Etikettiklubin tuhdit ja tummat maltaiset

Viime torstaina oli aika taas "kurssittaa" itseänsä ja astella Alkon Etikettiklubin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa otsikolla "Tuhdit ja tummat maltaiset". Viime kesänä kävin edellisen kerran Etikettiklubin olut-tastingissa ja odotin yhtä mukavaa iltaa myös tällä kertaa. En joutunut pettymään.

Oluet maistelujärjestyksessä.

Alkuun käytiin pikaisesti läpi eri oluttyyppejä ja oluen valmistusprosessi. Ensimmäisenä lasiin päästettiin tummia laagereita. Aldersbacher Kloster Dunkel ja Stadin Panimon American Black Lager. Rehellisesti tummat laagerit eivät ole minun juttu. Erityisesti Aldersbacher maistui niin joululimpulta, että ällötti. Vihaan myös joululimppua, joten jollekin tämä voi toimiakin. Stadin Panimon American Black Lager oli enemmän minun makuuni. Kivan yrttinen ja paahteinen, mutta jotenkin vetinen ilmestys. Ei suosikkejani tämäkään.

Seuraavaksi maisteltiin porttereita. Ikisuosikkini ja tyylinsä kuningas, Koffin Portteri, ei ollut vetäjän ostoskoriin pettymyksekseni päätynyt. Erikoisempaa settiä tarjosi islantilainen Einstök, jonka Toasted Porter oli valikoitunut maisteltavaksi. Vielä tämäkään ei ihan ollut olut minun makuuni: oluesta jäi suuhun kuparinen/metallinen jälkimaku, joka ei ole miellyttävää. Kaiken kukkuraksi olut tarjosi myös niitä joululimpun vivahteita.

Onneksi toiseksi porteriksi oli valittu klassikko nimeltä Old Engine Oil. Vaikka Harviestoun luomus ei parhaita porttereita mielestäni ole niin reilusti kattauksen tähän mennessä paras tuote oli kyseessä. Etikettiklubilla on aina jotain outoa syötävää juomien kylkeen tällä kertaa tarjolla ollut lakritsisuklaa oli hieno makupari Vanhan Moottoriöljyn kanssa. Tastingissa heitettiin ilmoille, että Old Engine Oil ei olisi mikään maailman paras nimi oluelle. En tiedä, onko tämä sukupolvikysymys, mutta mielestäni nimi on loistava ja mieleenpainuva.

Kahden porterin perään maisteltiin kolme stouttia/imperial stouttia. Alkuun tarjoiltu Belhaven voi niputtaa hyvin muistiinpanojeni avulla: kevyt, tylsä, mutta toimiva. Toisena lasiin kaadettu Crew Republicin Roundhouse Kick Imperial Stout oli sen sijaan mahtava olut. Mausteita, marjoja, Dr. Pepperiä tuhdin ja paahteisen mallasrungon kanssa oli yhdistelmä, joka vei kielen mennessään. Perään juotu Great Dividen Yeti Imperial Stout ei paljoa hävinnyt, mutta humalointi oli mielestäni tässä jo hiukan överi verrattuna edeltävään kiertopotkukiljuun.

Makukartassa on asennetta.

Hiukan liian överi oli tämä.

Viimeinen nelikko oli vetäjän yritys esitellä hiukan erikoisempia olutlaatuja, mitä Alkon valikoimista löytyy. Eikä se pelkäksi yritykseksi jäänyt. Homma tykitettiin käyntiin yhdellä kaikkien aikojen suosikillani: Rochefort 10:llä. Ai että on hyvä trappist! Kuin joisi Dr. Pepperiä, josta on otettu makeus pois ja laitettu tilalle pähkinöitä ja kaakaota.  Ja mikään muu olut ei tunnu näin jännältä suussa. Olut ei näytä erityisen hapokkaalta, mutta on täynnä pieniä kuplia, jotka kutittelevat kitalakea todella mielyttävällä tavalla. Tämän kanssa tarjoiltu Roquefort sinihomejuusto muodosti taivaallisen parin oluen kanssa.

Seuraavaksi juotiin lisää tuttuja tuotteita. Prykmasterin Savukataja on niitä harvoja savuoluita, jotka eivät saa minulla oksennusrefleksiä aikaan. Päin vastoin, tämä on mahtava olut. Savu on mielestäni raikasta ja kokonaisuus tuo mieleen juhannussaunan koivuvastat, leppälauteet ja vienon savun keskikesän luonnon keskellä. Hatunnostonarvoinen suoritus!

Hieno lopetus.

Suomalaisilla oluilla myös jatkettiin, kun Stadin Panimon American Barley Wine sai esitellä tyyliä klubilaisille. Erittäin hunajainen ja makea barley wine oli hyvää ja toimivaa. Kuin joisi nestemäistä tuohusta. Tastingin päätteeksi juotiin vielä Rodenbachin Grand Cru. Ilmeisesti kyseessä on osaksi tammikypsyksen saaneen oluen ja tuoreen oluen sekoitus. En tiedä hiivakannoista, mutta minulle tästä tuli mieleen erittäin vahvasti eräs oululainen tuote - brettahiivalla käytetty Maistilan Tilus. Ja aikamoinen maatilan makumaailman myös Rodenbachin Grand Cru tarjosi. Hedelmiä, nahkaa, jopa hieman lantaa/maakellaria. Hieno päätös tastingille!

***

Loppuun vielä viskitiedotusasiaa. Puolentoista viikon päästä saadaan Oulussa nauttia viskiä oikein urakalla. Maanantaina 21.3. on St. Michaelissa Laphroaig-tasting, jossa maisteltavana ovat peruskymppi, PX, An Cuan Mòr, Cairdeais Ileach Edition ja Cairdeais Port Wood Edition. Tiistaina sitten onkin kolmas Oulun vain Viskinystävien Seuran jäsenistölle suunnattu tilaisuus, kun puheenjohtajan pallilta väistynyt Jarkko Nikkanen tulee vetämään Helsingissäkin nähdyn 80-luvun Islayn peruspullotteiden suoran. Kumpaankin tastingiin on vielä bilettejä jäljellä. Tiedät mitä tehdä!