Clynelishillä on muuten tällä hetkellä tuotantotauko menossa. Alunperin tislaamolle piti tulla suuri kapasiteetin lisäys, mutta tällä hetkellä nämä suunnitelmat ovat ymmärtääkseni jäissä ja tislaamolle tehdään ei kapasiteettiin vaikuttavia korjaus- ja ylläpitotöitä. Vierailukeskus on kuulema kuitenkin auki jos sattuu kulmilla pyörimään.
Ensimmäisenä pullonpohjana lasiin pääsi Càrn Mòrin pullottama kahden bourbon hogsheadin 1995 tislattu ja 2012 pullotettu Clynelish, jonka hankin ensimmäiseltä Skotlannin matkaltani Dufftownin Whisky Shopista. Viimeiset tuolta reissulta hankitut viskit siis lasista. Pitää päästä Speysidelle
selvästi uudestaan.
Càrn Mòr Clynelish 1995/2012 46%
Tuoksu: Valkopippuria, vahvaa vaniljaa ja taikinamaisuutta. Ajalla myös keltaisia hedelmiä.
Maku: Hedelmäinen vaniljapommi reilulla pippurilisällä. Jälkimaussa ripaus salmiakkia.
Ihan ok Clynelish, mutta sitä vahamaisuutta ei tästä kyllä löytänyt kirveelläkään. Ei harmita, että loppui. Seuraavassa lasissa oli pari vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi saatu Murray McDavidin Clynelish vuodelta 1987. Bourbontynnyriä saanut tämänkin osakseen.
Murray McDavid Clynelish 1987/2000 46%
Tuoksu: Todella vahva ja selkeä kermainen toffee. Toffeen alla myös keltaisia hedelmiä ja hentoa puumaisuutta. Hieno nenä!
Maku: Tännekin on saatu pippuria. Toffee ja keltaiset hedelmät jaksavat myös makuun ja suutuntumassa on jo ripaus sitä pallojuustonkuorta.
Nyt oltiin jo enemmän siellä missä pitääkin. Toffee on aina poikaa ja se vahamaisuuskin löytyi. Viimeisenä tuhottavana objektina oli parin vuoden takainen Rooman tuliainen. Enoteca Constantinista napattu pullo on tuonut iloa useaan pimeään iltaan ja oli sääli juoda tämä nektari loppuun. von Wrightiä lainaten: "Elämän suola on sen traagisuudessa".
The Vintage Malt Whisky Co. Clynelish 1983/1996 40%
Tuoksu: Mehiläisvahaa, mettä, hunajaa, kukkia ja ripaus vaniljaa ja pippuria. Mahtava!
Maku: Vahaa ja pippuri jyrää. Myös mesimäinen makeus säilyy, mutta kukat on tästä tykityksestä kaukana.
40 prosenttia ja lyöty pulloon 20 vuotta sitten. Tämän lisäksi pohjalimat ovat maannet pullossa varmaan vuoden verran. Silti erittäin vivahteikas, monitahoinen ja voimakas viski, jota ottaisin milloin tahansa lisää kaappiini. Lempitislaamo on lempitislaamo.
Loppuun vielä muistutus, sillä John Glaserilla on meille kaikille tärkeää asiaa. Itse kävin jo tämän allekirjoittamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti