torstai 21. helmikuuta 2019

Onko viskin harrastaminen kallista?



On. Mallasviskiä ei kanneta Alkosta ulos juuri alle 40 euron pullohinnan. Tällä panostuksella pääsee maistamaan lähinnä muutamaa peruspullotetta. Osa näistä on toki hyviä viskejä, mutta viskiharrastuksessa laatu ja vaihtelu ovat määrää merkittävämpiä tekijöitä. Uuden elämyksen saamiseksi pitää jälleen kantaa rahaa kauppaan.

Viskin hintaa tärkeämpi seikka harrastuksen kalleudelle on sen kulutusorientoituneisuus. Eräs samoissa pöydissä viskiä juova ystäväni tapaa sanailla, että ”ostaminen on ihmisen parasta aikaa”.

Lause on piinaavan rehellinen. Viskien hankinta on minulle vähintään yhtä tärkeää kuin niiden juominen. Uutuuksien seuraaminen ja kauppojen selailu hyvien tarjousten ja löytöjen perässä on parasta ajanvietettä. Huutokauppaillat ovat monelle viskinystävälle juhlapäiviä, joina läppärin ja viskimukin äärellä luottokortti huutaa armoa.

Viskiostokset luovat harrastajaidentiteettiä. Monelle oman lempitislaamon uutuudet pitää saada hyllyyn, oli niiden makuprofiili tai hinta mikä tahansa. Bowikkamieheltä pitää löytyä kaapista uusin Bowikka. Asiaa voisi verrata urheiluseurojen kannattamiseen: itse olen katsonut parin viime vuoden aikana Tottenham Hotspurin ja Seattle Seahawksin kaikki pelit. Seurojen kannattaminen on osa identiteettiäni. Erästä suomalaista jalkapalloaiheista keskustelufoorumia mukaillen – myös viskiä voi mieshuorata.

Viskiä harrastavat keski-ikäiset miehet. Ja kyllä, myös Oulussa tastingeissa pyörii naisia, eläkeläisiä ja ihmisiä, joita ei vielä kehtaa keski-ikäisiksi kutsua. Nämä seikat eivät muuta keskimääräisen harrastajan profiilia.

Tältä näyttää kallis viski.
Viime vuoden heinäkuussa Tuomas Rajala kirjoitti kolumnin otsikolla ”Mihin katoaa järki, kun keski-ikäinen aloittaa harrastuksen?”. Laajalti somessa levinnyt teksti osui, upposi ja toi mieleen monet viskiharrastajat. Rahaa palaa, google laulaa ja kaapit täyttyvät viskistä sitä vauhtia, että aina ei kerkeä hankkia säilytystilaa samaa tahtia. Ja tämä on hieno asia.

Asian summaa hyvin eräs betoniviidakon sananlasku: ”Jos harrastus ei vie kaikkia rahoja, hanki uusi”. Haluan painottaa sana ”harrastus”. Viski ei ole kulutushyödyke. 50 euroa seitsemästä desistä etanolia on liikaa, mutta harrastusvälineestä se ei ole mitään.

Itselle viskiharrastuksen kalleus on viime vuosina iskenyt silmille kovaa. Parempi puoliskoni muutti Puolaan ja leijonanosa viskibudjetistani on kulunut elämänveden sijasta lentolippuihin. Tämä on vaikuttanut yllättävän paljon viskiharrastukseeni. Uutuuksia ei kiinnosta seurata, koska kokonaisia pulloja ei pysty hankkimaan enää hetken mielijohteesta. Myös Uisge jäi välistä, koska rahalla oli nyt muutakin käyttöä. Harrastajaidentiteetin ylläpito on vaikeampaa ilman pinkkaa ja pelimerkkejä. Tämä syö puolestaan harrastuksen mielekkyyttä.

Itkut sikseen. Olen eräälle olutta harrastavalle ystävälleni todennut leikkisästi, että oluen harrastaminen on paljon kalliimpaa kuin viskin harrastaminen. Seison edelleen argumentin takana. Jos verrataan oluen perusyksikköä (0,33l) viskin perusyksikköön (4cl), on viskin hinta yleensä erittäin kilpailukykyinen. Esimerkiksi Taliskerin kymppiä saa Alkon hinnoilla 4 senttiä hintaan 3,1 euroa. Aika moni olut jää noilla hinnoilla Alkon hyllylle pölyttymään. Ja usein harrastajat juovat paljon pienempiä annoksia kerralla. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että tämä pätee myös oluen juomiseen harrastemielessä.

Edullisen viskiharrastuksen villakoiranydin on senttilitrapohjaisessa ajattelussa. Kun viskin hankalasta myyntiyksiköstä, 0,7 litran pullosta, pääsee eroon, ei viski ole enää kallista.

Senttilitrapohjaiseen harrastamiseen on muutama pesunkestävä neuvo. Yksi tapa kiertää ongelmaa on käydä juomassa baarissa. Vaikka litrahinta nousee tällöin isommaksi, saa samalla rahalla useampia makuelämyksiä. Suurelle osalle harrastajia uudet makuelämykset ovat ne harrastuksen tärkein osa-alue.

Toinen neuvo on hankkia viskistä hullaantuneita kavereita. Kimppapullot ovat mahtava keksintö. Desin osuus kallistaakin uutuudesta on hinnaltaan siedettävissä rajoissa. Tästä seuraava askel on samplejen ostaminen ja vaihtaminen netin kautta tai kavereiden kanssa, joka toimii myös mainiosti. Samplejen voimin taitaa pyöriä minun ymmärrykseni mukaan myös suurin osa suomalaisista viskiblogeista. Ja bloggarit ovat aina oikeassa.

Kolmas tapa kiertää pinkkaongelmat on liittyä harrastejärjestöihin. Viskin ystävien seura ja Suomen mallaswhiskyseura ovat ne ilmeisimmät vaihtoehdot, mutta myös pienempi paikallisklubeja löytyy ympäri Suomen. Google on tässä ystävä.

Viski on hieno harrastus – pankkitilin saldosta riippumatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti