VYS-only - 12 Bowmorea

Vanhana kommunistina en ikinä katso pahalla, kun kapitalismin rattaisiin kapuloita heitellään, mutta kyllähän tuo alkoi vannetta kiristämään kun ilmoitus Norweigianin lakoista ilmestyi eetteriin. Syy tähän oli yksinkertainen, ensimmäinen Oulun ainoastaan Viskin ystävien seuran jäsenille tarkoitettu tasting oli vaakalaudalla. Hiljainen iltarukous ja kolme uhrattua neitsyttä myöhemmin kaikki kuitenkin järjestyi, ins Allah, kun lakko peruuntui viime hetkillä. Näin VYSsin suurmestari Jarkko Nikkanen pääsi olemaan nisäkäs, joka ei osaa lentää, mutta lentää silti, ja saapumaan Ouluun tastingia vetämään.

Illan kattauksena oli sama kuin muutama kuukausi takaperin Helsingissä. Tusina Bowmorea ja vielä muutama extra päälle. Uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet, että oululaiset polveutuvat suoraan tilhistä, joten Helsingin tapaan mitään ruokailua ei ollut tarvetta järjestää. Lisäksi perimätieto tietää kertoa, että harrastajat eivät viskistä humallu, joten tässäkin valossa kattaus oli järkevä ja hyvin mitoitettu.

Bowmore Black Rock 40%
Bowmore Gold Reef 43%
Bowmore 17yo White Sands 43%
Bowmore Surf Screen Printed Label
Bowmore 6yo Feis Ile 2006 57,4%
Bowmore 7yo Feis Ile 2007 57,1%
Bowmore 8yo Feis Ile 2008 57,4%
Bowmore 9yo Feis Ile 2009 57,1%
Bowmore 15yo Feis Ile 2012 55,4%
Bowmore Feis Ile 2013 56,5%
Bowmore 1997/2013 Hand Filled 55,5% Cask 23
Bowmore 1997/2013 Hand Filled 53,2% Cask 1215
Bowmore 1997/2013 Hand Filled 54,1% Cask 961
Bowmore CS Screen Printed Label

Tasting täräytettiin käyntiin lyömällä nykyinen travel retail -sarja riviin. Black Rockin, Gold Reefin ja Whiste Sandsin tehtävänä oli muistuttaa makunystyröitä nyky-Bowmoren hienouksista ja vivahteista. Black Rock olikin nenään yllättävän lupaava: hapan, vegetaalinen ja taisi siellä jotain marjakiisseliäkin olla. Valitettavasti maku oli todella valju ja mitään sanomaton. Lyhyt ja raa'an oloinen. Reilu 30€ litralta tosin kertonee kaiken tarvittavan. Varsinkin nykyisillä markkinoilla.

Gold Reef ei suuri parannus Black Rockiin ollut. Hiukan pidempi jälkimaku ja tietty ryhdikkyys kuitenkin riitti vetämään näistä kahdesta pidemmän korren. Kolmikon ylivoimainen ykkönen oli 17-vuotias White Sands. Bowmoren 17-vuotiaat ovat ainakin ennen omaan suuhuni maistuneet ja tämä hiekkaversio on kuitenkin ilmeisesti vanhojen 17-vuotiaiden henkinen jatke. Terva, sitrukset, mallas ja mukavat parfyymiset nootit herättivät hymyä jo ennen maistoa. Suussa viski pysyi hyvin tasapainossa ja sitruksien, maltaiden ja pippurien leikki oli todella miellyttävää. Loppuun viski vielä kuivui hiukan jo herukkaan vivahtavasti. Ostaisin.

Tähän väliin Jarkko kaivoi repusti päivän ensimmäisen yllätyksen. Screen printed labelin Surf sai toimia siltana nykyisen travel retail -pullojen ja Feis Ile -setin välillä. Ja voi pojat nämä vanhat Bowikat toimii. Surfkin on todella yksinkertainen viski. Siitä ei napata kymmeniä erillaisia nootteja, eikä siitä taiota vedellä hirveämmin lisäaromeita. Mutta, kun ne perusasiat ovat kunnossa, ei mitään kikkailuja tarvitse. Makea, silti mahtavan suolainen. Herukkaa, laventelia ja jälkimaussa kuivaa turvetta. Kuiskaus menneisyydestä. Miellyttävä, mutta niin haikea.

Tämän jälkeen siirryttiin sitten festivaalitunnelmiin. Feis Ile -festivaaleille pullotettuja Bowikoita oli jonossa jopa kuusi. Neljä ensimmäistä näistä noudattivat seuraavaa kaavaa: Ikä on festivaalivuoden viimeinen numero (X), hinta X*10 ja pullotusmäärä X*100. Eli, ensimmäisenä maistoon päässyt Feis Ile 2006 oli 6-vuotias, maksoi 60£ ja niitä laskettiin myyntiin 600 kappaletta. Ensimmäinen bourbon-kypsytetty Feis Ile olikin aika tapaus. Useat pitivät tätä kattauksen top-3 viskinä, mutta omaan suuhun tämä ei oikein taittunut. Tosin, johtuen lähinnä siitä, että oli parempaakin tarjolla. Huono viski tämä ei missään nimessä ollut. Nenään se muistutti etäisesti riisipuuroa appelsiinihillolla. Suussa mukaan tuli vielä ripaus salmiakkia. Vedellä erilaiset keltaiset hedelmät pääsivät paremmin esille ja viskistä kuoriutui oikein menevä bourbon-kypsytetty Bowikka.

