Viime talven Islay-reissulla Bunnahabhain jäi harmittavasti sivuosaan. Ajelimme paikanpäälle ilman sen kummempia varauksia kyselemään jos jotain kierroksen tynkää olisi tarjolla. Saimme "tyytyä" vain muutamiin ilmaisiin drameihin ja hienoon valokuvaussessioon. Islayn tislaamot sijaitsevat aika makeilla paikoilla, mutta kyllähän Bunna maisemiltaan kärkisijasta kamppailee. Eikä se viskikään mitään huonoa ole. Pitkään turvesavuttomaan tisleeseen erikoistunut tislaamo ei vain välttämättä ole ollut niitä alueen mediaseksikkäimpiä tislaamoja. Naapurinsa Caol Ilan kanssa Bunna edustaa Islayn blendityöhevonen-kategoriaa.
Näkymiä tislaamon pihalta. |
Takaisin torstaihin. Illan kattaus näytti maistelujärjestyksessä tältä. Mainittakoon, että maistelujärjestystä oli muutettu hiukan Helsingin kokemuksien perusteella.
Niin vanhoja pulloja etteivät suostuneet värikuvaan. |
Lasissa pullojen mielipide ei enää vaikuttanut. |
Bunnahabhain 1968/2012, The Whisky Agency, 47%
Bunnahabhain 1968/2011, Wilson & Morgan Barrel Selection, 44,1%
Bunnahabhain 1973/ 2012, Wilson & Morgan Barrel Selection, 41,2%
Bunnahabhain 35yo, The Whisky Agency, 50,1%
Ensimmäisenä siis lasiin 45-vuotias ikänestori. Vanhin koskaan juomani single malt. Tai näin ainakin muistelisin. Kypsytys refill hogissa, mitä ilmeisemmin ex-börbbä.
Bunnahabhain 1965/2010, The Whisky Agency, 40%
Tuoksu: Parfyyminen. Kaunista tammea. Trooppisia hedelmiä, ananasta ja kookosta. Mesimäistä hunajaa. Lasiajalla nousee mallas todella kauniisti esille.
Maku: Makea, pyöreä, pureksittava, jopa vahamainen. Niin pehmeä, että katoaa suusta melkein huomaamatta, jättäen kuitenkin miellyttävän pastillisen jälkimaun leikkimään kielen päällä. Isommalla haukulla myös trooppiset hedelmät pääsevät esiin tarjoten vaniljariisiä kera ananaksen. Pieni ripaus myös salmiakkia ja hunajaa.
Kova alku. Ajatus tämän siirtämisestä tastingin ensimmäiseksi oli varmasti oikea. Sen verta hentojen makujen kanssa tässä pelataan. Sitten lasiin lisää viskiä ajalta ennen ensimmäistä ihmistä kuussa.
Kotiloita etiketissä. Oikein vai väärin? |
Bunnahabhain 1968/2012, The Whisky Agency, 47%
Tuoksu: Tässäkin iän tuomaa parfyymisyyttä edellistä viskiä ärhäkkäämmässä sherrykuosissa. Happamat hedelmät ja marjat nousevat monipuolisesta nenästä parhaiten esille. Miellyttävä!
Maku: Mahonkia, jopa ripaus kumia. Kuivuu kirjaimellisesti kitalakeen kiinni, mikä antaa viitteitä hiukan yli menneestä tynnyröinnistä. Antaa silti vielä hienosti marjaisia nootteja ja isolla haukulla ne parfyymitkin löytyvät.
Sitten lisää saman vuoden tuotteita, mutta tällä kertaa sherry butissa kypsynyttä kamaa.
Bunnahabhain 1968/2011, Wilson & Morgan Barrel Selection, 44,1%
Tuoksu: Keksejä, maitokahvia, luumua, parfyymejä ja pastilleja. Tuoksussa myös jotain lakkamaista.
Maku: Paremmin tasapainossa kuin edellinen. Iästään huolimatta raikas ja mineraalinen suutuntuma, jossa pastillit, mausteet ja tammi muodostavat kauniin ja kompleksisen viskielämyksen.
Harvoin saa nenänsä eteen kattausta, jossa kaksi 70-luvun tuotetta ovat nuorimmat maisteltavat tuotteet. Tosin, jonkunhan ne nämä nuoremmatkin tisleet pitää tuhota. Vastuullisena aikuisena en tietysti voinut tehtävästä kieltäytyä.
Bunnahabhain 1973/ 2012, Wilson & Morgan Barrel Selection, 41,2%
Tuoksu: Tummaa ja makeaa sherryisyyttä. Kaakaota ja marjoja. Tässäkin iän tuomaa parfyymisyyttä.
Maku: Parfyyminen ja puinen, mutta viski ei kuivi ikeniin kiinni vaan säilyttää todella mielyttävän marjaisen makeuden makukaaren loppuun. Kaakao ja mokkaiset sävyt säestävät tätä sinfoniaa. Pitkän jälkimaun seasta nousee myös ripaus lakritsia.
Illan hienoin etiketti. |
Bunnahabhain 35yo, The Whisky Agency, 50,1%
Tuoksu: Kitkerämpi kuin muu kattaus. Ruutia, vahvaa tammea, tummaa suklaata ja hunajalla maustettua vahvaa mustaa teetä.
Maku: Ruutia, suolaa, jopa pippurista mausteisuutta. Voltit antaa hienosti runkoa ja nostavat myös jälkimaus kattauksen parhaiksi. Voimakas, pitkä ja tyylikäs viski, josta ei kuitenkaan enää muiden viskien miellyttävää parfyymisyyttä omaan suuhun löytynyt.
Täytyy sanoa, että ainakin minä olin fiiliksissä tämän kattauksen jälkeen. Iäkkäämpien viskiä parfyymisyys on parhaimmillaan huikeaa maistettavaa. Vedin ensimmäisen kierroksen hiukan pienemmillä puraisuilla ja keskityin tuoksuttelemaan viskejä ja kokeilin toisella kierroksella isompaa haukkua. Tämä toi hienosti esiin erityisesti ikänestorin hiukan herkemmät makuvivahteet. Jos näitä pitäisi johonkin paremmuus järjestykseen laitella niin itselleni viskit 1 ja 4 maistuivat parhaiten. Ikänestorin huumaava trooppinen hedelmä oli mahtava ja 1973/2012 oli sherrykypsytetyistä se tasapainoisin ja herkullisin tapaus.
Tasapuoliset kiitokset kaikille tapahtuman järjestelyyn osallistuneille tahoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti