Terroir Matters

Perjantaina maisteltiin hyvässä seurassa Bruichladdichia. Tastingin pohjana toimi Terroir Matters -salkku sisältäen Scottish, Islay, Organic ja Bere Barley pullotteet. Perään napattiin kolmen suora erilaisia tynnyröintejä. Whisky Brokerin 9-vuotias CS börbbä ja saman firman 11-vuotias sherryhogi edustivat perinteisempää näkemystä Bruikasta. Tastingin viimeisenä nautittu olikin sitten jotain spesiaalia: 7-vuotias blood tub kypsytelty erikoisuus, joka oli tummaa kuin ikkunasta tuijottanut marraskuinen metsämaisema.

Bruichladdichin terroir matters -ajattelu on enemmän viini- kuin viskimaailmasta tuttu. Raaka-aineen merkki ja kasvuympäristö määrittävät viinimaailmassa tuotetta paljon enemmän kuin viskipuolella. Bruichladdich on lähtenyt tuomaan tätä ajattelua myös viskipuolella. Ohralajikkeet ja niiden kasvuympäristön merkitys on Bruichladdichilla otettu tosissaan.

Bruichladdichin ajatus on hieno. Markkinointipuolella ohralajikkeiden esittely houkuttelee varmasti ohralajikkeistaan tarkkojen olutihmisten mielenkiinnon. Kyyninen voisi kysyä, miksi tällaiset asiat nostetaan esille vasta nyt? Onko kyseessä pelkkä markkinointitemppu ja keino kasvattaa jo ennestään valtavaa Bruichladdichin portfoliota uuteen suuntaan? Ikuisena optimistina totean, että on hienoa, että maailman eniten säädellystä alkoholijuomasta löytyy vielä asioita, joita tislaamot eivät ole loppuun asti kolunneet. Kun kaikki mahdolliset tynnyviimeistelyt on jo kokeiltu niin paluu itse raaka-aineiden valintaan on itseasiassa mukavan juurekasta toimintaa.

En ole asiaa sen enempää tutkinut, mutta olen kuullut, että esimerkiksi maris otter -ohraa ei tislaamoissa suosita sen huonon hyötysuhteen vuoksi. Määrästä X ohraa pitää saada määrä Y alkoholia, jotta kassaan virtaa tarvittavat määrät kahisevaa. Korkeamman profiilin tislaamot ovat ilmeisesti pisteessä, jossa tästä skotlantilaisen piheyden ilmentymästä voidaan luopua. Nyt voimavarat voidaan suunnata parempien lopputuotteiden valmistamiseen hyötysuhteista välittämättä.

Bruichladdich Scottish Barley 50%

Tuoksu: Makea, maltainen ja raikas. Kanssa maistelijaa lainatakseni: "tuoksuu viskiltä."

Maku: Raikas, kivennäisvesimäinen, mallasta, vihreää omenaa. pontikkaa. Taittuu lopussa pieneen mausteisuuteen.

Bruichladdich Organic Barley 50%

Tuoksu: Hyvin samantyyppinen kuin edellisessä. Raikas ja maltainen.

Maku: Tuhti, tummempi ja huomattavasti jyväisempi kuin Scottish Barley. Hunajaa, vaniljaa ja omenen sijasta päärynää. Pontikka ja mausteisuus loistavat poissaolollaan.

Kaksi ensimmäistä uhria olivat nenään lähes samaa viskiä. Lasiajalla Organic taittui mielestäni hiukan maltaisemmaksi. Maku oli sen sijaan hyvinkin erilainen, vaikka koostui samoista peruselementeitä. Scottish Barley oli suussa raikas, kevyt ja kun Organic veteli samasta sävellajista, mutta oktaavia alempaa tarjoten syvempiä ja tummempia makuja.

Bruichladdich Islay Barley 50%

Tuoksu: Mansikoita, keksiä, hentoa savua ja vaniljaa.

Maku: Mallasrungon keskellä ripaus turvetta ja selkeä valkopippuri.

Bruichladdich Bere Barley 50%

Tuoksu: Nenään huomattavasti makeampi kuin muut kolme. Jotain liuotinmaista, jopa vahamaista havaittavissa.

Maku: Makea ja tuhti suutuntuma. Maltaat ja nenän antama makeus rakentuvat viinikumimaiseksi elämykseksi.

Kaksi viimeistä oli näistä parhaita. Islayn yllättävät savunootit olivat miellyttäviä, mutta Beren makeus vei tällä kertaa voiton. Tuli Glenmorangien peruskymppi mieleen. Toisaalta tässä voi olla kyseessä myös iänikuinen porukasta erottumisen dilemma: Bere erottui kaikista selkeimmin joksikin erilaiseksi muihin kolmeen verrattuna. Tämä sai varmasti huomion kiinnittymään Bereen muita viskejä enemmän. Kuuden hengen pöydästä kaksi piti tätä parhaana ja neljä huonoimpana. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että se erottui joukosta.

Sitten maisteltiinkin hiukan perinteisempää Bruichladdichia.

Bruichladdich 11yo, The Whisky Broker 46%

Tuoksu: Kumia, todella happamia hedelmiä, ripaus savua, mausteita ja punaisia marjoja. Hieno nenä!

Maku: Hapan, suolainen, voinen ja toi mieleen jopa hedelmätoffeen. Lopussa mukavaa mausteisuutta.

Bruichladdich 9yo, The Whisky Broker, 55,2%

Tuoksu: Puukäsityöluokkaa, keksiä, pippureita, suolaa. Silti yllättävän hento. Liekö kovat voltit tukkineet nenän?

Maku: Pippurin ja suolan lisäksi makupalettiin eksyy omenoita ja vaniljaa.

Bruichladdich 7yo, Private Cask Bottling, 2001/2009, cask no. 772, 46%

Tuoksu: Huh huh! Nyt on kumia. Ja on hilloa. Itseasiassa vähän ylikäynyttä mansikkahilloa. Hurjasti tammea ja ripaus lakritsia.

Maku: Ylihautunutta mustaa teetä, tanniineja, hilloa ja kaikkea muuta äärimmäista. Hurja viski!

Siinä missä sherry- ja börbbätynnyröinnit pysyivät niin sanotusti ruodussa, oli tämä 7-vuotias blood tub -elämys kyllä jotain ihan muuta. Eräs kanssamaistelija totesi viskin ottavan poskeen. Kukin tietysti peilaa makukokemuksia omaan elämysmaailmaansa, mutta itselleni tuli mieleen lähinnä pyöränkumin ja tammilastujen imeminen. Nyt oltiin siinä rajoilla, oliko tynnyri vienyt voiton viskistä. Äärimmäisyyksien miehenä tietysti peukuttelin, koska mitään kananmunaällötystä tästä ei oltu taiottu. Tarkkaa tietoa blood tubin materiaalista ei ollut tarjolla. mutta arvelimme sherrytynnyriksi.

Blood tubin jälkeen ihmeteltiin isännän viinakaappia, auottiin pulloja ja maisteltiin huikean hyvää brandyä. Alla kuvakollaasi.

Oudompaa viinaa. Oikeanpuoleinen todellista herkkua.

Vaisuhko Springeri. Pitää maistaa selvinpäin uudestaan.

Ratebeer: 99. Itse olen ilmeisesti vielä IPA-vaiheessa.