Legend of Laphroaig.

"Lappari" tarjoaa kirjoitushetkellä perusrangessaan seitsemää eri pullotetta. 10-, 18- ja 25-vuotiaiden lisäksi tarjolla tynnyrinvahvuista, Quarter Caskia ja sherrykypsytettyä (PX) Islay-mannaa. Tällä kertaa keskitymme siihen seitsemänteen eli Triple Woodiin. Tislaamon tarjontaan kannattaa syventyä heidän kotisivuillaan.

Lapparin Kolmipuu on nimensä mukaisesti kypsynyt kolmessa eri tynnyrissä. Ex-bourbontynnyrin jälkeen viski käy mutkan Lapparin uudelleen lanseeraamassa Quarter Cask -tynnyrissä. Viimeinen silaus viskiin tulee Oloroso-sherrytynnyristä. Ei puhuta siis mistään yksinkertaisesta prosessista ennen kuin tämä ikämerkitsemätön herkku lasiini pääsi. Hauskaa tynnysekoilusta tekee se, että Laphroaigin tislaamon johtaja Iain Hendersonin on todennut sherrytynnyreistä: "Kun minä haluan pullollisen sherryä, minä ostan sellaisen." (Broom 2000, s.74.)  Tällä kertaa kokeilut eivät kuitenkaan tunnu menneen hukkaan.

Laphroaig Triple Wood

Tuoksu: Muita maistamiani Lappareita vähemmän savua&turvetta ja enemmän mallasta. Voltteihin ja oletettuun nuoruuteen nähden pehmeän oloinen. Sokeria ja vaniljaa.

Maku: Tekstuuriltaan viinimäisen kermainen, miellyttävän pehmeä tuttavuus Lappariksi. Lisäksi itselle niin rakas vaniljasikarimainen vivahde sekä sitä savua ja turvetta. Jälkimaku lyhyehkö.

Todella positiivinen yllätys. Mitään turve- tai savupommia ei kannata odottaa. Kyseiset elementit ovat pääruoan sijasta vain yksi osa tätä Laphroaig-kattausta. Hienostunut ja paksu suutuntuma antaa viskille viimeisen silauksen. Vaikka on Quarter Caskin kanssa aivan eri ääripäätä, nousee Triple Wood edellä mainitun kanssa minun henkilökohtaiseen Laphroaig top kakkoseen. Pesee 10-, 15- sekä 18-vuotiaat OB:t mennen tullen.

P.S. Viimeisen lause aiheutti viskiystävissäni naurua ja epäuskoa. Tämä on kuitenkin rehellinen mielipiteeni. Mainittakoon kuitenkin, että en rinnakkain ole QC:ta tai Triple Woodia esimerkiksi 15-vuotiaan kanssa maistanut.

P.P.S. Sattumalta katselin Laphroiagin Facebook-sivuja, kun omalla saitillaan niitä mainostivat. Kivoja kuvia ja muuta infoa vierailun arvoisesti. Pitää katsastaa muidenkin tislaamojen tilanne sosiaalisessa mediassa.