Kesä, kirjat ja viski

Suomessa alkaa lomakausi olla kuumimmillaan näin heinäkuun alkaessa. Sosiaalinenmedia täyttyy lomakuvista ja olen ilokseni pistänyt merkille, että monesta löytyy kesän ykkösaktiviteetti: kirja.

Lukeminen vertautuu harrastuksena hyvin viskinjuontiin. Sekä kirjoja että viskejä tulee hankittua enemmän kuin kerkeää kuluttamaan. Lisäksi sekä viski- että kirjahyllystä löytyy paljon juttuja, jotka ovat lähinnä koriste-esineitä / egon kohotusta. Heideggerin Oleminen ja aika on kirjahyllyn puuveneviski, joka on tarkoitettu koristeeksi. Ei kukaan sitä oikeasti ole lukenut saati halua lukea.

Muitakin yhtälaisyyksiä löytyy. Sekä kirja että viski tarvitsevat aikaa. Jokainen korkeakoulussa piipahtanut tietää, minkälaista on lukea kelloa vastaan tenttikirjoja. Niille, jotka eivät ole moista harrastaneet, spoilattakoon: se on pyllystä. Kelloa vastaan lukeminen ei ole nautinto. Sen sijaan ajan kanssa nautittu kirja hivelee mieltä ja silittelee aivonystyröitä. Kirjan parissa pääsee parhaimmillaan kellumaan ajassa. Tilaan, jossa aikakäsitys hämärtyy ja ympäröivän maailman aistiärsykkeet vaihtuvat johonkin alitajunnan leikkiin, josta irtipäästäminen on vastenmielistä.

Samanlaisia elämyksiä saa myös viskistä. Kaiken avain on kuitenkin aika. Monissa maistelutilaisuuksissa on tullut esille viisaus siitä, että jos viski on ollut 10 vuotta tynnyrissä, niin sen juominen ei saa olla 15 minuutin päälle. Paremmin sitä ei voisi sanoa. Parhaimmillaan viski kertoo tarinoita, sen kanssa voi käydä dialogia ja jopa ystävystyä. Hyvä viski on ystävä, jolle murheet voi huoletta kertoa, jopa ilman kummempia humalatiloja.

Kesällä nämä kaksi aikaa vievää harrastusta on hyvä yhdistää. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että aistien ylikuormittumisen pelossa, ei sekä viski että kirja voi olla sitä synkintä jynkytystä. Toisen on oltava kevyt, ikään kuin toista tukeva ja samaan aikaan toinen voi olla syvempi ja enemmän huomiota tarvitseva tapaus.

Kirjat ja viskit ovat siis konpo. Seuraa tarjoiluehdotus.

Tarjoiluehdotus.

Ari Turusen Humalan henki tarttui kirjastoreissulta matkaan ja se osoittautui täydelliseksi kesälukemiseksi. Humalan ja alkoholijuomien historiaa erittäin humoristisella ja mukaansatempaavalla otteella esittelevä kirja on alkoholinörtin märkä päiväuni. Muutamat asiavirheet siellä täällä eivät menoa haittaa, sillä kirjan parissa viihtyy ja tuntuu, että joka sivulta saa takataskuun jonkin pienen nippelitiedon jolla egoilla illanistujaisissa. Tykkäsin ja kovasti. Alla Turusen esimerkki muisnaisten Sumerien suhteesta kaljaan.

"Myös uskonnolliset palvelukset piti maksaa oluessa. Papit vaativat hautauspalveluista seitsemän kannua olutta ja 420 leipää. Tämä herätti kansassa ärtymystä ja kuningas Urukagin alensikin palkkion kolmeen kannuun ja 40 leipään." 

Samalla kun hakee Turusen läpyskän kirjastosta/kaupasta voi piipahtaa Alkoon ja napata hyllystä pullon Clynen 14-vuotiasta. Lempitislaamoni peruspullote ei tarjoa isolla kauhalla niitä elementtejä, mihin tislaamossa tykästyin, mutta on silti hintalaatusuhteeltaan loistava highlanderi. Toffeeta ja mausteita tuhdilla suutuntumalla, joka on silti kesähelteille tarpeeksi hento, jotta mieli ei karkaa sinne, minne päivänvalo ei yllä. Eli, pyörän selkään, kirjastoon, Alkoon ja riippukeinuun viettämään kesäperjantaita. Hyvää kesää!