On. Mallasviskiä ei kanneta Alkosta ulos juuri alle
40 euron pullohinnan. Tällä panostuksella pääsee maistamaan lähinnä muutamaa
peruspullotetta. Osa näistä on toki hyviä viskejä, mutta viskiharrastuksessa
laatu ja vaihtelu ovat määrää merkittävämpiä tekijöitä. Uuden elämyksen
saamiseksi pitää jälleen kantaa rahaa kauppaan.
Viskin hintaa tärkeämpi seikka harrastuksen
kalleudelle on sen kulutusorientoituneisuus. Eräs samoissa pöydissä viskiä
juova ystäväni tapaa sanailla, että ”ostaminen on ihmisen parasta aikaa”.
Lause on piinaavan rehellinen. Viskien hankinta on
minulle vähintään yhtä tärkeää kuin niiden juominen. Uutuuksien seuraaminen ja
kauppojen selailu hyvien tarjousten ja löytöjen perässä on parasta ajanvietettä.
Huutokauppaillat ovat monelle viskinystävälle juhlapäiviä, joina läppärin ja
viskimukin äärellä luottokortti huutaa armoa.
Viskiostokset luovat harrastajaidentiteettiä.
Monelle oman lempitislaamon uutuudet pitää saada hyllyyn, oli niiden
makuprofiili tai hinta mikä tahansa. Bowikkamieheltä pitää löytyä kaapista
uusin Bowikka. Asiaa voisi verrata urheiluseurojen kannattamiseen: itse olen
katsonut parin viime vuoden aikana Tottenham Hotspurin ja Seattle Seahawksin
kaikki pelit. Seurojen kannattaminen on osa identiteettiäni. Erästä suomalaista
jalkapalloaiheista keskustelufoorumia mukaillen – myös viskiä voi mieshuorata.
Viskiä harrastavat keski-ikäiset miehet. Ja kyllä,
myös Oulussa tastingeissa pyörii naisia, eläkeläisiä ja ihmisiä, joita ei vielä
kehtaa keski-ikäisiksi kutsua. Nämä seikat eivät muuta keskimääräisen
harrastajan profiilia.
 |
| Tältä näyttää kallis viski. |
Viime vuoden heinäkuussa Tuomas Rajala kirjoitti kolumnin otsikolla
”Mihin katoaa järki, kun keski-ikäinen aloittaa harrastuksen?”. Laajalti
somessa levinnyt teksti osui, upposi ja toi mieleen monet viskiharrastajat.
Rahaa palaa, google laulaa ja kaapit täyttyvät viskistä sitä vauhtia, että aina
ei kerkeä hankkia säilytystilaa samaa tahtia. Ja tämä on hieno asia.
Asian summaa hyvin eräs betoniviidakon sananlasku:
”Jos harrastus ei vie kaikkia rahoja, hanki uusi”. Haluan painottaa sana
”harrastus”. Viski ei ole kulutushyödyke. 50 euroa seitsemästä desistä etanolia
on liikaa, mutta harrastusvälineestä se ei ole mitään.
Itselle viskiharrastuksen kalleus on viime vuosina
iskenyt silmille kovaa. Parempi puoliskoni muutti Puolaan ja leijonanosa
viskibudjetistani on kulunut elämänveden sijasta lentolippuihin. Tämä on
vaikuttanut yllättävän paljon viskiharrastukseeni. Uutuuksia ei kiinnosta
seurata, koska kokonaisia pulloja ei pysty hankkimaan enää hetken
mielijohteesta. Myös Uisge jäi välistä, koska rahalla oli nyt muutakin käyttöä.
Harrastajaidentiteetin ylläpito on vaikeampaa ilman pinkkaa ja pelimerkkejä.
Tämä syö puolestaan harrastuksen mielekkyyttä.
Itkut sikseen. Olen eräälle olutta harrastavalle
ystävälleni todennut leikkisästi, että oluen harrastaminen on paljon kalliimpaa
kuin viskin harrastaminen. Seison edelleen argumentin takana. Jos verrataan
oluen perusyksikköä (0,33l) viskin perusyksikköön (4cl), on viskin hinta
yleensä erittäin kilpailukykyinen. Esimerkiksi Taliskerin kymppiä saa Alkon
hinnoilla 4 senttiä hintaan 3,1 euroa. Aika moni olut jää noilla hinnoilla
Alkon hyllylle pölyttymään. Ja usein harrastajat juovat paljon pienempiä
annoksia kerralla. Rehellisyyden nimissä pitää todeta, että tämä pätee myös
oluen juomiseen harrastemielessä.
Edullisen viskiharrastuksen villakoiranydin on
senttilitrapohjaisessa ajattelussa. Kun viskin hankalasta myyntiyksiköstä, 0,7
litran pullosta, pääsee eroon, ei viski ole enää kallista.
Senttilitrapohjaiseen harrastamiseen on muutama
pesunkestävä neuvo. Yksi tapa kiertää ongelmaa on käydä juomassa baarissa.
Vaikka litrahinta nousee tällöin isommaksi, saa samalla rahalla useampia
makuelämyksiä. Suurelle osalle harrastajia uudet makuelämykset ovat ne
harrastuksen tärkein osa-alue.
Toinen neuvo on hankkia viskistä hullaantuneita
kavereita. Kimppapullot ovat mahtava keksintö. Desin osuus kallistaakin
uutuudesta on hinnaltaan siedettävissä rajoissa. Tästä seuraava askel on
samplejen ostaminen ja vaihtaminen netin kautta tai kavereiden kanssa, joka
toimii myös mainiosti. Samplejen voimin taitaa pyöriä minun ymmärrykseni mukaan
myös suurin osa suomalaisista viskiblogeista. Ja bloggarit ovat aina oikeassa.
Kolmas tapa kiertää pinkkaongelmat on liittyä
harrastejärjestöihin. Viskin ystävien seura ja Suomen mallaswhiskyseura ovat ne
ilmeisimmät vaihtoehdot, mutta myös pienempi paikallisklubeja löytyy ympäri
Suomen. Google on tässä ystävä.
Viski on hieno harrastus – pankkitilin saldosta
riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti