Nykyään paremmin The Creative Whisky Companyn perustajana tunnettu Stirk on hankkinut kirjalliset kannuksensa toimittajan hommilla (Whisky Magazine) ja kirjoittamalla Malt Whisky Guiden (2002). Hauskaa pitää käsissään kirjaa kirjoittajalta, joka on myöhemmin myös saanut sinut hairahtumaan viskin saloihin. Ensimmäinen omistamani single malt oli nimittäin The Creative Whisky Companyn Exclusive Rangen Clynelish 12yo.
Valitettavasti kirjan alusta asti on selvää, että Stirk ei ole historioitsija. Perinteisesti historijoitsija menee arkistoon, analysoi materiaalin valitsemillaan metodeilla ja kirjoittaa analyysin paperille. Stirk näyttää unohtaneen kaksi viimeistä vaihetta kokonaan. Kirja on täynnä loputtoman pitkiä aikalaislähteiden suoria lainauksia, kirjeitä, lehtikirjoituksia ja niin edelleen. Aikalaislähteiden esittely tuo sinänsä eloa tekstiin, mutta Stirk ei ole vaivautunut koostamaan lähteiden esille nostamista pointeista omaa leipätekstiä lähes ollenkaan. Suurimman osan arkistomateriaalista saisi huoletta heittää liitteisiin tai pois, ja loput olisi pitänyt mielestäni lyhentää niin, että se tuo kirjailijan hakeman pointin esiin, ei muuta. Tällaisenaan kirja on liian raskas luettavaksi ilman hampaiden kiristystä.
Oman raskauden tunteensa teokseen tuo vieraskieliselle lukijalle arkistomateriaalin kieli. Vaikka teollinen vallankumous lähti liikkeelle juuri brittien toimesta, eivät he muistaneet keksiä pistettä vielä ennen toista maailmansotaa. Ei-natiiville lukijalle mammuttilauseiden idean ymmärtäminen pisteeseen asti on joskus aika haastavaa.
Toki kirjalla on myös hetkensä. Ne hetket ovat käytännössä ne, kun Stirk ei pysty esittelemään arkistoaarteitaan. Tämä tarkoittaa kirjan alun alueen historiaa pohjustavaa pätkää ja lopun yhteenvetoa. Myös hieno kuvamateriaali ja muutamat liitteistä löytyvät arkistomateriaalit ovat mielenkiintoista ihmeteltävää. Tämä on hyvä esimerkki Stirkin teoksen heikkouksista - saman tyylinen teksti hymyilyttää liitteissä, mutta saa verenpaineen nousemaan leipätekstissä.
Tämän lisäksi on todettava, että kaikkine huonoine puolineen kirja on silti informatiivinen. Opin paljon Campbeltownin tislaamojen historiasta ja sain muodostettua kokonaiskuvan alueen viskiteollisuuden muuttumisesta tulppaaneiksi. Harvoin sitä on vain pitänyt siirtää päähänsä näin raskaalla tavalla.
Loppuyhteenvetona sanottakoon, että kirja oli minulle todella iso pettymys. Jos pitkän odotuksen jälkeen saa käsiinsä harvinaisen kirjan aiheesta, josta liiemmin ei ole tekstinpätkiä ole saatavilla, on todella outoa joutua lukemaan kirja väkisin loppuun. Kirja on kuin mummo esittelisi hienoja uusia villalankojaan, mutta unohtaisi innostuksensa vallassa kutoa ne kuuluisat villasukkansa.
***
Loppuun vielä julkisesti arvioni minulle Bowmore-tastingin jälkeen käteen lyödystä mysteerisamplesta, jonka unohdin jälleen kuvata.
Mysteerisample mallia Arto
Tuoksu: Maitosuklaata, mausteita, hiukan hyökkäävän oloinen.
Maku: Makupalettiin tanssii hedelmiä, suklaata ja jotain tikkumaista. Mausteisuus säilyy erityisesti jälkimaussa.
Oletettavasti nuoren ja raa'ahkon viskin veikkaisin olevan jonkinlainen New/Virgin Oak -viritelmä. Myös erittäin haalea väri viittaisi tähän. Heitetään sen kummemmin miettimättä ilmoille Glen Gariochin Virgin Oak, kun se on vielä suhteellisen tuorekin tapaus markkinoilla. Innolla odotamme, vietiinkö ns. pässiä narussa vai alanko viettämään syntymäpäiviäni 25. tätä kuuta.
Todettakoon vielä, että yhtäkkiä vain päässäni naksahti ja sisäinen hipsterini heräsi. Instagram-räpellyksiäni voi ihastella nimimerkin justpeatit alta. Tarkoituksena on kuvailla hiukan viski- ja teejuttuja, joista ei välttämättä jaksa blogia vääntää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti