Ystävänpäivän yllätystasting: Johnnie Walker blendit

Sen lisäksi, että viski paranee aukaistussa pullossa, on myös juomaseuralla väliä. Huono viski hyvässä seurassa päihittää hyvän viskin huonossa seurassa. Hyvä viski hyvässä seurassa on taas jokaisen harrastajan tavoite. Kun joukko pitkäaikaisia ystäviäni päätti ystävänpäiväviikonloppuna suunnata lappiin mökkeilemään, päätin järjestää perjantain alkuiltaan pientä tastingia. Suunnitelmat pidin salassa ja totesin alkuillassa olevan "eventtiä". Reppuun löin viskiummikoille ihmeteltäväksi syksyllä hankkimani Johnnie Walker "The Collection" -boksin, jonka sisältä löytyy seuraavat herkut:

Black Label 12yo

Green Label 15yo

Gold Label 18yo

Blue Label

Taustalla oli ideana päästä myös itse Walker-blendien makuun. Olin ennen tastingia maistanut ainoastaan Green Labelia. Jopa "ryyppyviskien" ykkönen (terveisin: isojen poikien tietotoimisto), mustaetikettinen Kävelijä oli jäänyt maistamatta.

Pojat pääsi ehjin nahoin kotiin.

Tastingin ideana oli alkuun tutustuttaa ihmisiä muutamiin perusmakuihin, mitä yksimaltainen viski voi tarjota ja sen jälkeen hyökätä blendien kimppuun. Suunnitelma oli huono, sillä jo bourbon- ja sherrykypsytysten eroja tarkastellessa osa yleisöstä totesi, että "hyvää viinaa", joi lasit tyhjiksi ja painui saunomaan. En ala syyttämään, sillä onhan tämä omanlaista hifistelyä. 

Porukan pienentyessä nostettiin päätähdet pöydälle ja aloimme maistella. Kirjailin ylös muutamia omia ja yleisön mietteitä viskeitä:

Johnnie Walker Black Label 12yo

T: Mallasta, laakerirasvaa, kevyttä pippuria.

M: "Pontikkaa", omenoita, kevyttä kukkaisuutta. Ohut ja yllätyksetön.

Johnnie Walker Green Label 15yo

T: Omena, nahka, tammi ja sitrukset.

M: Hienossa balanssissa hedelmiä, mausteita ja nahkaa.

Johnnie Walker Gold Label 18yo

T: Hunaja/mesi, kukkaisuutta, pippuria.

M: Miellyttävän öljyinen, tasapainoinen kuin Rukajärven Enni, turvetta, hunajaa sekä sitrusta.

Johnnie Walker Blue Label

T: Kompleksisen oloinen, kevyttä savua ja hunajaa.

M: Yllättävän tymäkkää turvetta, pippuria ja savua ja silti kevyt. Katoaa suusta ikään kuin varkain. 

Eivät saaneet Walkerit minua käännytettyä blendien ystäväksi, mutta eiväthän nämä huonoja olleet. Gold Label oli suorastaan erinomainen ja taisi olla koko muunkin porukan suosikki. Ainakin hintansa puolesta legendaarinen Blue Label ei päässyt lähellekään samalle tasolle. Myös Vihreä ja Musta maistuivat "aevan hyviltä", sanoisi savolainen.

Jäikö kattauksen perusteella sitten uusia viskinystäviä ns. koukkuun? Ehkä, ehkä ei, mutta tastingin järjestäjää miellytti ainakin seuraava kommentti: "Nyt huomasin eka kertaa, että viskien maussa on eroja." Tämä saattaa olla pieni askel ihmiselle, mutta suuri askel viskiysteiskunnalle.

Loppuun todettakoon käännynnäisten etsimisen olevan kuin huumediilerinä toimiminen: ensimmäinen drami on ilmainen. Ja kehutaan vielä sitä Johnnie Walkerin tv-mainosta, kun niin on Walkerista puhuttaessa tapana. Eräs ystäväni aikoi järjestää "viski-illan" mainoksen nähtyään. Koskaan ennen hän ei ole viskiin koskenut. Don Draperia hymyilyttäisi. Mainoksen perusteella sai kerrottua myös olennaiset asiat Johnnie Walkerin tarinasta. Keep Walking!