Tämän jälkeen ihmeteltiin Feis Ile 2007 -pullotetta, johon makua oli antanut 1st fill sherrytynnyri. Ja aikamoinen pommi se olikin! Monen mielestä tämä oli aivan liian makea ja sherryinen, mutta minulle kelpasi. Paras Feis Ile -pullote koko kattauksessa. Sitä kuuluisaa rusinavellin ja pyörän sisäkumin sekoitetta. Pekka Siitointa lainaten: siitä minä nautin.

Nautinto oli myös Feis Ile 2008. Limousinin alueen tammitynnyriin lyöty herkku olisi normaalisti päätynyt konjakin kypsytykseen, mutta nyt kävi näin. Ja hyvä että kävi. Tynnyri oli antanut viskiin mukavia suklaan sävytteisiä nootteja, kera mausteiden ja vahvan tammen. Kuitenkaan tynnyri ei ollut jyrännyt viskiä yli, vaan hyvin tasapainoisesta kaverista oli kyse. Mielestäni Feis Ileistä toiseksi paras.

Feis Ile 2009 oli sitten mielenkiintoisempi tapaus. Sen kantava idea oli ikään kuin yhdistää kolme edellistä Feis Ile pullotetta. Börbbä/sherry/viini -kypsytyksen saanutta Bowikkaa ei tule heti vastaan. Valitettavasti lopputulos oli aikamoinen sekametelisoppa, josta ei meinannut saada tolkkua. Viinikumeja ja kevyttä savua. Ja paljon muuta, josta ei ainakaan tuossa ajan hetkessä saanut kiinni. Tuntuu, että viski kaatui omaan mahdottomuuteensa. Ei jatkoon.

Feis Ile 2012 palasi jälleen sherrykypsytysten maailmaan. Tällä kertaa mukana oli vähemmän rusinaa ja tuoksusta löytyi enemmän tuoreita tummia viinirypäleitä kuin niiden kuivatettuja versioita. Mausteet, vahva puu ja ylikypsät hedelmät pitivät rypäleille seuraa. Ei ollenkaan huono, mutta ei pärjännnyt vuoden 2007 sherrykypsytetylle versiolle.

Vuoden 2013 bourbon Feis Ile jäi valitettavasti pitämään joukon perää. Sinänsä toimivan bourbonille ominaisen makupaletin keskeltä oli löydettävissä ikäviä liimaan viittaavia sävyjä. Vedellä tämä tosin parani huomattavasti ja mukaan tuli ripaus pähkinää ja valkopippuria.

Pienen hengähdystauon jälkeen jatketiin hand filled -pullotteiden parissa. Näitä pulloja saa vain käymällä ne itse Bowmoren varastolla täyttämässä. Melkoisia harvinaisuuksia siis. Ensimmäisenä käsiteltiin tynnyri numero 23. Ensimmäisen täytön sherryä tämäkin, tottakai. Tynnyri oli jättänyt viskiin ripauksen tupakkaa, mausteita, rypäleitä ja jopa suklaata. Jälkimaussa esiin pääsevät turve ja salmiakki. Herkkua!

Tynnyri numero 1215 tarjosi myös sherryisiä elämyksiä. Tällä kertaa leikittiin kuitenkin paljon miedompien makujen parissa. Toi mieleen ortodoksisen ehtoollisviinin. Makea, tuoreen hedelmäinen, jopa marjainen. Pitkä jälkimaku ei kuivu niin rajusti kuin edellisessä vaan häipyy suusta huomattavasti makeampien noottien sävyttämänä. Huikea oli tämäkin. En osaisi laittaa näitä kahta järjestykseen.

Kuten yleensä, paras kannattaa jättää viimeiseksi. Huikean kattauksen päätti käsin tynnyristä numero 961 täytetty bourbon-Bowmore. Ja tässä oltiin ns. ytimessä. Selkeitä hedelmiä, banaania, päärynää, omenaa kera vaniljan ja vahvan pippurin. Huumaava nenä. Suussa liemi saa ripauksen tervaa ja salmiakkia kylkeen. Vesilisällä viski antoi vielä ripauksen yrttejä kielelle. Kyllä kelpasi!

Loppuun juotiin vielä screen printed label Bowmore CS:ää. Käsitykseni siitä, että synnyin 20 vuotta liian myöhään sai lisää pontta, sillä tämäkin oli huikea. Herukka on vaan liian hyvää. Illan toiseksi paras viski hand filled börbän jälkeen. Pitää katsastaa huutokaupat näiden varalle. Tahtoo oman.

Loppuun vielä muutama sana itse tilaisuudesta. St. Michaelin VYS-aktiivit ansaitsevat suuren kiitoksen lasien hankkimisesta paikalle. Harvalta olisi moista määrää laseja kotoa löytynyt. Toinen kiitos menköön Nikkasen Jarkolle. Viihdyttävä ja asiantunteva esittely antaa niin paljon enemmän kuin pelkät viskit. Kolmas taho, joka ansaitsee kiitoksen on lienee nimimerkki A-P, joka oli taustapiruna hankkimassa tastingia Ouluun. Suuri kiitos kaikille! Katsotaan, mitä rakkauden kesä 2015 tuo tullessaan ja hukutetaan murheet syksymmällä uudestaan. Peli on nyt auki.