Sauna on suomalaisille pyhä paikka. Siellä on synnytetty, hoidettu sairauksia ja tehty ulkopolitiikkaa. Vielä oma äitini on ikäluokkaa, joka on ensimmäiset itkunsa saunassa päästänyt. Vanhan sanonnan mukaan jos sauna, viina ja terva eivät auta, on tauti kuolemaksi. Tukkikämppien kirjoittamattomaan etikettiin kuului kaksi asiaa: nukkuvaa miestä ei saa herättää eikä saunassa saa puhaltaa niskaan. Toisen maailmansodan aikaista suomalaissotilaiden hyvää terveydentilaan on selitetty kenttäsaunojen suomalla hygienialla.
Saunominen on aina ollut myös ainutlaatuinen sosiaalinen tapahtuma. Etiketit, tittelit ja vallan symbolit on riisuttu vaatteiden mukana pukuhuoneeseen. Saunassa on voitu puhua asioista, joista muuten ei puhuta. Itselle saunomisen tärkein funktio on juuri tässä. Kuumasta en ole liiemmin koskaan pitänyt ja usein illanistujaisissa hörpin olutta juuri alalauteen puolella. Sosiaalisessa mielessä saunominen muistuttaa paljon hyvän viskin nauttimista. Silloin ei katsota kelloa eikä sanota pahaa sanaa paikallaolijoista. Tilanteeseen kuuluu tietty hiljainen arvokkuus ja kunnioitus rituaalia kohtaan.
Niin kuin kaikkiin hyviin juhliin, myös viskipikkujouluihin kuuluu oleellisena osana saunominen. Koska viskin nauttiminen saunassa ei tuntunut hyvältä idealta, piti saunaan keksiä jotain muuta ohjelmanumeroa. Jokainen on varmasti jossain elämänvaiheessa kokeillut oluen heittämistä kiukaalle. Miksi ei siis kokeiltaisi viskiä? Ja siitä se idea sitten lähti.
Testissä oli blogissa aiemmin esitellyt Balblair 97 ja Yamazaki 10yo. Kokeilimme erilaisia sekoitussuhteita veden kanssa ja huomasimme viskin voiman myös saunassa: tuoksu puskee lähes minkä tahansa vesimäärän läpi. Ja minkä tuoksun se tarjosikaan! Erityisesti Balblair 97 noin neljän sentin annoksina löylyvesiämpäriin oli kuin lottovoitto ja suihinotto samaan aikaan: taivaallista. Makean hunajainen mallas täytti saunan ja ainakin me olimme vakuuttuneita. Yamazaki toimi hiukan heikommin, mutta hyvät tuoksut sekin antoi. Aiemmin olen kokeillut Glenfiddichin 15-vuotiasta, joka antoi sekin oivat tammiaromit löylyjen jatkeeksi. Vaikka ajatus saattaa viskin tuhlaukselta tuntua, suosittelen kokeilemaan!
***
Jossain vaiheessa pikkujouluiksi kutsutut bakkanaalit päätyvät, varsinkin pienellä porukalla, Youtube-videoiden katseluun. Mitä viski-ihmiset katsovat kyseisestä videopalvelusta? Jossain vakavampihenkisessä tilaisuudessa verkkokalvoilla olisi voinut tanssia vaikkapa Ralfyn vierailu Springbankin tislaamolla, mutta ei pikkujouluissa. Ainakin itselleni suurimpia naurunpyrähdyksiä on aiheuttanut viskivideoiden saralla mies nimeltä Richard Patersson. Whyte & Mackayn master blender on rautaisen ammattitaidon lisäksi todellinen supliikkimies. Videot ovat jotain opetusvideon ja stand-up komiikan välimaastosta ja saavat suupielet ylöspäin, jopa ilman viskin suomaa arvostelukyvyn laskua. Alla muutama esimerkkilinkki:
How to Drink Whisky like a Sir?
How to taste Whisky with Richard Patersson
Ainakin omassa tuttavapiirissä Paterssonin lausahdukset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä. Hänen viisaisiin sanoihinsa on hyvä lopettaa myös viskipikkujouluja käsittelevä sarjani. Ensi kerralla jotain ihan muuta!
"Six times I've ruined my Whisky. Six times!"
-Richard Patersson
Loistavaa! :)
VastaaPoistaTodella hyvä idea perinteisten tastingien rinnalle; viskilöylyt. Tuosta on hyvä aloittaa tarkempi analyysi eri lopetusten ja kypsytysten välillä. Mielenkiintoista on muuten varmasti kanssa kokeilla eri ikäisiä viskejä eli onko iällä väliä. Testasitteko eri laudekorkeuksia kanssa?
Kyllähän se joku vertikaalitasting pitäisi asian suhteen järjestää. Vaikka Teerenpelillä! Siinäpä oiva markkinarako - löylyviski from Finland. Laudekorkeuksista ylälaude oli se suosituin viskinhaistelun suhteen. Perusfysiikkaa on myös hyvä tuntea. Nurkkapaikkojen ja keskellä istumisen välillä oli iso ero.
VastaaPoista